Tietokone nimikkeenä on mielestäni aina ollut hieman outo. Mutta käytän nyt sitä nimikettä sekaannusten välttämiseksi.
Tietokoneen ja minun suhde on aina ollut enempi ihmisläheinen ja ihmisen huomioon ottava. Siis ihminen etusijalla ja ehdot asettaa käyttäjä, ei kone. Tämä asettelu ja näkökanta on auttanut minua työssäni kouluttajana.
En harrasta tietokoneita. Tietokone on mielestäni apuväline samalla tavalla kuin kynä paperille kirjoitettaessa. Tietokoneella on paljon tehtäviä ja suhtaudun asiaan suurella mielenkiinnolla ja opiskelun innolla.
En pelaa tietokonepelejä, minun aikani ei siihen riittäisi, eikä minua kiinnostaisi. En virittele prosessoreita koska en tiedä mitä hyötyä siitä olisi päivittäisessä käytössä.
Tietokone on osa päivittäistä kommunikointia, työtä, asiaa, uutisia.
Tutustuin tietokoneisiin silloin kun itse olin auto-alan yrittäjä. Kaverini kävi ruokatunneillaan selittämässä kuinka hyvä juttu olisi kun varasto sekä tilaukset yms. olisivat tietokoneella.
En lämmennyt ajatukselle kovin helposti. Mutta kaverini sai jostain hankittua vanhan koneen ja sen mukana taulukkolaskentaohjelman. Kaverini teki sinne yritykselleni sopivia laskentataulukoita ja kirjoittelipa vielä varastosta tuotteitakin malliksi.
Olin tyrmistynyt siitä kuinka paljon kone voikaan helpottaa yrittäjän arkea ja juuri sitä aikaa vievää osaa siitä.
Opiskelin tietokoneiden laitetekniikkaa ja opettelin kokoamaan tietokoneen osista. Tämä sen tähden koska valmiit konepaketit olivat jokseenkin kalliita.
Tästä oli tietenkin apua tietokoneen käytön kannalta ja ohjelmien valintojen kannalta. Kun tuntee tekniikkaa, ymmärtää paremmin mitä siltä koneelta voi vaatia ohjelmien puitteissa.
Nykyisin minulle riittää tietokone lehtien kirjoitukset ja testaukset. Pystyn vertaamaan luettua tekstiä käytännön elämään. Eli tiedän mikä on näytönohjain, vaikka en purkaa sitä koneesta ulos.