Kirjoitukseni sokeriperunaa ja läskileipää juontaa alkunsa siihen että kaksi lapsistani sairastaa lapsuustyypin diabetesta.
Huomasin että itsekin lihoin kuin pullataikina syödessäni hyvin niukasti työpäivän aikana ja korvasin varsinaisen ruokailun pullamössöllä sekä karamelleilla ja lukuisilla kevyt välipaloilla.
En syönyt niinkään rasvaista ruokaa mutta ruokaa jossa oli nopeita hiilihydraatteja sekä rasvaa.
Lapseni sairastumisen myötä ruokailutottumuksiin tuli muutoksia ja vaikka olinkin innokas grilliruoan ystävä niin jätettyäni lähes kaiken pullamössön jota välipaloiksi olin syönyt, painoni alkoi pudota.
Tarkalleen ottaen aloin syödä enemmän ja säännöllisesti, mutta hiilihydraattien määrä ruokavaliossani ei pelkästään vähentynyt, vaan muuttui niin sanottuihin pitkäkestoisiin hiilihydraatteihin.
Kaksikymmentä vuotta on torventäydeltä toitotettu rasvan vaaroja ja liikalihavuuden synnyn oleva rasvaisen ruoan ansiota. Nyt kuitenkin asiaan on palattu uusin silmin.
Minun omassa nuoruudessani syötiin erittäin rasvaista ruokaa. Kastikkeet olivat useimmiten lihan paistossa tulleita rasvaliemiä, eikä yleistä läskinsyömistä katsottu kovin pahalla. Kuitenkin kaikki ne henkilöt joita lapsuusikänäni näin tekevän normaaleita maalaiselämän töitä sekä syövän rasvaista ruokaa jokainen päivä, en nähnyt yhtään ylilihavaa ihmistä.
Itsekin armeijaan mennessäni olin hieman yli kuudenkymmenen kilon painoinen. Kukaan ei voinut sanoa etten olisi syönyt. Söin kotona, koulussa ja aina eniten.
Mutta armeijassa oli sotilaskoti ja munkit sekä suklaapatukat. Sainkin painoni nousemaan intin aikana kahdeksaankymmeneenneljään kiloon.
Kts linkki
Olen äärimmäisen perso sokerille. Laitan kahvikuppiini edelleenkin tolkuttomasti sokeria. Syön aivan liikaa sokeria.
Olen sitä mieltä että jos kaikenlainen nopeasti imeytyvä sokeri poistetaan ruokavaliosta vaikka hiilihydraatteja ei muuten niin radikaalisti vähennetäkään, on olo huomattavasti parempi.
Nopeat sokerit lisäävät verensokeria nopeasti sekä myös elimistön insuliini määrää. Elimistö reagoi korkeaan sokerimäärään ja pyrkii poistamaan sitä. Ylimääräinen sokeri voi muuttua rasvaksi ja ylipainoksi. Elimistö varastoi ylimääräisen energian.
Jos ruoka ei nosta nopeasti veren sokeria, insuliinin kehittyminenkin on maltillisempaa ja näin ollen nälkä ei tule uudelleen niin nopeasti. Käytetty ruoka menee siis suuremmalta osin liikkumiseen tai ainakin mahdollistaa pidempiaikaisen fyysisen rasittumisen ilman jatkuvaa nälän tunnetta.
Läskileipä eli pullamössö ja siihen verrattavissa oleva sontaleipä on sapuskaa mitä ihmisen ei olisi ikinä pitänyt alkaa valmistamaan.
Rasvan määrän sijaan pitäisi alkaa kiinnittämään rasvan laatuun. Onko sianrasva pahempi kuin naudanlihasta saatu rasva jne. Kalaöljy lienee myös rasvaa.
Ns. kevytruoka on kaikkein pahin vaihtoehto jonka tiedän. KOSKA siinä paneudutaan vain rasvan määrään. Itse asiassa kevytruoka voi sisältää sokeria ja nopeita hiilihydraatteja enemmän kuin se raskas rasvainen vaihtoehto.
kevytruokaa tulee syötyä aivan poskettomia määriä. Kevytruoka on astunut jokaiseen välipalaan ja ja muuhunkin lisänapostelun tilanteisiin. Tämä lisänapostelu on tietyllä tavalla "sallittua", koska se ei sisällä rasvaa. SANOISIN että kyllä tavallista ihmistä viedään taas kuin vierasta sikaa.
Kts