Resupekkainen mies kierteli entisaikana pitkin kyliä etsimässä leipää ja rahaa henkensä pitimiksi. Vastaan tuli mies ja keskusteltuaan hetken aikaa mies kertoi omistavansa sairaan hevosen joka pitäisi varmaankin lopettaa. Lopettamisesta hän voisi pienen palkkion maksaakin.
Resupekka kuitenkin toppuutteli isäntää sanoen että hän voisi ostaa isännän hevosen pienellä rahalla eikä sairaus haittaisi ollenkaan. Resupekka ja isäntä sopivat hinnaksi 500 markkaa jonka resupekka lupasi huomenna tuoda ja samalla omistusoikeus siirtyisi resupekalle.
Kävi kuitenkin niin ettei resupekkaa ilmestynyt seuraavana päivänä ja isäntä arveli ettei sellainen maankiertäjä varmaan tulisikaan. Mistä sellainen rahatkaan olisi saanut kerättyä. Isäntä lopetti hevosen ja hautasi sen maanpoveen.
Kuinka ollakaan, resupekka saapui pari päivää myöhässä, ja hänellä oli 500 markkaa mukana ja hän olisi isännän hevosta nyt ostamassa. Isäntä kertoi hevosen olevan maanpovessa eikä sitä enää sieltä voisi kaivaa edes lihaksi eikä muutenkaan. Resupekka halusi kuitenkin maksaa sen sovitun hinnan ja sai hieman vastahakoiselle isännälle sen sitten maksettua. Olihan hän luvannut sen hevosen ostaa ja oli itse syypää myöhästymiseensä.
Resupekka lähti siitä sitten kaupunkia päin kävelemään ja saapui erään kaupunkilaishemmon kotiovelle. Resupekka kertoi ikävän uutisen kaupunkilaishemmolle kertoen hevosen kuolleen eikä näin ollen arpajaisvoittoa voisi lunastaa. Oikeudenmukaisena henkilönä Resupekka palautti kaupunkilaishemmon arpaan sijoitetut rahat ja toivotti parempaa onnea ensi kerralla.
Resupekka meni sitten kauppaan ostamaan itselleen uudet vaatteet lopuilla rahoilla mitä arpojen myynnistä vielä oli jäljellä.
....