Monelle varmasti jollakin tavalla on kauhistus ja kummastus se miksi minun kotisivuillani täsmennän ja esitän tuloksia käymistäni persoonallisuustesteistä. Lyhyesti sanottuna yritän helpottaa työnantajaehdokkaita näkemään kenet voisivat palkata tekemieni hakemusten nojalla. Työnantaja rekrytoidessaan työntekijää on aina valitsemassa riskitekijää. Ja mitä pienempi riski sen kannattavampi se on liiketalouden kannalta. Myös itse rekrytointi vie aikaa ja sitä kautta rahaa. Rekrytointi yritykset tarjoavat omaa osaamistaan joka vähentää työnantajan omaa ajankäyttöä sekä vähentää työntekijän valitsemisessa olevia riskejä.
Ensinnäkin testit kertovat paljon. Testit näyttävät jotain suuntaa mitä pitää kysyä ja varmentaa. Testit eivät valehtele. Mutta miten testin tulos luetaan. Tiedän aivan liian monta tarinaa jossa työntekijä on testien mukaan ollut "paras", mutta käytännössä varsin epäsopiva valinta, verrattuna "ns järjen äänellä valittuun henkilöön". Nämä tapaukset ovat tietenkin poikkeuksia, mutta osoittavat sen, ettei ihmiset ole kuitenkaan niin yksioikoisia jotta niitä voisi aina lukea kuin "avointa kirjaa".
Testi ei valehtele, mutta se kertoo vain sen ajan totuuden. Huonosti nukutun yön jälkeen tulos ei ole sama kuin normaalisti. Pitkän työttömyysjakson jälkeen tulokset ovat aivan takuuvarmasti "heikompia" kuin työelämässä olevalla. Itsevarmuus ja elämän ympyrät pienevät hetki hetkeltä kun ihminen on "ei kelpaa" tilanteessa.
Eräässä työhaastattelussa kysyttiin haluanko osallistua persoonallisuustestiin. Todettiin yleisesti tämän olevan tärkeää hakemaani työtä kohtaan joten miksi ei.
Testissä ilmeni paineensieto kyvyn olevan lähes nolla. Tosin testi ilmoitti että kyseessä täytyy olla jokin tilapäinen häiriö, tai olosuhteet.
Ajattelin silloin kuin nytkin. Testi ei valehtele. Minulla on tosiaankin pinna kireällä. Edellisestä työpaikasta on saatavat palkkaturvassa. Lainojen lyhennykset eivät odottele parempia aikoja. Selkää kolottaa, enkä saa öisin unta (liekö sekin psykologista). Työhakemuksia olen kirjoittanut kymmeniä. Useimmat työnantajien rekrytointivastaavat eivät vastaa hakemuksiin millään lailla. Vaimo tuskailee perheen talouden kanssa ja tiuskii rahan puutetta. Lapset juoksevat perässä "osta sitä, osta tätä". Autot kaipaavat huoltoa ja rahaa, vaimon vanhimman pojan auton katsastus kesken kun on mätävikaa. Ruokaa ostaessa lasken eurot ja kymmenet sentit, että saa edes jotenkin fiksua syötävää. Ja luetteloa voisin jatkaa pidemmällekin. Yleisesti ottaen ottaa päähän ja rankasti.
Kuitenkin kun muistelee miten pinna on vuosien aikana kestänyt eri elämän tilanteita, en usko sen olevan nytkään ihan loppu. Olen kokenut omasta yrityksestäni johtuvan vararikon, rahattomuuden, velkataakan, jne. On avioero takana, uusioperheen alkuvaikeudet takana. Omasta itsestä riippumattomasti menetettyjä työsuhteita takana. Ja aina kuitenkin uudelleen ja uudelleen jaksan uskoa itseeni ja mahdollisuuksiini. Tämä onkin syvemmällä kuin hetken testitulos. Tunnen itseni tältä osin. Kun paine kasvaa tarpeeksi suureksi eikä asiat enää todellakaan rullaa sillä perinteisellä tyylillä, otan vahvat ja järeät ohjat käteeni. Silloin alkaa tapahtumaan.
Tästä ominaisuudesta on hieman haittaakin. Nimittäin olen alkanut jo luottamaan siihen että kun tarpeeksi kiusataan alkaa tapahtumaan. Nyt mennään kuitenkin vielä sen kriittisen pisteen alapuolella. Juuri ja juuri.
Ja sitten kun haen työtä mikä varmasti olisi minulle sopivaa, testin mukaan paineen kesto on "vähän kiikun kaakun". "tilanteesi on hieman umpikujassa". Sanoisin että olisi aika kumma jos taustatekijät eivät vaikuttaisi.
En silti vähättele testejä. Ne kertovat sen saman asian puolueettomasti ilman värittelyä jonka tiedän itsekin kertoa työtä hakiessani.
Ja on testeistä itsellekin hyötyä. On mukava tietää onko itsensä kanssa ihan hakoteillä, vai edes jonkinlaista hajua siitä mihin olisi soveltuva.
Tätä kyseistä testiä tehdessäni en ollut parhaimmillani. Mietin niitä näitä, nälätti ja jumalaton kusihätä päällä. Olin kuitenkin varma että testi kertoo luonteestani tärkeimmän, eli sen missä olen parhaimmillani.
Syteen tai saveen, en pelkää kertoa itsestäni sillä minulla ei ole luurankoja kaapissa. Olen avoin ja valmis testattavaksi jos sillä estetään ei sopivan työtehtävän langettaminen minulle. Ei ole tarpeeksi hyvä peruste päästä edes johonkin töihin pelkkä rahattomuus tällä hetkellä, verrattuna siihen pitkäaikaiseen ja parhaimmillaan pitkäkestoiseen arvostettuun työhön jota haen.
....