Maaliskuu 2008
Tämä aihe on ollut pinnalla omissa keskusteluissani jo jonkin aikaa. Työpaikkoja on jos ei valitse ja nirsoile. Ja tosi seikkahan se väittämä on.
Onko sitten kyseessä motivaation puute? Motivoiko työttömyyskorvaus tai sosiaalinen perusturva olemaan mieluummin kotona kuin töissä?
Kyllä ja ei. On aivan selvää jos asettaa kysymyksen noin mustavalkoiseksi. Onhan selvää jos työttömyysturva on palkkaan nähden aivan sama, tai jopa parempi kuin palkka, niin hinku työmarkkinoille ei varmaankaan ole kovin suuri. Mutta kuka sen sitten sanoo että se parempikaan työttömyysturva on riittävä.
Olen vahvasti ja vakavasti sen kannalla ettei kyse ole liian palkitsevasta työttömyysturvasta. En ainakaan suostu yleistämään asiaa. Uskon ennemminkin aikaisempiin väittämiini yrityselämän kannattavuudesta ja siitä, että yritysten voimavarat eivät riitä palkkaukseen. Ainakaan kaikkien. Niiden työnantajien joiden pussi sen kestäisi ei ole vaan järkevää sijoittaa työntekijään.
Yrityksiä perustetaan tolkuttomasti ja useimmat sellaisia yhden tahi kahden ihmisen työpaikkoja. Internet-maailmassa kyseiset työpaikat ovat vailla (lähes) kiinteitä kuluja. Sama pätee tämän hetken uudisyrityksiä muutenkin.
Nämä pienellä kustannuspohjalla olevat yritykset tulivat markkinoille voittaakseen raskaan ja raskaskuluisen järjestelmän. Voittivat sen ja kilpailevat nyt keskenään samalla viivalla.
Ennen uuden työntekijän palkkaukseen laskettiin koulutusaika, harjoitteluaika ja lopuksi se piste jolloin työntekijä alkaa tuottamaan rahaa yritykselle peittäen omat kulunsa.
Tänä päivänä on pakonomaisesti ja aivan suoraan sanoen pakko palkata työntekijä vailla minkäänlaista riskiä tuottamattomuudesta. Työntekijän on tuotettava yritykselle tulosta ensimmäisestä sekunnista alkaen.
Tämäkään ei ole nykyisen suuntauksen lopullinen päätepiste. Palkkaus on provisiopohjainen ja provisiot saattavat vielä jonkin aikaa olla hyviä sekä kannustavia, mutta näen sieluni silmin tulevaisuudessa pieniä peikkoja asian suhteen.
Nimittäin alakohtainen kilpailu syö asiakaspohjaa. Ja sama ostokyky jaettuna usean jakajan kesken aiheuttaa vielä lisää kustannuspaineita ja tulos antaa varttua itseään vielä pidempään kuin nykyisin.
Raja tulee, mutta mitä kautta. uskon että ensin viedään työttömiltä se pienikin mahdollisuus elää, ja kun se on viety aletaan miettiä miksi yrittäminen ei kannata. Irtorahaa on nimittäin vielä olemassa. Se raha joka työttömältä jää "yli" kun hän on maksanut vuokrat yms. Ostaa pari pulloa saunakaljaa ja netistä jotain kivaa,,, ehkä.
Yrityksillä ei siis ole varaa maksaa palkkaa. Ja tietenkin ne yritykset joilla olisi varaa maksaa palkkaa eivät sitä maksa koska joku muukaan ei maksa.
Mene sitten töihin. Mene myymään lehtiä. Mene myymään imureita. Mene myymään.... provisiolla tietenkin ja ei haittaa vaikka et asiasta mitään ymmärtäisikään, asenne on tärkein.
Se kun joku menee ensin ylös, tulee sieltä myös alas, on sanonta joka voidaan mieltää myös toisin päin.
Uskon vahvasti että tämänkaltainen kehitys tulee pysähtymään, tai jos ei tule olemme amerikkalaisempia kuin amerikkalaisetkaan ovat. Jotakin on siis nähtävissä tulevaisuutta ennustaessa. Mitä lie, en tiedä.
Polkumyyntiä
Palaan mielelläni takaisin aikaisemmin kirjoittamaani kolumniin työn polkumyynnistä ja yhdyn Heikki Niemeläisen mielipiteeseen (Talouselämä 29.10.2007) siinä, että työn polkumyynti kuristaa talouselämän ja aiheuttaa sellaisen oravanpyörän josta on haittaa jo muillekin kuin huonotuloisille.
On aivan selvää että pienemmällä rahan pyörittämisellä voidaan saada aikaan vain pienempää rahan pyörittämistä. Sanoisin että kusessa ollaan.
Jos tämän paatoksen nyt palauttaa takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja yhdistää jollakin aasin tai porsaan sillalla nämä asiat, voin sanoa. Että työtä saa jos ei valita ja valikoi. Ilman palkkaa voi poimia kesäisin marjoja sekä talvisin voit hankkia itsellesi hienon tittelin vaikkapa "B2B myyntineuvottelija" tai ihan mitä vaan. Mutta jos kummalekaan alalle ole sovelias tai sanoisinko paras, on tilipussi ihan sama menit tai et.
Ja lopuksi. Kun kehitys on tämä on suurempipalkkaisen rahapussi yhä leveämpi ja sen toisen aina vain kapeampi. Johan luulisi motivaatiota löytyvän :-)
Suomi24 keskustelu aiheesta (erittäin monelta kantilta)
Kysymys työttömille (Suomi24)
Erään Helsinkiläisen näkemys aikoja sitten (Uranus)
Melkein provo? (Yrityskortti.com)
Suomi24 keskustelussa pohditaan myös näkemyseroa ja katkerin sanankääntein jaetaan hakijat vanhoiksi tai nuoriksi. Nuoremmat hakijat ovat raivoissaan ja katkeria vanhemmille ihmisille. Monesti nuori hakija ei edes osaa aavistaa millaista työnhaku sekä työelämä on joskus aiemmin ollut.
Nuoret sanovat että vanhemmilla ei ole varaa valittaa. Vanhemmat kokevat että vain nuoret saavat töitä.
Mielestäni ongelma ei ole noin yksiselitteinen. Työnantaja vaatii usein sellaiset määrät kokemusta sekä koulutustaustaa, mitä ei voi olla nuorella hakijalla. Vanhempi hakija saattaa olla ollut vakituisessa työtehtävässä pitkiä aikoja jolloin koulutusta ei asiaa varten löydy, mutta vastaavasti kokemusta sekä näkemystä.
Kun työnantaja haluaa "nuorekkaaseen joukkoonsa nuorekkaan työntekijän", ja samalla rautaisen ammattilaisen. Tämän ristiriidan sisältö tarkoittaa minun mielestäni lukemani perusteella "aivotonta" työntekijää iästä huolimatta. "Aivotonta" siksi ettei työntekijä saa olla mieltä, eikä puuttua yrityksen asioihin, vaan huolehtia kuin tyhmä kone omasta työtehtävästään.
Karrikoin keskustelupalstoja lukeneena asiaa syystä, koska sisäinen yrittäjyys ja pyrkimys siihen on mielestäni suuri "kupla". Jos työntekijä ihan aikuisten oikeasti haluaa osallistua ja vahingossa osallistuu työn kehittämiseen on työntekijän lopputili päivää lähempänä, joskus useampaakin. Nimittäin työnantajan painajainen on osallistuva työntekijä. Tällainen liian osaava ja kokemusperäinen työntekijä pahimmillaan "hyppii silmille" ja kyseenalaistaa yrityksen nykyisen toimintamenetelmän. Puhumattakaan ajankäytöstä jolloin duunarin olisi pitänyt pysyä "lestissään"
Ohjeita työnhakijalle (Suomi24)
Hyviä neuvoja kun on työnhausta kysymys. Mutta joskus tulee väkisinkin mieleen että onko työnantajille "tärppejä" työntekijän valitsemiseksi. Työnhakijoista monet alkavat olla työnhaun ammattilaisia ja monet näistä seikoista ovatkin itsestään selvyyksiä. Nuoret tai kokemattomat ovat varmasti kiitollisia vihjeistä joilla voi edesauttaa työhaastattelussa työnantajan mielenkiintoa.
Pikku Pietari puntaroi (Suomi24)
Paljon mietittävää on Pikku Pietarin sanoissa. Porkkana ja keppi. Mutta jos työttömyysturva joka on valtiollinen lakkautetaan pitkään työttömänä olleelta, maksumieheksi astuvat kunnat ja kaupungit. ja mikäs eniten verotusta nostaakaan kuin kuntien ja kaupunkien verotus. Uskon vahvasti että vaikka kuinka helpotetaan työnantajaa yhteiskunnan taholta, lopuksi jää ne joiden toimeentulo on jotenkin turvattava. Mutta totta vähintään toinen puoli.
Työnantaja haussa (Suomi24.fi)
Niinpä! Uskon itsekin että työnantaja "missaa" usein mahdollisuutensa. tarkoitan että aivan varmasti työnhakijoista löytyy tehtävään soveltuva henkilö ja osaavaa rehtiä kunnollista väkeä. Mutta miten uskalletaan tällaiseen seikkaan sijoittaa ja vaikkapa palkan muodossa asiasta keskustella.
Halvalla ei aina saa hyvää. Internet on maailma jossa ilmaiseksi voi lukea tai saada hyvääkin palvelua, ja vaikka hyvästä on aina totuttu maksamaan voi sen siis saada "ilmaiseksi". Mutta harvassa on ne hyvät rautaiset alan ammattilaiset jotka pelkästään hyvää hyvyyttään ja perheensä sekä toimeentulonsa uhraten osallistuvat työnantajan hyvinvoinnin turvaksi.
Työpaikkoja neuvoteltaessa yllättävää kyllä neuvotteluun johtavissa seikoissa, sekä neuvottelussa on vähintään kaksi osapuolta. Ilman yrittäjiä ei työpaikoista juuri voida puhua. Yrittäjä ei yksin ole syyllinen kaikkeen siihen miten yhteiskunta tällä hetkellä toimii. Yrittäjien on kilpailtava kannattavuutensa puolesta ja ylläpidettävä sitä järjestelmää joka mahdollistaa työpaikat.