Otetaanpas taas jälleen hetkiseksi aihe joka käsittelee näkyvyyttä ja omaa oman osaamisensa markkinointia.
Nykypäivänä tarjonta kaikesta palvelusta on niin laajaa ettei voi enää sanoa miltei millekään tuotteelle tai palvelulle olevan sosiaalista tilausta.
Oman tuotteen tai palvelun markkinointiin on paneuduttava. Onneksi tämän osaamisalueen voi antaa ulkopuolisen hoidettavaksi.
Jos nyt yrittäjänä tulee mieleen että mistähän sellaisen markkinoinnin ammattilaisen sitten löytäisi, on eräs neuvo pitää puhelin auki. Kyllä markkinointihenkilö ottaa yhteyttä, eikä siihen mene kauaa aikaa.
Jos ajatellaan aikoja menneitä. Ei kilpailu koskaan ole ollut helppoa, eikä markkinoinnin itsestään selvyyttä ole koskaan ollut. Mutta on ollut aikoja jolloin pelkkä puhelinnumeron ilmoittaminen puhelinluetteloon on ollut taatusti riittävä markkinointiväline. Tuote tai palvelu on ollut niin kysytty, eli sillä on ollut sosiaalinen tilaus.
Joillekin puhelinnumeron ilmoitus on edelleenkin riittävää markkinointia, ainakin tilapäisesti. Mutta uusi aloittava saman alan yrittäjä on melkoisen alakynnessä turvautuessaan samaan markkinointikeinoon kuin pitkään markkinoilla ollut vanhempi kilpailija. Uuden yrittäjän on kyettävä "nousemaan" esille samanarvoiseksi.
Omaa osaamista tulee osata markkinoida, eikä se onnistu tuppisuulta. On yrityselämässä muitakin ajan tuomia muutoksia tapahtunut.
Joskus kirjanpitokin yleisesti ottaen hoitui siinä sivussa, yrityksen arkisten asioiden hoitamisen yhteydessä. Nykyisin kirjanpitoon liittyvät koukerot ja lakimuutokset elävät niin omaa kieltään ettei sen hoitaminen varsinkaan voimakkaasti kasvavassa yrityksessä ole mielekästä omin neuvoin.
Samaa kaavaa on kai markkinointikin toteuttamassa. Markkinointia ja näkyvyyttä tarjoavia yrityksiä on niin perusteellisen paljon, ettei niistä selvän ottaminen enää kohta onnistu yksityiseltä yrittäjältä. Kilpailukeinojen lisääntyminen aiheuttaa harmaita hiuksia.
Markkinointiyritykset kilpailevat asiakkaistaan joskus jopa erittäin kyseenalaisin keinoin. Tavallinen tuottava yrittäjä on lypsylehmä valtiolle, kunnalle, kirjanpitäjälle, sekä nykyisin myös markkinointiyritykselle. Kun kuitenkin on pakko jossakin ilmoittaa, ota sitten selvää mikä on oikea hinta/laatusuhde.
Yksityinen työntekijä ollessaan vielä vailla työtä on samassa asemassa. Enää ei riitä työvoimapulasta huolimatta ilmoitus olevansa vapailla markkinoilla, vaan osaamistaan ja omaa erinomaisuuttaan on osattava markkinoida.
Työnantaja käyttää henkilön työllistämiseen ulkopuolisten välitysfirmojen osaamista ja osaamis- ja soveltumiskartoitusta.
Välitysfirmat soittelevat yrityksille tarjoten omaa työntekijäpankkiaan ja erinomaista kykyä esitellä juuri oikea henkilö tehtävään jota yrittäjä ei ensin huomannut tarvitsevankaan, tai olevan olemassakaan. Maksumiehenä toimii tässäkin tapauksessa työntarjoava yrittäjä.
Työnhakija keksii aamuisin ja iltaisin adjektiiveja joilla voi kertoa olevansa juuri se oikea henkilö kyseiseen tehtävään. Työnantaja vastaavasti keksii nimikkeitä työtehtäville joilla saa puristettua erilaisia hakijoita tehtävää suorittamaan. Sihteeri ja myyjä, puhelinmyyjä alkavat olla aika harvinaisia nimikkeitä työtehtävien yleisyydestä huolimatta.
Työnhakija ilmoittaa omaa CV:tä välitysfirmoille, työnantajille, työvoimatoimistolle. Jokaiselle omansa ja yksilöllisenä. Työhakija on auttamattomasti sohvaperuna jos ei aktiivisesti turvaudu oman osaamisensa markkinoiviin yrityksiin. Työnhakija pitää tällä tavoin yllä markkinointiin liittyvää sosiaalista tilausta. Eli antaa omaa aikaansa muuhun kuin kannattavaan työntekoon.
Ollaanpas sitä oudossa kuviossa. Työlle, tuotteelle, tai palvelulle ei taida olla enää luonnollista ns. sosiaalista tilausta. tarve on luotava.
""Et tule toimeen ilman tuotettani, tai palveluani. Olen sellainen työntekijä että nostan firmasi tuloksen ylivertaiseksi. Osta meiltä, me olemme asiamme takana koko sydämestämme.""
Miksi tämä sitten on näin. Vastausta en tiedä mutta luulen että yksi syy on helpon rahan tavoittelu. Toinen syy on epärehellisyys. Kolmas syy voisi olla että pyörää yritetään keksiä uudelleen joka päivä.
""Usko minua! tai jos et usko minua, usko jotain muuta, mutta älä sitten valita.""
Keksitään lisää markkinointikeinoja, myyntimenetelmiä ja tehostetaan myyntiä. Jos joku vielä keksii rahaa ja tuottavaa työtä lypsetään siitä oma osamme.
Edellinen asiakappale tarkoitti siis sitä että jos joku keksii ihan oikean työtä tekevän yrityksen joka myy oikeaa tuotetta ja vielä vaikkapa ulkomaille, on tällainen yritys kullan arvoinen pyörittämään tätä ympärillä hääräävää karusellia.
Toisaalta tässä karusellissa on kyse palvelusta. Hyvinkin tarpeellisesta palvelusta. Ongelma on vain se että palvelua tarjotaan liikaa, eikä palvelu aina ole ihan oikeaa palvelua.
Työnhakija etsii töitä ja omaa itsellään ehkä todella hyödyllistä osaamista. Toinen hakija ei ehkä osaa niin hyvin, mutta osaa markkinoida paremmin vähempää tai erilaisempaa osaamistaan.
Mainos-, eli mediatilan myyjä osaa työnsä ja uskoo siihen mitä myy. Tai ainakin uskottelee ja on tosissaan. Sillä hän tekee sitä työkseen ja kerää sillä toimeentulonsa. Ei varmaankaan ole liioiteltua epäillä silloin tällöin median myyjän käyttävän hieman arveluttavia keinoja saavuttaakseen hyvän provision myynnistä.
Usein mediatilan myynnissä luvataan aivan uskomattomia asioita. Google näkyvyydestä on usein puhuttu nettimedian puolella, jopa Google sopimuksista on mainittu. Tällainen Google sopimus lienee täyttä humpuukia, jos kyse ei sitten ole Googlesta joka sitä mediaa myy.
Ei tavatonta ole varmaankaan ylisanojen käyttö työnhaussakaan. "työskenteleminen paineen alla on minulle nannaa", "pidän kiireisestä työstä".
Työnantaja houkuttelee puhelinmyyjäksi mairittelevilla titteleillä. Asiakkuuksien hankkija, myyntineuvottelija, B2B myyjä, jne. Ei tavatonta ole myöskään antaa olettaa että työnhakija hakisi oikeastaan toisenlaiseen tehtävään kuin hänet sitten palkataan. Vaikkapa yhden myyjän shop pisteeseen myymäläpäällikkö tittelillä. Tai yksin "kiertäväksi" myyntiedustajaksi tulevalle tarjotaan aluepäällikön paikkaa.
Tarkkana saa olla. Puhelinoperaattorit yrittävät myydä lisäpalveluja liittymän kylkiäisiksi ja onnistuvat siinä melkoisen hyvin. Tämä johtuu osittain siitä ettei asiakas aina tiedä mikä maksaa ja kuinka paljon maksaa.
Nykyisin on tavallinen puhelinliittymä ja puhelin kuin tietokone ilman virusturvaa. En tarkoita puhelimeen tarttuvia viruksia, vaikka niitäkin on olemassa. Tarkoitan kaikkia maksullisia palveluita joita saa netin kautta klikkaamalla, tai puhelimen valikoita tutkiskelemalla. Kun tilaa netistä yhden soittoäänen ei ymmärrä tehneensä jatkuvan sopimuksen hintaan 8€/kk. Itsehän tilasit!!
Jos liittymää lapselle hankkiessasi älyät hommata estot ylimääräisten kulujen estämiseksi, oletko varma että tilasit kaikki tarvittavat estot? tekstiviestillä tilaamisen esto, palvelunumeroiden esto jne.
Onkohan tämä kaikki ihan tervettä? Kai se on, mutta jatkuuko se näin vai meneekö meno yhä villimmäksi?
Jos menetelmä jatkuu kiihtyvästi, on se perinteisen suomalaisen jäyhyyden kuolemaksi. Sillä se kuka ei puhu eikä pussaa, ei myöskään ole mitään eikä minkään arvoinen, ainakaan sen jälkeen kun hänet on tyhjäksi lypsetty.
Kun ennen sai onkia ja tivata vanhan miehen suusta jotain asiaa, tänään odotetaan miehen puhuvan vaikka ei tarve olisikaan.
Nyt tarvitsee lopettaa. Paineet on taas purettu. Mitään tämä purkaminen ei vaikuta, mutta tuntee jotain tehneensä.