Meillä jokaisella on oikeus tuntea. Tuntemuksesi ei tarvitse miellyttää muita.

Oletko valmis?

Haluat varmasti ensin kuunnella taustamusiiksi valtionvaraministerin alatyylisen ilkeämielisen tervehtyksen "Punaliput liehuu, menkää töihin!" . Ps. jos et jaksa kuunnella, klikkaa vain soitin pois päältä.

Sanat on omat ( Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Suno.ai
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Onko Orpon hallitus onnistunut?

Punaliput liehuu, menkää töihin!!

Mielenmaisemaa

( Huom! Kirjoitukseni avuksi olen käyttänyt tekoälyä. NotebookLM, Copilot, ChatGPT, Mistral, Kimi, Suno ) ps. ja tulen käyttämään tekoälyä avukseni jatkossakin. )

Luulen aika vahvasti, ettei monikaan pidä tekemistäni mielenmaisema-videoista. Ja tietäkää, että se on ihan ok. En ole täällä miellyttääkseni teitä. Jos haluat miellyttävää sisältöä, mene katsomaan kissa videoita. Täällä puhutaan asioista, jotka eivät ole kauniita tai mukavia, mutta jotka ovat totta ja ovat "vittumaisia".

Ei pidäkään tykätä tai pitää. En minäkään pidä niistä. Ne ottavat päähän niin että silmät pyörivät ja mieli käy kuumana. Se on kuin olisi lukittu huoneeseen, jossa seinillä on peilejä ja jokainen peili heijastaa erilaista versiota itsestäsi. Kaikissa näissä versioissa näytät epäonnistuneelta, tylsältä, hyödyttömältä, paskalta. Ja sitten joku tulee pyytämään sinulta hymyä. Hymyä! Kuin se olisi joku helppo, mitä voit vain napauttaa päälle kuin valokatkaisimen.

Olen melko varma, ettei moni jaksa videoitani katsoa. Paskanpuhujat ja sormella osoittelijat eivät ymmärrä, vaikka katsoisivatkin. Heillä on sellaiset lasit silmillä, että totuus jää näkemättä. He näkevät vain sen, mitä haluavat nähdä - maailman, jossa kaikki ongelmat ratkeavat, jos vain yrität tarpeeksi kovasti sormia napsutellen. Mutta mitäpä he tietävät todellisuudesta, jossa yrittäminen ei riitä? Missä maailmassa he elävät, missä kaikki on niin yksinkertaista?

Muutin 15.10.23 sivun nimen "Jos ei ole töitä. Mietteitä joita työtön voi tuntea" nimeksi "Työttömän tai duunarin mielenmaisemaa". Ajattelin tälle sivulle koota kaikenlaisia mielenmaisemia sekä ajatuksia, jotka eivät sovi siistiin, mukaviin kaikkia miellyttäviin laatikkoihin. Tämä ei ole paikka, jossa tarjoillaan helposti sulavia totuuksia. Tämä on paikka, jossa pureudutaan asioihin, jotka ovat rikkonaisia, epämukavia ja totta. Sivun sisällön ei missään tapauksessa ole tarkoitus miellyttää kaikkia. Jos se ärsyttää sinua, niin se on hyvä. Se tarkoittaa, että olen osunut johonkin. Se tarkoittaa, että sait mahdollisesti ajattelemaan asiaa uudella tavalla. Ja se on tarkoitus. tai sitten et vain halua ymmärtää. työtön

Tarkoitus ei ole halventaa ketään tai osoitella sormella. Ennemminkin tarkoitus on herätellä sinua unesta, ravistella sinua niin, että silmäsi aukeavat ja näet maailman sellaisena kuin se todella on. Meillä jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin sekä mielipiteisiin, vaikka ne eivät olisi mukavia tai helppoja kuunnella. Miksi? Koska maailma ei ole mustavalkoinen. Se on täynnä harmaa-alueita, monimutkaisia tunteita ja vaikeita kysymyksiä. Ja jos emme puhu näistä asioista, emme koskaan löydä ratkaisuja. Sormia napsauttaen "Mene töihin!" se ei vaan onnistu.

Oletko koskaan? Oletko koskaan istunut pimeässä huoneessa, katsomassa tyhjää seinää ja miettinyt, mitä vikaa sinussa on? Oletko koskaan tuntenut itsesi niin hyödyttömäksi, että olet miettinyt, miksi joku edes vaivautuisi palkkaamaan sinut? Onko sinulla minkäänlaista aavistusta siitä, mille tuntuu olla työtön? Se ei ole vain 'vapaata aikaa'. Se on jatkuvaa epävarmuutta, pelkoa, häpeää paskaa aamusta iltaan. Se on kuin seisoisit huutaen avunpyyntöä tyhjään avaruuteen, jossa kukaan ei kuule sinua.

Kulutko sinäkin niiden joukkoon, jotka huutelevat työttömän korvaan 'mene töihin' ymmärtämättä tuon taivaallista siitä todellisuudesta, joka työtöntä koskee? Tiedän sen, että jos et ole koskaan joutunut miettimään työllisyysasioita omalta kohdaltasi, sinulla ei ole aikaa minunlaisilleni. Sinulla on kiire. Sinulla on tärkeitä asioita tekeytymässä. Sinulla on työ, perhe, ystävät, harrastukset. Sinulla on elämä, joka on niin täynnä asioita, ettei sinulla ole aikaa miettiä niitä, jotka ovat joutuneet pysähtymään. "Luuserit ja kattoon syljeskelevät työtä vieroksuvat" ne kaikki jotka ei ole töissä ovat kaikki samaa kastia johon sinulla ei riitä aikaa paneutumaan.

Mutta tiedätkö mitä? Sinäkin voit joutua pysähtymään, vaikket niin usko. Sinäkin voit joutua kokemaan sen, mikä on olla työtön. Ja silloin, toivon, että joku kuuntelee sinua. Toivon, että joku ymmärtää. Toivon, että joku ei huuda sinulle 'mene töihin', vaan kysyy, 'miten voin auttaa?' Tätä paskaa en toivo edes sinullekaan vaikka huutelist kuinka "mene töihin"

Onko sinun ohjeesi sitten 'Ryhdy yrittäjäksi'? Kuin se olisi jokin helppo asia, jonka jokainen voisi tehdä. Kuin jokaisella olisi pääomaa, taitoja, verkostoja, onnea. Ja jos et yrittäjänä itse pysty itseäsi työllistämään ja et itse maksaisi itsellesi palkkaa, niin miksi jonkun muun pitäisi se tehdä? Tai jotain yhtä typerää? kala empatiaa

Eikö olekin helpompaa istua tuolillaan ja tuomita muita, kuin yrittää ymmärtää heidän tilannettaan? Eikö olekin helpompaa sanoa 'mene töihin', kuin myöntää, että joskus elämä on vain paljon monimutkaisempaa kuin se näyttää? Et siis taida olla tästä todellisuudesta. Tai sitten olet vain liian pelokas katsoaksesi sitä silmiin."

"Mene töihin!" - Työttömien arvostelijoiden ideologinen kupla

"Mene töihin! Mene töihin! Mene töihin!" Kuinka monta kertaa sen vielä pitää kuulla? Kolme, neljä, viisi? Vai riittääkö se, että se toistetaan niin monta kertaa, että se muuttuu taikasanaksi, joka ratkaisee kaikki ongelmat? Ei riitä. Ei koskaan riitä. Koska se ei ole ratkaisu. Se on vain helppo, tyhmä ja ideologinen slogani, jota toistetaan kuin mantraa, ilman että ymmärretään mitään sen taakse piiloutuvasta todellisuudesta.

potkimassa

Monet työttömien arvostelijat elävät ideologian sanelemassa todellisuudessa. Heille työttömyys on vain kysymys laiskuudesta tai haluttomuudesta työskennellä. He eivät ymmärrä, että työttömyys ei ole valinta, vaan useimmiten seurausta rakenteellisista ongelmista. He eivät näe sitä, että työpaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin työnhakijoita. Ei, he elävät omassa pienessä kuplassaan, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet ja kaikki voivat menestyä, jos vain yrittävät tarpeeksi kovasti.

Todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen. Työpaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin työnhakijoita, ja monet avoimet työpaikat eivät tarjoa riittävää palkkaa tai ovat epävarmoja työmuotoja. Moni työttömyysetuudella oleva on todellisuudessa työkyvytön, mutta ei ole päässeet sairauspäivärahalta työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutukseen. Heidän tilanteensa ei parane leikkauksilla, vaan ne johtavat lisäsyrjäytymiseen.

Kuten Santeri Kärki on todennut, "Ideologisesti työttömiä on vain noin 1 % työttömistä. Loput työttömät elävät 'työväenpuolue' perussuomalaisten mielestä 'luksuselämää' 640 e/kk nettotuloilla." Mutta miksi kukaan haluaisi elää tällaista 'luksuselämää'? Miksi kukaan haluaisi olla riippuvainen työttömyysetuudesta, kun se ei riitä edes perustarpeisiin?

Yhteiskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa matemaattinen fakta jätetään toissijaiseksi. Todellisuudessa työpaikkojen määrä ei riitä kattamaan kuin murto-osan tarpeesta. Mutta suuri joukko työllisiä alkaa toitottaa konformismin keskeltä "mene töihin, mene töihin..." ymmärtämättä asiasta tuon tarkemmin. Tai kuten sanoin, ideologisen aatteen sanelemana, ei todellisuuden pohjalta.

Onkin syntynyt uusi ideologinen ryhmä, joka kasvaa kasvamistaan: "Ideologiset työttömien halventajat", jotka eivät vaivaudu ottamaan mistään aiheeseen liittyvästä selvää millään muotoa. Kunhan hokevat vain uutta tunnuslausettaan hurmoksen vallitessa. Tälle kyseiselle ryhmälle ei minkäänlaiset faktat tai selitykset vaikuta mitään. Heillä on vain pelkkä pakkomielle toistaa samoja juttuja: "Minäkin sain töitä", "kyllä työtä tekevälle löytyy", "työttömät on luusereita", "Ala yrittäjäksi", "Ota vastuu itsestäsi" jne. jne. Listaa voi jatkaa vaikka kuinka. kts konformismi

Tämä yhteiskuntaa raunioittava suuntaus on mahdollista muuttaa. Äänestämällä.

Työnhakuvelvoite pakottaa ihmiset hakemaan töitä, joihin heillä ei ole pätevyyttä tai jotka eivät ole realistisia. Tämä luo turhaa paperisotaa sekä työnhakijalle että viranomaisille. Se on kuin yrittäisit työntää neliön reikään, joka on pyöreä. Se ei yksinkertaisesti toimi.

Merkittävä ongelma on ryhmä ihmisiä, jotka hoitavan lääkärin mukaan ovat työkyvyttömiä, mutta joiden työkyvyttömyyseläke- tai kuntoutustukihakemus on hylätty. Nämä ihmiset ovat "väärällä etuudella" työttömyysturvan varassa. Heidän tilanteensa on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen, sillä heidän toimintakykynsä on merkittävästi alentunut, mutta he joutuvat silti kamppailemaan toimeentulonsa ja eläkepäätösten kanssa.

Ja sitten on se ikuinen mantra: "Perusta toiminimi tai yritys." Kuinka monta kertaa sen vielä pitää kuulla? Se ei ole ratkaisu. Se on vain helppo vastaus, joka ei ota huomioon todellisuutta. Yrittäjyys ei ole itsestään selvää toimeentuloa. Se vaatii sosiaalista tilaus, markkinahinnan ja kyvyn saada palkkaa, joka kattaa yrityksen kulut ja jää jotain myös itselle.

Yhteiskunta haluaa päästä helpommalla ja halvemmalla kun toitottaa yrittäjäksi ryhtymisestä. Henkilö ei ole enää "työtön luuseri" ja sitä kautta harmina, mutta kusessa se entinen työtönkin helposti on. Kevytyrittäjät, toiminimet yms ovat aluksi varsinkin hyvin heikosti menestyviä. Tämä tarkoittaa ihan yhtälailla valtolle verovajetta alvi vähennysten (ei alv) sekä työn verotuksen muodossa. Periaatteessa tilanne vastaa pimeää työtä mutta lain sallimana.

On aika herätä tähän todellisuuteen. Työttömyys ei ole valinta, vaan seurausta rakenteellisista ongelmista. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kaikille, ja monet työttömät ovat todellisuudessa työkyvyttömiä. Yrittäjyys ei ole helppo ratkaisu, ja yhteiskunnan tulisi tarjota todellisia ratkaisuja, ei vain tyhjiä sloganeita. On aika lopettaa se, että toistetaan "mene töihin" kuin mantraa, ja alkaa todella ymmärtää työttömyyden monimutkaisuus.

Mitä siis pitäisi tehdä? Ehkä ensimmäinen askel olisi lopettaa syyllistäminen ja alkaa kuunnella. Kuunnella niitä, jotka ovat kokeneet työttömyyden omassa elämässään. Kuunnella niitä, jotka tietävät, mitä se tarkoittaa elää 640 euroa kuussa. Kuunnella niitä, jotka ovat yrittäneet ja epäonnistuneet. Ehkä vasta silloin voimme alkaa rakentaa yhteiskuntaa, joka todella ymmärtää ja auttaa.

Minä tiedän mille tuntuu puhua kuuroille korville, minä tiedän mille tuntuu kun asia ei kenellekkään kuulu.

Minä olen kuin muut olematta yhtään samanlainen, mutta kuitenkin samassa veneessä.

Mille sinusta tuntuu, puhutko kokemuksesta vai luuletko puhuvasi niin kuin tietäisit.

Kuuntele mitä sinä itse vastaisit

"Työttömissä työnhakijoissa on yli 100 000 viisikymmentä vuotta täyttänyttä. Työttömiä yhtenäisenä joukkona käsiteltäessä heitä syyllistetään lusmuilijoiksi, vaikka he kuinka haluaisivat olla työssä. Ikääntyneet työnhakijat joutuvat ylevistä puheista huolimatta työhönottotilanteissa kerta toisensa jälkeen kuulemaan olevansa liian vanhoja." Aamulehti.fi

Tunnetko ketään joka pohtii työttömyyttään päivästä toiseen? Minä tunnen.

Oletko työttömänä sivusta seuraaja? Soiko sinun päässäsi ilkkuvat sanat?

Ostovoimaa sekä työolosuhteita heikentämälläkö työllisyys sekä talous kohenee? Mieti!

Työttömän elämää. Pitkä piinaava odotus, tyhjän päällä oleminen. Turhaa työnhakua, turhautumista, epätoivoa. Päivät menevät kituuttaen. Odotus siitä mitä on edessä on pelottavaa. Et voi käsittää miten hallituksen ajamat uudistukset muka lisäisivät työllistymistäsi. Osallistus keskusteluihin josta saat kuraa niskaasi. Olet hylkiö. Kuulet ilkkuvia kannanottoja. Olosi vaan pahenee.

Mitä mieltä sinä olet tämänhetkisen hallituksen hallitusohjelmasta. Osasitko arvata minkälainen siitä tulisi, tai lopulta muodostuu käytännön tasolla? Mikä on sinun näkemyksesi siitä miten saamme edes hyvinvointivaltion rippeet säilytettyä, tai mikä ylipäänä on mielestasi hyvinvointivaltion tunnusmerkistö?

Kurjuuden maksimointi tavoitteena

Video on sisällöltään siinä mielessä täysin fiktiivinen ettei siinä esiinny muita oikeita esiintyjiä kuin minä, eikä kaikki sanomanikaan ole täysin todenperäistä.

Työtön on yhteiskunnan syöpä (18.3.2024 )

"Työttömyydessä kestämätöntä on se alentuvuus ja halveksunta, jolla ympäröivä yhteiskunta työttömään suhtautuu." Tuomo Kondie. työtön filosofian maisteri, Joensuu HS / Mielipide

Todella isot leikkaukset

https://www.sak.fi/ajankohtaista/uutiset/sak-ja-perhejarjestot-leikkausten-vaikutus-katastrofaalinen-pienituloisille-yhden-vanhemman-perheille?fbclid=IwAR26DwaqHH7DESZIzLmXSvC9gu5E4YNkCh9ZDNBVSIwRR3XvOH0VXMfreas

Onko työttömyyden huono ala-arvoinen hoito pelkästään epäonnistuminen?

Epäilen ettei kyse ole epäonnistumisesta. Päivä päivältä enemmän uskon että kyse on halusta kurjistaa ja saada näin kynnystä madallettua millä heikossa asemassa olevan voi saada tarttumaan työhön ohi TES ja muiden ehtojen halvemmalla ja huonommilla ehdoilla. Tämä kaikki työelämään liittyvä heikennysbuumi yhdistyy ajatukseen työn hinnan halpuuttamiseksi. Työttömyys on tavoite

orpontuska

Työttömyyden vaikutus persoonallisuuteen ja identiteettiin: Muutosten jana

Työttömyys ei ole pelkästään taloudellinen haaste – se on myös syvä henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen murros. Psykologiset tutkimukset ja yhteiskunnallinen keskustelu osoittavat, että työttömyys vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen, identiteettiin ja sosiaaliseen asemaan monitasoisesti. Näitä muutoksia voidaan hahmottaa kahden rinnakkaisen janan kautta: sisäisen persoonallisuuden muutoksen ja ulkoisen identiteetin murenemisen.

Persoonallisuuden psykologinen muutos (sisäinen jana)

Warwickin yliopiston tutkimus, jossa hyödynnettiin viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallia (Big Five), osoittaa, että pitkäaikainen työttömyys muuttaa ihmisen luonteenpiirteitä. Kolmen piirteen kohdalla havaittiin merkittäviä muutoksia neljän vuoden työttömyysjaksojen aikana:

Miellyttävyys (Agreeableness): Työttömien pisteet laskivat, erityisesti naisilla. Miehillä havaittiin aluksi nousua, mutta se kääntyi laskuun ajan myötä.
Tunnollisuus (Conscientiousness): Suunnitelmallisuus ja päättäväisyys heikkenivät, erityisesti miehillä.
Avoimuus (Openness): Työttömyys vähensi avoimuutta uusille kokemuksille. Suomalainen tutkimus osoittaa yhteyden avoimuuden ja työttömyyden keston välillä.

Työssä pysyneiden persoonallisuuspiirteet säilyivät lähes muuttumattomina, mikä korostaa työttömyyden vaikutusta yksilön psykologiseen rakenteeseen.

Identiteetin ja sosiaalisen aseman muutos (ulkoinen jana)

Työttömyys ei vaikuta vain yksilön sisäiseen maailmaan, vaan myös siihen, miten yhteiskunta ja lähipiiri häntä kohtelevat. Ulkoinen jana koostuu kolmesta keskeisestä osasta:

A. Aseman muutos: työntekijästä hylkiöksi

Työttömyyden myötä yksilö voi siirtyä arvostetusta työntekijästä yhteiskunnan laidalle. Retoriikka, joka leimaa työttömän "luuseriksi" tai "loiseksi", luo painetta ja häpeää. Politiikka, joka rankaisee köyhyyttä, lisää epätoivoa ja pakottaa ihmisiä vaikeisiin valintoihin.

B. Ulkopuolinen painostus ja empatian puute

Ymmärryksestä siirrytään paheksuntaan. Työttömille toistellaan fraaseja kuten "mene töihin!", mikä osoittaa vieraantumista todellisuudesta. Ihmissuhteet voivat katketa, kun lähipiiri ei kykene osoittamaan empatiaa. Esimerkiksi eräs työtön joutui katkaisemaan välit veljeensä, joka näki työttömyyden vain yksinkertaisena ongelmana, jonka ratkaisee työn saaminen.

Empatian puute korostuu poliittisessa keskustelussa, jossa työttömän hätä nähdään jopa "mieluisana kuultavana" uudistusten edistäjille.

C. Taloudellinen epävarmuus ja toimintakentän kaventuminen

Työsuhdeturvan heikentäminen ja sosiaaliturvan leikkaukset lisäävät epävarmuutta. Tämä vaikuttaa ihmisten jaksamiseen, kulutuskäyttäytymiseen ja jopa syntyvyyteen. Lähteet kuvaavat tilannetta metaforisesti: kansalainen, joka äänestää itseään kurjistavaa politiikkaa, toimii kuin joisi elohopeaa tai hengittäisi asbestia – vahingoittaen itseään tietoisesti.

Yhteenveto

Työttömyyden aiheuttama muutosten jana on kaksijakoinen. Sisäisesti se heikentää persoonallisuutta – avoimuus, tunnollisuus ja miellyttävyys laskevat. Ulkoisesti se murentaa identiteettiä ja sosiaalista asemaa, pakottaen yksilön puolustautumaan leimaamista ja epäempatiaa vastaan, joskus jopa katkaisemalla ihmissuhteita.

Lähteet:

Warwickin yliopiston tutkimus persoonallisuusmuutoksista
Suomalainen tutkimus avoimuuden ja työttömyyden yhteydestä
Yhteiskunnalliset ja poliittiset analyysit työttömyyden retoriikasta ja vaikutuksista

Työttömyys Tietoisena Poliittisena Työkaluna – 1980–2025

Työttömyyden kokemus ei ole kadonnut eikä keventynyt vuosikymmenten saatossa – päinvastoin. Eugen Strengelin Pelkosenniemellä vuonna 1980 kuvaama häpeä, syyllistäminen ja arvottomuuden tunne elävät yhä, mutta nyky-Suomessa ne on nostettu yksilön ongelmasta tietoiseksi talous- ja työvoimapolitiikan välineeksi. Työttömyys ei näyttäydy enää epäonnistumisena, vaan hallittuna resurssina, jolla painetaan palkkoja alas ja siirretään vastuu yhteiskunnalta yksilölle.

Kaksi aikakautta – yksi kokemus

Aineistossa asetetaan rinnakkain kaksi maailmaa, jotka ensi silmäyksellä vaikuttavat kaukaisilta: työttömän Eugen Strengelin ajatukset Lapin Pelkosenniemeltä vuodelta 1980 ja nykypäivän, joulukuuhun 2025 sijoittuvat analyysit suomalaisesta työttömyys- ja talouspolitiikasta. Vertailu on pysäyttävä, sillä kokemus työttömyydestä on hämmentävän samanlainen – mutta ympäröivä yhteiskunnallinen puhe on koventunut.

Strengel kysyi Ylen haastattelussa: “Kuka tietää, mitä työttömyys on?” ja vastasi itse: “Työtön itse sen parhaiten tietää, koska hän joutuu siitä kaikkein suurimpaan vastuuseen.” Jo tuolloin hän koki olevansa toisen luokan kansalainen, jonka perustuslaillinen turva oli murentunut.

Sama tunne toistuu nykyaikaisissa kuvauksissa. Eräässä aineiston tekstissä työttömän mielenmaisemaa verrataan huoneeseen, jonka seinät ovat täynnä peilejä – ja jokaisessa peilissä näkyy epäonnistunut, hyödytön ja kelvoton versio itsestä. Häpeä, arvottomuus ja psykologinen kuorma eivät ole kadonneet 45 vuodessa, vaan monin tavoin syventyneet.

Syyllistämisen muodonmuutos

Strengelin ajan Pelkosenniemellä ihmiset jakautuivat kahteen ryhmään. Osa ymmärsi, ettei töitä yksinkertaisesti ollut. Osa taas syytti työtöntä laiskuudesta, heikkoudesta tai jopa poliittisesta ajattelusta – Strengeliä saatettiin kutsua kommunistiksi, joka “saakin olla työttömänä”. Syyllistäminen tapahtui kasvotusten, kyläyhteisön sisällä.

Nykyanalyysien mukaan tämä sormella osoittelu ei ole kadonnut, vaan laajentunut. Se on muuttunut valtakunnalliseksi, poliittiseksi ja ideologiseksi ilmiöksi. Iskulause “mene töihin” ei ole enää yksittäinen huudahdus, vaan kokonainen ajattelutapa. Työttömyys nähdään moraalisena valintana, ei rakenteellisena ongelmana.

Tässä ajattelussa ei ole tilaa työpaikkojen puutteelle, alueellisille eroille tai työkyvyttömyydelle. Työttömyys on yksilön syy – ja yksilön vika.

Vastuun siirto: yhteiskunnalta yksilölle

Strengel oli jyrkkä: työttömyys ei ole yksilön vastuulla, vaan yhteiskunnan. Hänen mukaansa viranomaisten velvollisuus oli järjestää työtä sinne, missä ihmisillä on juuret, kodit ja perheet. Ajatus siitä, että lapsiperheen pitäisi muuttaa Etelä-Suomeen epävarman pätkätyön perässä, oli hänen mielestään epäinhimillinen.

Nykypäivän aineistoissa kuvataan täysin päinvastaista kehitystä. Orpon hallituksen politiikkaa tulkitaan ideologiana, jossa vastuu on tietoisesti siirretty yhteiskunnalta yksilölle. Taustalla vaikuttavat kaksi talouspoliittista perusajatusta: julkista taloutta kurjistava austerity-politiikka ja niin sanottu trickle down -ajattelu, jossa uskotaan etujen valuvan rikkailta muulle yhteiskunnalle.

Kritiikin ydin on kova: tavoitteena ei ole täystyöllisyys, vaan suuri ja joustava työvoimareservi. Sosiaaliturvaa, asumistukea ja työttömyysturvaa heikennetään niin, että ihmiset pakotetaan ottamaan vastaan lähes mitä tahansa työtä, missä tahansa päin Suomea – heikentyneillä ehdoilla.

Piiska väärässä kädessä

Strengel kritisoi jo vuonna 1980 työvoimatoimiston toimintaa. Hänen mukaansa apteekissa ja lääkärissä ihmistä kohdellaan kunnioittavasti, mutta työvoimatoimistossa työtöntä kuin rikollista. Karensseja voitiin määrätä ilman kunnollista oikeusturvaa.

Nykyaineistossa kritiikki menee pidemmälle. Kyse ei ole enää yksittäisten virkailijoiden asenteista, vaan koko järjestelmän tarkoituksesta. Arvioiden mukaan jopa 100 000 työtöntä on todellisuudessa työkyvyttömiä. Silti heidät pakotetaan hakemaan töitä, joita he eivät voi ottaa vastaan.

Rankaisemiseen ja piiskaamiseen perustuva politiikka osuu siis niihin, jotka eivät syystä tai toisesta pysty työllistymään – ei niihin, joilla olisi mahdollisuus valita.

Työttömyys talouspolitiikan välineenä

Hätkähdyttävää on, että Strengel tunnisti jo 1980-luvulla argumentin, jonka mukaan työttömyyttä tarvitaan inflaation hillitsemiseksi. Hän piti ajatusta järjettömänä: miksi työttömien pitäisi kantaa vastuu koko kansantalouden vakaudesta?

Nykyanalyysien mukaan juuri tästä on tullut tietoista politiikkaa. Uusklassisen talousteorian näkökulmasta työvoima on hyödyke, jolla on hinta – palkka. Kun työttömiä on paljon, palkkataso pysyy kurissa. Tietty työttömyysaste ei ole epäonnistuminen, vaan tavoiteltava tila.

Tämä ajattelu antaa ideologisen pohjan myös “mene töihin” -retoriikalle. Sen edellytys on oletus, että töitä on runsaasti tarjolla.

Haamutyöpaikat ja suuri sumutus

Aineistossa viitataan Ylen MOT-toimituksen selvityksiin työpaikkatilastoista. Työmarkkinatorin avoimien työpaikkojen luvut ovat täynnä niin sanottuja haamotyöpaikkoja: samaa paikkaa ilmoitetaan uudelleen ja uudelleen, joskus kymmeniä kertoja eri paikkakunnille.

Järjestelmä laskee jokaisen ilmoituksen uudeksi avoimeksi työpaikaksi. Alle kuukaudessa pelkästään uusituista ilmoituksista syntyi jopa 84 000 ylimääräistä “työpaikkaa”. Tämä luo harhakuvan valtavasta työvoimapulasta ja tukee kertomusta laiskoista työttömistä – vaikka todellisuus on aivan toinen.

Sisukkuus vastaan järjestelmä

Strengel eli seitsemänhenkisen perheensä kanssa 40 markalla päivässä keräämällä marjoja ja kasvattamalla perunaa. Hän totesi ylpeänä: “Minä en tahdo ruikuttaa köyhyydelläni. Olen siihen liian ylpeä.”

Tätä sisukkuutta vasten on karua lukea nykytutkimuksia, joiden mukaan pitkäaikainen työttömyys muuttaa ihmisen persoonallisuutta. Warwickin yliopiston tutkimusten mukaan miellyttävyys, tunnollisuus ja avoimuus heikkenevät työttömyyden pitkittyessä. Järjestelmä ei siis ainoastaan vie toimeentuloa, vaan murentaa juuri niitä ominaisuuksia, joita työllistyminen vaatisi.

Kysymys, joka jää

Strengel kehotti aikansa työttömiä lyömään kättä yhteen ja vaatimaan oikeuksiaan. Nykyanalyysien mukaan keinot ovat muuttuneet: keskeiseksi vaikuttamisen tavaksi nähdään äänestäminen. Kyse ei ole enää yksittäisistä etuuksista, vaan koko hyvinvointivaltion perustasta.

Kun Strengeliltä kysyttiin jouluna 1980, mitä hän antaisi lahjaksi joulupukkina, hänen vastauksensa ei ollut työpaikka itselleen, vaan maailmanrauha. Hän uskoi, että todellinen rauha toisi mukanaan myös täystyöllisyyden.

Kun työttömyys nähdään tietoisena poliittisena työkaluna ja työvoima pelkkänä resurssina, kysymys kuuluu: mitä yhteiskunnassamme vaadittaisiin, jotta ihmisarvoinen työ nähtäisiin jälleen rauhallisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan perustana – eikä talouspolitiikan pelinappulana?

Työttömän mietteitä Pelkosenniemellä 1980

1980 Eugen Strengell haastattelu

https://yle.fi/a/20-87676?fbclid=IwY2xjawO8v0hzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEeitCAMR1_1cT1em4V3QWfyt6JXuk6Vy-_nZwRWtLdYMwCaqmgIGVq-OtiCKI&brid=DPR1yOu6Lr6HeIObFe4KSw

Haastattelu litteroituna käyttäen NotebookLM tekoälyä

Kuka tietää mitä työttömyys on?

Työtön parhaiten itse sen tietää, koska hän joutuu siitä henkilökohtaisesti itse kaikkein suurimpaan vastuuseen. Näin ikävästi asia on, vaikkei se niin saisi olla. Ei yhteiskunta olisi mielestäni kaikkein selvemmin vastuussa yksilöön kohdistuvasta työttömyydestä ja siitä aiheutuvista henkisistä ja taloudellisista rasitteista.

Kuinka sinun lähiympäristösi naapurit ja kyläläiset suhtautuivat sinun työttömyyteesi?

Se on mielestäni vaikea kysymys, sillä kun vaikeudet ovat tarpeeksi suuret, niin ihminen tarvitsee paremminkin lähimmäisten apua ja silloin on hyvin vaikea vastata tuohon kysymykseen, koska aina on ihmisiä, jotka haluavat hyötyä lähimmäisen heikkoudesta, heikosta tilanteesta. Tämä on tyypillinen kylä, suomalainen kylä, jossa on ihmisiä, jotka suhtautuvat hyvin ystävällisesti niihin ihmisiin, jotka ilman omaa syytään ovat joutuneet työttömyyden uhriksi ja näin ollen ovat hyvin hermostuneita ja allapäin on taas valitettavasti sitäkin henkeä, että sanotaan ja osoitetaan sormella, että se on työttömän oma heikkoutta, ettei se ole tahtonut työtä hakeakaan tai sitten se on niin paljon huono ihminen, ettei siitä ole tai sitten se on on kommunisti, joka saakin olla työttömä.

Minkälainen käytännöllinen tilanne sinulle tuli, kun jouduit työttömäksi?

Erittäin vaikea tilanne muistan sen vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin mitenkää masentunut olin, koska minulla ei ollut vaimo silloin töissä eikä saanut työttömyskorvausta ja minulla ei ollut minkkäänlaista tietoa uudesta työpaikasta ja koska olin seitsemän henkisen perheen huoltaja, niin vietin monta iltaa ja yötäkin valvoin ja miettiin, että miten tästä eteenpäin. Menin hyvin useasti työvälitystoimistoon. jossa ei ollut näköpiirissä minkäänlaista työtä ja minulla ei taloudellinen asema oli kertakaikkaikkiaan niin vaikea, että minun oli käytettävä minulle myönnetystä peruskorjausvaroista ja säästämistäni työmarkoista perheeni toimeentulon turvaamiseksi. Olin erittäin katkera, kun ajattelin, että työtön on joutunut täysin perutuslain suomaa turvaa ja näin tunsin itseni niinkuin toisen luokan kansalaiseksi.

Miksi et alistu rakennemuutoksen edessä ja muuta etelään?

Siinäpä olikin kysymys, johonka vastaisin, että meillä työttömillä on myös oikeuksiakin eikä ainoastaan velvollisuuksia. Ja meillä on oikeus vaatia perustuslain pykälän mukaan, että meille järjestetään työtä. Tieten Mikä laki sano laki että meidän täytyy Lappiin sitä saada, mut että työtä, mutta virannomaisen velvollisuus on järjestää sitä meille tänne, missä meidän juuremme on ja meidän kotiimme on ja ja me olemme tottuneet elämään, jonka mentaliteettimme menee omaksemme. Tässä esimerkkinä sanoisin, että jos täällä Lapissa on pariskunta, joka on hiljaa joutunut työttömäksi ja joka on työssä ollessaan saanut kasaan pieniä säästöjä, rakentanut tänne tummoosen 150 000 200 000 markan talon ja nyt heidän pitäisi täältä lähteä pois. Heillä on täällä lapsia lukiossa peruskoulussa ja heidän juuret on täällä. Niin on täysin epäilhimillistä ruveta vaatimaan työnantajien, että heidän täytyy mennä etelään, jossa joku yritys on Kelan turvin luonut työpaikan ja ja saattaa olla tämä kestää vuoden vajaan. He joutui sieltä sieltä vuokraamaan taas asunnon ja maksamaan tänne velka velkansa ja velvoitteensa. Ja taas vuoden vajaan päästä sanottaisiin, että Nyt on konkurssi lähdes Lappalainen lätkimään lätkimään sinne omaan vesta.

Sinä olet elättänyt seitsemän henkistä perhettä runsaalla 40llä per päivä. Miten ihmeessä se on mahdollista?

Se ei sinänsä äkkiä laskettuna onnistu ehkäes valtiovaraan ministeriltäkään. Se laskuhomma saatika sitten työttömältä, mutta työttömänhän täytyykin olla monasti viisaampi kuin ammattimies siellä ministeriöissä. Tähän kysymykseen on hirveän vaikea vastata. Elintaso on laskettava niin alas, ettei sitä voi paljon sanoin kuvata. Minä en tahdo ruikuttaa köyhyydelleni. Olen siihen liian ylpeä, mutta todettavaa on rehellisyyden nimessä, että paljon on vaikeuksia ollut ja hermot ovat olleet pinnalla ja ehdoton raittius, kun ei käytä alkoholia, ei tupakkaa ja kun on vaimon kanssa toimittu marjastaen peruunaa kasvattaen ja muita juureksia ja ja näin ollen on aina päivästä toiseen päästy, mutta kun minä nyt helmikuussa joudun jälleen 42 markan päiville, niin kauhea pelko on. Ja ihmettelen, että että kun ei viranomaisten tahtakaan näihin suuriin lapsiperheisiin ja niiden toimeentuloon oteta mitään vakavempaa. Puhutaan kyllä paljon, mutta se loppuu siihen. Osoitetaan vaan, että onhan teillä sosiaalihuolto, joka mut se ei meille meille lappilaisille ei ole mieleen. Me tahdomme tehdä työtä omatoimisesti ja tulla siitä toimeen ilman mitään luikutusta. Ei me alennut luikutukseen.

Työttömyydestä ja alkoholista puhutaan usein yhdessä. Minkähän tähden?

Se on taas sitä halua leimata työtön huonommaksi toisen luokan kansalaiseksi. Se työtön ei juo sen enempää kun työssä käypäkään ja enempihän ne juo herrat kun työttömyyskorvauksen varassa olevat ihmiset. Se kysymys on täysin väärin. Jos tehdäänkö tutkimusta työttömän alkoholin käytöstä pitäisi tehdä Suomen kansalaisten alkoholin käytöstä tutkimusta. Ei leimata ei työtöntä eri eri arvoiseksi muiden kansalaisten kanssa minä haluan sanoa, että nyt olisi viisas tehdä tutkimusta työnantajien alkoholin käytöstä viimein ja jättää työttömien parjaaminen.

Kuinka alas pitäisi työttömyyden laskea, että kannattaa lopettaa puhuminen siitä?

Hiljakkoin on julkisessa tiedotusvälineissä puhuttu niinkin typeriä, että pitää olla normaali määrä työttömiä, että inflaatio pysyisi kurissa ja me työttömät ymmärrämme sen verran, että voimme sanoa, että kun hyödykkeitä ja palveluksia tuotetaan vähän, otetaan työvoimaa pois rattaista ja näin ollen saadaan palvelusten ja ja kappaletuotannon määrä pienenemään ja näin ollen kysynnän ja tarjonan laki sopimusointuu, niin niin inflaatio saadaan tällä lailla kuriin, mutta tämä on niin järjetöntä, koska tässä asetetaan talouselämästä vastuuseen työtön. Se on täysin järjetöntä.

Ja sitten kun otan esimerkin, että näin joulun alla olemme saaneet veronpalaukset ja ne on viety kauppaliikkeisiin, jossa kassakoneet on alkaneet kilisemään ja silloin on saaneet tilapäiset työntekijätkin työtä, elikkä talouselämä on lähtenyt pyörimään hyvin voimakkaasti. Ja tämä todistaa sen, että jos kansalaisten rahavaroja lisätään, niin kulutuskysyntä nopeutuu välittömästi ja työpaikkoja lisääntyy ja elinvoima vilkastuu ja Tämä on se oikea oikea tapa suhtautua asioihin eikä eikä sälyttää omista omia virheitä työttömi haltuun.

Mikä työttömyyden olemuksessa yllätti sinua eniten?

Työttömyyden olemuksessa minua kaikkein eniten yllätti se mihin toimettomuuteen työtön ihminen joutuu. Työ merkitsee ihmiselle osallistumisesta. Se merkitsee osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan ja työtön joutuu eroamaan yhteiskunnallisesta toiminnasta ja tämä lamauttaa ihmisen täysin.

Mikä on Lapin luonnon olemus ja sen vaikutus ihmisiin?

Se on hyvin voimakas, koska se maisema on hyvin jylhä, mahtava. Se asettaa ihmisen kysymään itseltään, onko hän tasavertainen, onko hän mahtava. Se minun tekee vaikutuksen, että minä olen äärettömän pieni ja vähäinen ja kuulun kiinteästi siihen osana, erottamattomana osana. Se on tunne, jota vaikea on kuvata, mutta että jonka voimakkaasti tuntee sisimmässään.

Kokeeko metsätyömies olevansa osa luonttoa?

Kyllä kokee voimakkaasti, koska hänen työn ympäristössä on ympäristönsä on vuodesta vuosikymmenestä toiseen metsä. Se on hänelle elementti, joka rauhoittaa silloin, kun pinna on kireä. Se lintujen laulu ja mahtavien eläimien näkeminen siellä työympäristössä, se tekee hyvin voimakkaan vaikutuksen siihen. siellä olevaan ihmiseen. Sillä on erittäin myönteinen vaikutus työntekijään ja toivoisinpa, että muutkin ihmiset saisivat suuremmassa määrin käyskennällä luonnon keskellä ja tuntea sen rauhan, mikä siellä vallitsee.

Joskus meille esitetään vaihtoehdoiksi Lapin luonnonvarojen, Lapin luonnonkauneuden säilyttäminen tai täystyyllisyys. Mitä mieltä olet tästä kysymyksen asettelusta?

Luonnon Varojen käyttö työllistämisen edistämisenä on minun mielestäni inhimillistä, mutta se täytyisi ennen kaikkea olla lailla suojattu, niin kuin on keskusteltu soralaista. Luonnonvarat ovat kansalaisten omaisuutta, joissa kansalaisilla pitää olla niiden käytössä laaja mittainen päätäntävalta. Perustelen tässä nyt luonnonvarojen hyödyttämisellä meitä koillislappilaisia kiinnostavaa sokka joka loisi hirveän paljon hyödyllisiä työpaikkoja pohjois Lappiin, mutta sitä ei oteta käyttöön, koska väitetään, että se ei ole se ei ole liiketaloudellisesti kannattava ja tässä tuleekin mieleen se, ettei tässä ole kysymys ensisijaisesti työllistämisestä, vaan voiton tavoittelusta. Toisena viittaan niin monasti puhuttuun vuotokseen. Tämä luonnonvarat, kun ne nyt olisi liiketaloudellisesti kannattava, nämä kyllä joka tuhoais luontoa pahasti nämä kyllä kelpaisivat.

Eikö suomalainen lappilainen työvoimavirkailija ole työttömien palveluksessa?

Ei. Jos minä menen apteekkiin, jossa minua neuvotaan hyvin tarkasti ja kysytään mitä mulle saisi olla ja ohjataan ohjataan sairausvakuutustoimistoon, että saisin omaa vastuukorvaksen. Jos minä menen lääkäriin, niin siellä kätellään minua ja pyydetään istumaan ja kysytään, mitä mulla saisi olla. Ja tämä samanlainen palvelupiste pitäisi olla työvoimatoimisto, jossa virkailija palvelee työtöntä ja pitää häntä tasa-arvoisena niin kuin perustuslaki. Laki sanoo, että Suomen kansalaiset ovat kaikki laineen samanarvoisia ja työvoimatoimistossa kuuluisi pitää tummosia palvelutilaisuuksia työttömille, jossa tehtäisi heidän velvollisuutensa ja oikeutensa oikeuksistaan selvyys, ettei tulisi tämmösiä väärinkäsityksiä, jotka johtavat näihin näihin niin sanottuun karensseihin. ja jossa minun mielestäni selvästi sakotetaan. Asia on niin, että jos minä liikennessä törttöilen, kävelen punaisia valoja päin ja poliisintä minua sakottaa, niin hän kysyy minulta, paljonko on minun kuukausi tulot, mutta työvoimaviranomaiset vievät työttömältä kaiken.

Jos sinä saisit nyt yhtäkkiä työtä, jäisi meille vielä 95999 työtöntä. Kannattaisiko heidän perustaa oma puolue?

No en sanoisi näin, että kannattaisiko hänen näiden ihmisten perustaa omaa puoluetta, mutta minä sanoisin, että heidän kannattaisi meidän kannattaisi ehdottomasti lyödä siskon ja veljen kättä ja yhdessä lähteä pikaisesti vaatimaan etuja. Me siteeraan tässä Jaakko Ilkkaa, joka totesi, että oikeutta täällle ei saa, ellei itse sitä hankki. Meitä on 96 000 minun lukuun mukaan luettuna ja Se edellyttää sieltä Arkaamäeltä tänne Landelle päin 96 km pittaista jonoa. Ja ne tytöt ja pojat siellä Arkadianmäellä ovat meitä varten eikä me heitä varten. Heidän velvollisuutensa on ryhdistäytyä ja vaatia meidän työttömien etujen turvaamista. Ja tärkeäpänä niistä on juuri semmoisen peruslain aikaan saamista, mikä kattaa käytännössäkin työntekijän niin kuin työnanteet kaikkien suomalaisten kanssa. Suomen kansalaisten oikealle tasa-arvoisesti

Haluaisitko olla joulupukki?

Kyllä haluaisin.

Minkälaisia lahjoja jakelisit?

Se olisikin taas vaikea kysymys, koska sitä voisi lahjoittaa sekä aineellisia lahjoja että tuommoisia henkistä lahjaja ja tulisiin mielestäni jakaamaan molempia, mutta tärkeämpänä pitäisin semmosia lahjoja, josta olisi hyötyä tulevillekin polville. Niistä olisi kaikkein suurimpana lahjana sekä kotimaassa että ulkomaalla tuominen maailman rauha rauha olisi tärkein lahja, jos voisin lahjoittaa, lahjoittaisin sen. Se olisi niin suuriarvoinen asia, joka turvaisi haan tulevaisuuteen asti kaikkien in ihmillisen toimintaan kaikille inhimilliselle ihmisille.

Onko vaikea tehdä valintaa täystöllisyyden ja rauhan välillä?

Ei ole vaikea tehdä sitä. Kyllä rauha on kaikkein tärkein asia, mutta minä olen ehdottomasti varma siitä, jos todellinen rauha silloin kun se tulee maailmaan, silloin on myös täystyölliyys. Se on minun ehdoton vakaukseni. Minulle merkitsee joulu kansainvälistä rauhanjuhlaa. korostan sitä nimenomaan rauhanjuhlana, että me työttömätkin voisimme jotenkin muutaman päivän huolistamme levätä. Minä toivottaisin hyvää joulua kaikille Suomen työttömille siitäkin huolimatta, vaikka he olisivat menettäneetkin työttömyyskorvauksensa mielivallan uhreina. Minä haluaisin ilmoittaa että meidän velvollisuus on kulkea pystyssä päin nöyristelemättä ketään. Mieleni tekisi myös lähettää jouluterveiset kaikille Suomen kansalaisille tasapuolisesti, niin työnantajille kuin työntekijöillekin. Kaikille Suomen kansalaisille. Toivotan teille hyvää joulua.

Sisältö

Funtsintaa tunnisteiden mukaan

Viimeisimmät