Kerkesin tähän ikään ennen kuin ensimmäisen tai oikeastaan toisen kerran minulle tuli eteen maininta että olisin "hieman liian vanha".
Ikää on kertynyt 17.3.1960 lähtien ja ikä on tuonut mukanaan elämän kokemusta sekä elämänkatsomusta. En ole ihan vielä täyttänyt 48 ikävuotta, mutta pian sekin aika on käsillä.
Hain erääseen tehtävään johon katsoin ikäni ja elämänkokemukseni mukaan olevan erittäin sopiva. Arvostan itse erityisesti sellaisissa "vakavasti" otettavissa asioissa nimen omaan iän mukanaan tuomaa käsitteiden ja elämänoppien tuomaa arvokkuutta sekä jämeryyttä. Mutta vastoin odotuksiani tässä tapauksessa pätevyyteni ja luonteeni olisikin kenties ollut riittävä, mutta ikää oli jo liikaakin ja elämän kokemukseni on jo hävittänyt sellaisen nuoruuden innon. Into olisi siis tällä kertaa korvannut laadun.
Tapahtui joskus muutamia vuosia sitten eräs juttu. (1999 - 2000, Olin siis 40 vuotias.) Olin asiakkaana eräässä puhelimia myyvässä kaupassa kun omassa puhelimessani oli sellainen vika, ettei se lataantunut. Laturin pistokkeen asennettuani puhelin ilmoitti latauksen alkaneen, mutta akku ei täyttynyt.
Menin siis kauppaan ja kerroin asiani. Jonotettuani ja pari nuorempaa asiakasta ohitse päästettyäni pääsin viimein omaan vuorooni. Hyvin nuoren nais myyjän kanssa pähkäilimme latausongelmaa. Myyjäkään ei tiennyt oliko akku viallinen, vai latauslaite viallinen. Myyjä oli silmin nähden tuskissaan ja hädissään kun ei osannut auttaa. Myyjä moneen kertaan esitteli uusia puhelimia, ikään kuin ohi mennen. Puhelin oli melko uusi ja siinä olisi ollut takuu aikakin voimassa, ja liike oli puhelimen oma merkkiliike.
Myyjän kanssa viimein tulimme ajatukseen akun vaihdosta. Kokeilisin ensin ja jos ei toimi, ostan sitten akkulaturin. Ostin akun omalla rahalla, kun ajattelin sitten saavani nopeammin puhelimen käyttööni. Takuukäsittely olisi joka tapauksessa viikkojen pituinen.
Kokeilin heti kotona uutta akkua puhelimeeni, mutta lataus pysähtyi samalla tavalla kesken latauksen. Seuraavana päivänä menin sitten sovitusti vaihtamaan akkua latauslaitteeseen.
Kaupassa oli jonoa kuten aikaisemminkin. Sama nuori myyjä hihkaisikin minulle yllättävästi kesken kaiken että mitä saisi olla. Kerroin asiani, ja hän alkoi nauramaan ja hyvin suurella äänellä selittämään, ettei papparainen taida käsittää mitä eroa on akulla ja latauslaitteella. Ihan kuin myyjä ei olisi muistanut minua ja sovittua asiaamme edelliseltä päivältä lainkaan.
Hän ei suostunut vaihtamaan tuotetta, vaan selitti että kyllä pitäisi sen verran osata katsoa onko vika laturissa vai akussa, ovathan ne selkeästi eri näköisetkin. Hän samalla näytti laturipakettia.Kertoi samalla kuuluvalla äänellä myös kaupan tapojen olevan sellaiset että asiakas yleensä tietää mitä ostaa. Eikä kukaan ostaisi takuu puhelimeen omin päin akkua, vaan veisi korjattavaksi.
Tuntui jotenkin nololta seisoa kaikkien tuijotettavana ja kokea olevansa niin vanha pappa, ettei moista asiaa edes tajua omin päin. "Vanhat" ihmiset kun eivät enää tajua asioita. En viitsinyt enkä halunnut käydä väittelemään tekniikasta tai sen tuntemisesta.
Kerroin myyjälle, että kiitos palvelusta! ja lähdin pois. (kysyin tosin liikkeen esimiestäkin, muttei häntä tavoitettu.)
Yritin soittaa myyjäliikkeen paikalliselle johdolle asiasta ja tiedustella olisiko mitään tehtävissä. Mutta se olikin aivan uskomattoman vaikea asia, enkä saanut puhelimeen kertaakaan ketään vastaavaa henkilöä. Kirjoitin siis paperisen reklamaatiokirjeen asiasta pääliikkeelle Helsinkiin. Odottelin vastausta pari viikkoa ja sitten lähestyin sähköpostitse asiaa uudelleen.
Sähköpostiini vastattiin (Tavallinen kirje varmaan niin vanhanaikainen...tai sitten se hävisi...) ja sain kuin sainkin asiani lopulta hoidettua Helsingin liikkeen kautta. Sähköpostivastaus jonka sain oli muuten aika normaali ja kohtelias, mutta maininta ettei ikäihmisen ehkä ole helppo tunnistaa laturia ja akkua toisistaan on ymmärrettävää...
Olen siis ehdottomasti sitä mieltä ettei ulkoinen ikä voi olla nuorekkuuden este. Aito nuorekkuus ilman oman iän vangiksi jäämistä, on aitoa iästä välittämätöntä kanssakäymistä.
Iäkkäämpi nuorekas ihminen ymmärtää nuorta ihmistä. Väitän että nuoren ihmisen on joskus vaikeampi käsittää oman ikäistensä maailmankuvan aiheuttavia ongelmia. Iäkäs sekä nuorekas ihminen pystyy kaivelemaan muistinsa sopukoista tilanteen jonka vastaavuus on sama, sekä neuvomaan sen miten hän oli siitä selvinnyt.
Ongelma voi olla se, että nuori ihminen elää omaa elämäänsä. Oman elämän eläminen on niin omassa päässä tapahtuvaa ja kaiken prioriteetin vievää, ettei muulle maailmalle jää tilaa. Ihmisiä eri työtehtäviin valittaessa valitseva henkilö katsoo vaihtoehtoja aina omien silmiensä läpi. Ja näin ollen laajempi näkökenttä ei erottele niin paljon eri ikäisyyksiä, kuin suppeampi kokemuspohja antaa myöten.
Linkki: Liian nuori johtajaksi (uuteen ikkunaan Talouselämä)
40 vuotias liian vanha (Suomi24)
On myös monia asioita ja työtehtäviä joita iäkkäämpi ihminen ei yleisesti ottaen pysty eikä halua tehdä samoin kuin nuori innokas ihminen. Moni on polttanut itsensä loppuun nuoruuden intopäivinä eikä samaan palaaminen enää tulisi kuuloonkaan. On myös asioita joita iän myötä on huomannut riittämättömiksi motiiveiksi.
Ajatellaanpa ihan puhdasta "luukutusmyyntiä". Päivän aikana on kerittävä käydä useassa kohteessa ja pahimmillaan tuote jota luukutetaan ei perustu sosiaaliseen tilaukseen. Joten ainoaksi merkittäväksi myyntituloksen saamiseksi on herätekynnyksen aikaansaaminen. Raha jota myyntityöstä saa on siis ainoa motiivi ja into perustuu tuloksen lisäämiseen ja aktivointiin ja sitä kautta taas rahaan.
Väittämällä väitän että iän myötä tällainen luukuttaminen juuri esimerkin kaltaisessa tapauksessa ei enää ole niin motivoivaa kuin nuoruuden päivillä.
Itsekin ajattelin parinkymmenen ikäisenä, ettei työllä ole väliä mikä se on, koska vapaa-aikana sitten voi elää ja nauttia hyvästä palkasta. Toisin kävi nopeammin kuin osasin arvatakaan. Työ maistui puulta ja aika työpäivänä tuntui ikuisuudelta.
Hakeuduin pian haastavampiin tehtäviin. Palkka ei enää ollut niin suuri, mutta menoja pienentämällä toimeentulo pysyi samana. Ja ennen kaikkea motiivi tehdä työtä oli aivan toinen.
Olen kuullut edelleenkin hyvin usean nuoren väittävän samaa kuin minä aikanaan. Joten nämä innokkaat nuoret tekevät uskomattomia suorituksia aivan puhtaasti heiveröiselläkin motiivilla. Tai siis eihän motivaatio pieni ole, mutta sen pohja murenee iän myötä.
Tätä nuoruuden huimapäistä lähes vastuutonta intoa on helppo ihannoida ja kun kerran kilpailu markkinoilla on kovaa kaikki keinot ovat sallittuja.
Edellä olva väittämä on oma näkemykseni asiasta ja uskon ettei se välttämättä pidä kaikilta osin edes kokonaan paikkansa. Mutta uskon myös että suunta ajatukselle on oikea.
Suoraa puhetta asiasta (Suomi24)
Sitten anonyymi tarina kokemuksesta ja siitä saadusta opista. Tarina on anonyymi mutta varmasti kolahtaa kun osuu.
Erään toimenkuvani aikana olin tekemisissä yrityksessä jossa myyntipäällikkönä oli nuori fiksu nainen. Aikani tutustuessa yrityksen toimintaan huomasin kuitenkin että nuori myyntipäällikkö ei oikein "hanskannut" tilannetta omiin käsiinsä. Tulokset sekä toiminta olivat siis pääosin työntekijöiden itsekantavana rakenteena.
Huomasin että nuori myyntipäällikkö oli vahvasti ja pahasti puun ja kuoren välissä ja tämä paine aiheutti ongelmia sekä motivaation puutetta. Nuorena ihmisenä myyntipäällikkö ei omannut kokemusta jolla olisi selvinnyt tilanteesta.
Työpaikan ylempi johto ei ollut tyytyväinen tilanteeseen vaan irtisanoi myyntipäällikön tehtävästään, tuosta noin vaan tekniikalla. Ei tuo ylempi johtokaan osannut avaimia asiaan tarjota mutta niin vain kävi.
Ajan päästä eräs myyntipäällikön työtehtävä oli vapautunut toisessa yrityksessä. Hain siihen tehtävään ja uskoin olevani pätevä sen täyttämiseen. Omaan kokemusta työn vastaavuudesta sekä olen helposti ihmisten kanssa toimeentuleva. Kokemuspohjani on erittäin laaja kyseiseen työhön.
Haastattelutilanne oli kiva vaikka haastattelijat eivät mielestäni suorilla kysymyksillä mitenkään säväyttäneet, mutta ottaen iän huomioon (hekin olivat kovin nuoria) olivat kysymykset kuitenkin asiallisia ja hyvin ammattitaitoisia.
Olin aivan varma että pääsen tehtävään, mutta sain puhelimitse ilmoituksen jossa ilmeni että enemmän kokemusta omaava henkilö sai sen paikan. Jaa.. sen paikan sai se toisesta yrityksestä erotettu entinen nuori myyntipäällikkö.
Hyvänä puolena asiassa on ainakin se, että paikan saanut henkilö saa kokemusta, sekä hyvin tärkeän uuden mahdollisuuden. Uskonkin että uusi mahdollisuus on antoisa.
Toinen hyvä puoli on se että osaan hakeutua aloille joissa iänkin tuomalla kokemuksella on merkitystä.