Pakollisen koulukuvion suoritin peruskoulupohjalla. Olin ensimmäisten oppilaiden joukossa jotka aloittivat peruskoulun Suomessa. Tämä tapahtui Valkealan Tirvankylän koululla/ ala-asteella. Koulumenestys ylä-asteelta lähtiessä ei ollut niitä parhaimpia.
Kouvolan ammattikouluun hakeuduin autonasentajalinjalle jolle pääsin pelkästään hyvän soveltuvuuteni vuoksi. Ammattikoulun opettajat uhkasivat jos en paranna aktiivisuuttani, olen pian puistokemisti.
Autonasentajan opinnot jäivät kesken ja menin rakennusmiehen oppiin Kouvolan Kotiteollisuuskouluun. Se olikin jo toinen kuvio. Olin teoria-aineissa kohtalaisen hyvä mutta ala ei ollut ihan minun alani.
Meninkin Ammattikurssikeskukselle pienen työhistorian jälkeen uudelleen autonasentajan koulutukseen. Nyt oli aivan toinen ääni kellossa ja olin yksi parhaimpia oppilaita. Siihen aikaan saimme oikein päästötodistukseen numerot, eikä siellä ollut enää yhtään huonoa numeroa, päinvastoin erinomaisia melkein kaikki.
Tästä lähtien ja kakki myöhemmät koulutukset olen ottanut aivan tosissani, eikä tulokset ole milloinkaan olleet huonoja.
Kävin omaehtoista iltakoulua työteknikon koulutukseen, mutta yritykseni konkurssi ja muu rahatilanne tekivät koulun suorittamisen loppuun mahdottomaksi. koulu ei jäänyt paljosta vaille, mutta kun ei rahat riittäneet....
Työllistyin kuitenkin sille alalle jolle olin aikonutkin. Eipä siinä enää koulutuksen kesken jääminen harmittanut. ja nyttemmin aikaa on kulunut liiaksi jatkamisen mahdollistamiseen.
Olen kouluttautunut lukuisilla omaehtoisilla koulutuksilla nykyiseen ammattiini. Ja päivittäin luen alan kirjallisuutta sekä lehtiä. Lähes jokainen päivä on lisäksi käytännön koulua ja olen koko ajan tietotekniikan kanssa tekemisissä.
Työni Atk kouluttajana sekä konsulttina on hyvää koulutusta, niin ammatillisesti, kuin inhimillisesti.