Oli kerran kaveri joka haki ja sai töitä. Entisenä yrittäjänä hän ajatteli alkaa toisen palvelukseen eli aloittaa palkkatyöläisenä, ilman henkilökohtaista yritysriskiä.
Kyseessä oli pieni kauppa/toimisto joka oli kaupallisella alalla. Työtehtävänä pienen liiketilan päällikkö. Työnantaja oli ystävällinen ja innoissaan uudesta työntekijästä ja etenkin siitä että uusi tekijä oli entinen yrittäjä. Tällainen entinen yrittäjä varmasti tietää kuinka tehtävään tuli orientoitua 100% tai hieman ylikin. Työnantaja sanoikin että tee työtä niin kuin se olisi oma yritys. Työntekijä pääsi vastaavaksi henkilöksi kyseiselle toimipaikalle.
Homma alkoi kehnosti. Siis mitään alkuvalmisteluja ei ollut tehty, eikä toimintaa suunniteltu loppuun saakka. Työntekijöitä ei vielä ollut valittu. Päällikön tehtäväksi jäi toimia työntekijänä, suunnittelijana, päällikkönä ja ties minä. Kyllähän entinen yrittäjä selviää sellaisesta. Uuden työntekijän aloitettua ensimmäinen työpäivä, oli meno kovaa ja ennalta suunnittelematonta. Työpäivä venyi ylipitkäksi, niin kuin seuraavatkin työpäivät. Ylipitkiä työpäiviä seurasi toinen toistaan ja myös vapaapäivilläkin piti poiketa työpaikalla.
Työntekijä suunnitteli ja teki toimintamalleja omalle toiminnalleen. Hän käytti paljon aikaansa, jopa todella pitkinä päivinä, jotta saisi yrityksen tulosta kehitettyä parempaan suuntaan. Tämä tietenkin verotti vielä myynnin tulosta, mutta oli satsausta tulevaisuuteen.
Palkkausperusteena oli työtunnit + provisio liiketilan tuloksesta. Palkanmaksu kerran kuukaudessa. Palkanmaksua varten työntekijä oli huolellisesti merkinnyt kaikki tekemänsä ylitunnit ja myös kilometrit joita oman auton käytöstä koitui. Joitakin "ohimennen" tapahtuneita asioita hän ei merkinnyt.
Tästähän nousikin äänetön sota. Työntekijähän ei ollutkaan toiminut työnantajan mielestä yrittäjämäisesti tekemällä pitkiä päiviä ilman korvausta, vaan kuin pahainen palkkalainen pikkutarkoine minuutteineen.
Työntekijän mielestä kyse oli varsin yrittäjämäisestä käytöksestä. Sillä entinen yrittäjä tiesi kuinka jokainen minuutti on kallista työaikaa, eikä sitä parane heittää hukkaan. Entisen yrittäjän muistossa oli oman yrityksensä aikaiset pitkät päivät joista ei suoranaisesti maksettu, mutta ilman pitkiä päiviä ei lyhyistäkään olisi maksettu. Eli kaikki oli sitä samaa työaikaa kuin muutkin, ja olivat palkan peruste. Samoin entisenä yrittäjänä hän muisti kuinka mitään ei saanut ilmaiseksi, vaikka kuinka sitä toivoi.
Molemmat käsittivät yrittäjämäisen käytöksen samanlaiseksi, mutta eri näkökantilta.
Mitä tarkoitetaan sisäisellä yrittäjyydellä? Mitä tällä perään kuulutetaan? Kysymykseen on jollain tasolla hyvin helppo vastata, sillä tarinan molemmat osapuolet tietävät tarkasti mistä on kysymys.
Työntekijän on tehtävä omaa työtään ja tehtäväänsä kuin olisi yrittäjä. Syystä että tehtävälle saadaan jatkumo ja työ on mahdollisimman kannattavaa.
Jokainen työntekijä huolehtii että työnantajayritys voi hyvin ja pystyy työllistämään työntekijänsä jatkossakin.
Eräinä sisäisen yrittäjyyden tunnusmerkkeinä muiden muassa pidetty innovatiivisuutta ja joustavuutta. Mutta tarkoitetaanko joustavuudella sitä, että työntekijä tekee muutaman hassun ylitunnin ilman palkkaa vai?
Käsittääkseni sekin on joustavuutta kun työntekijä siirtää omia henkilökohtaisia menojaan ja tekee ylitunnit ilman eri kehotusta omasta aloitteestaan. Kyse ei varmaankaan siis ole palkatta työskentelystä. Sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden ero on kuitenkin myös juridinen. Työntekijälle maksetaan palkkaa, yrittäjä ei ole "palkollinen".
Innovatiivisuus on myös käsite joka kaipaa analysointia. Innovatiivinen eli kekseliäs ja kekseliäisyyttä luova. Tämä tarkoittaa tietenkin työntekijän omia ideoita ja asennetta jotta muutkin voivat ideoida.
Kuka sitten päättää kenen idea toteutetaan sekä miten ideat käsitellään ennen toteutusta. Mielestäni tässä kohdassa voidaan kaikenlainen innovatiivisuus yrityksessä tukahduttaa tai vastaavasti kehittää sitä.
Sisäinen yrittäjyys on myös tavoitehakuista. Oikeastaan innovatiivisuus ja joustavuus luovat tavoitteellisuudelle mahdollisuuden. Kun yhteisön jäsen tuntee itsensä ja omat mahdollisuutensa, voi hän luoda henkilökohtaisia tavoitteita.
Oman työn arvostaminen ja yrityksen toiminnan tuntemus on elintärkeitä asioita jotta yrittäjämäisyyttä voi sisäistää työntekijään. Työntekijä joka ei tiedä mikä on hänen työnsä tarkoitus yrityksessä, ei voi arvostaa omaa työtään eikä osaamistaan. Ei hän myös voi silloin ideoida.
"Sisäisellä yrittäjyydellä tarkoitetaan: omatoimisuutta, sitoutumista, itseohjautuvuutta, mielekästä työtä, omanarvontuntoa, sopeutumiskykyä, elinikäistä oppimista, hyvää työviihtyvyyttä, hyvää elämän hallintaa, erilaisia taitoja ja valmiuksia, tuloksellista ja tavoitteellista toimintaa, jossa ytimenä on yrittävä ja yritteliäs tapa toimia."(Huuskonen, 1998).
Juridisesti yrittäjäksi kutsutaan henkilöä joka ottaa tietoisen taloudellisen riskin toiminnastaan. Tämä tarkoittaa todellista taloudellista kokonaisuutta. Sisäiseen yrittäjyyteen ero on vain riskin suuruudesta ja kohteesta.
Ulkoinen yrittäjä on siis vastuussa myös yrityksensä sisäisistä yrittäjistä niiden työtehtävien osalta. Yrittäjällä on käsissään sekä vastuullaan yrityksensä toiminta, työkalut, toimintamallit, yhteiskunnan velvoitteet, sekä mahdollinen henkilöstö.
Ulkoinen yrittäjyys tarkoittaa toimimista yrittäjänä. Nousukauden voitot tulee sijoittaa laskukauden varalle jne.. henkilöstölle ohjattu toimintamalli on oltava mahdollisimman tuottoisa sekä sen on luotava itsenäinen jatkumo.
Tämän päivän kova kilpailutilanne vaatii yrityksen henkilöstöltä sisäistä yrittäjyyttä. Sillä työntekijä joka toimii pelkästään annettujen ohjeiden varassa olematta oma-aloitteinen, ei välttämättä ole kannattava työntekijä.
Linkki yrityksen perustajalle joka palkkaa henkilökuntaa
Mari Koo Yrittäjyysoppi ei tee yrittäjää