Kumpi on tärkeämpi, matka vai päämäärä?
Olen kuullut autoalalla ollessani lukemattomia kertoja väittämän että päämäärä on tärkeämpi. Ja samalla on kuitenkin auton ostovalinnassa kiinnitetty huomiota nimen omaan matkan viihtyisyyteen.
Oli joukossa niitäkin ketkä sitten perustelivat pikku Fiatin, tai Ladan hankintaansa juuri sillä ettei autolla ole muuta tarkoitusta kuin siirtyä paikasta A paikkaan B.
Itse kuuluin niihin joiden mielestä matka on osa päämäärää. Tai oikeastaan päämäärä oli veruke kunnon matkalle. Niinhän se on minulle vieläkin. Matkavaunuillessa nautin yhä edelleen itse matkan teosta, ja leirintä-alue on minulle myös osa matkaa.
Mutta jätetään tämä osa-alue aiheesta. Samalla aiheella tarkoitan esimerkkejä jokapäiväisestä elämästä.
Varsinkin meidän perheen nuoriso kirvoittaa minua vertaamaan asiaa monessa eri tilanteessa. Ovet jäävät auki kun kiireessä siirrytään omaan huoneeseen ja sieltä pois. Jääkaapissa on kaikki ihan sekaisin kun on pikaisesti haettu pikavälipalaa. Lasten omassa huoneessa on lukuisia kuppeja, lautasia, lusikoita ja muita ruokailuvälineitä. Vaatteita on pitkin lattiaa, menossa pyykkiin tai tulossa pyykistä, en tiedä. Autosta poistuttaessa turvavyöt jäävät solmuun, lattiamatot miten sattuu, ikkuna auki joka oli ihan pakko aukaista ensimmäisen sekunnin aikana.
Kuvaan tällä sitä että ajatus on aina seuraavassa vaiheessa, kun jalat ovat vielä puolimatkassa. Ja kun saavutaan perille ei vieläkään kohdenneta ajatusta ja nykyistä olotilaa, vaan ajatus on jo ties missä. Mahtaakohan nukkuminen tapahtua "reaaliajassa" olen usein miettinyt. Siis joka hetki mielessä on uusi päämäärä, mutta matkan tekemistä ei edes huomata.
Perheen yhteisistä ruoka-ajoista on aivan turha haaveilla. Jos annetaan tilanteen elää omaa elämäänsä, ei meillä yhteistä ruokailua tapahdu kuin nälän sanelemasta pakosta. Siis kun ei ole ollut pikavälipalaa haettavaksi kärkytään ruokaa joka valmistuu. Tämä yhteinen hetki lieden äärellä ei kuitenkaan ole se mistä haaveilen.
Jotenkin vain tullessani tähän ikään, haluaisin käyttämääni vertaukseen vedoten matkan olevan joskus tärkeämpi kuin päämäärän. Ei varmasti olisi niin kamalaa uhrata hetki tälle hetkelle ja sisäistää sen olemassa olo. Huomata oma ympäristö ja jopa nauttia siitä mitä on nyt ja tällä hetkellä.
Tullakseni takaisin automaailmaan, on edelleenkin ihan mukava siirtyä paikasta toiseen autolla matkustaen ja samalla nauttia yhteisestä ajasta, sekä nähtävyyksistä.