Minä ja tekoäly – Ajatuksen voima ja uusi kirjoituskone

Kategoria: Funtsintaa ja räknäämistä nyk. Funtsintaa, ihan vaan yleisesti.

1. Johdanto: Sama Leksa, uudet työkalut

Kun ihminen on ikänsä kirjoittanut ja ilmaissut ajatuksiaan, hän huomaa nopeasti yhden perustavanlaatuisen tosiasian: kirjoittaminen ei ole sormien mekaanista liikettä näppäimistöllä tai kynän puristamista paperia vasten. Kirjoittaminen on ajattelemista. Se on havaintojen tekemistä ympäröivästä maailmasta, kokemusten pureskelua, arvojen punnitsemista ja sen tietyn moraalisen ankkurin etsimistä, josta käsin ihmisten kanssa käydään vuoropuhelua.

Muistan vielä ajan, jolloin siirryttiin perinteisestä kynästä ja ruutupaperista ensimmäisiin tietokoneisiin ja tekstinkäsittelyohjelmiin. Se tuntui aikoinaan valtavalta harpaukselta. Ensimmäisten laitteiden hurina, vilkkuva vihreä tai valkoinen kuiskaava kuiskaus näytöllä ja näppäinten mekaaninen kalina tuntuivat aluksi jopa sotkevan ajatuksen kulkua. Oli harjuteltava uusi tapa siirtää mielessä liikkuvat kuvat ja lauseet sellaiseen muotoon, jonka kone hyväksyi. Mutta ihminen oppi. Lopulta tietokoneesta tuli niin luonteva osio arkea, ettei kukaan enää kyseenalaistanut, oliko tekstin takana aito ajatus vai pelkkä laite.

Nyt olemme uuden, vähintään yhtä suuren murroksen äärellä. Tekoälyt – olipa kyseessä Gemini Notebook, ChatGPT, DeepSeek, Mistral tai joku muu monista kokeilemistani työkaluista – ovat tulleet osaksi arjen kirjoitusprosessiani.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata rehellisesti ja syvällisesti sitä, mitä tämä yhteistyö tarkoittaa. Se ei ole tekninen käyttöopas tai vertailu laitteiden välillä. Siksi tämä artikkeli ei kuulu sivustollani tagin "Tekoäly, ai ai, tietotekniikka" alle – se tagi on varattu mekaanisille ohjeille ja tekniikan ruotimiselle. Tämä kirjoitus kuuluu osioon Funtsintaa ja räknäämistä, koska kyse on ihmisestä, ajattelusta ja siitä, kuka tekstin takana todella seisoo.

2. Kuka on tekstiin kätketty kirjoittaja?

Aika ajoin törmää epäilyyn tai heittoon: "Etpä ole itse tuota kirjoittanut, tekoälyhön sen teki."

Tällainen väite perustuu syvään väärinymmärrykseen siitä, mitä tekoäly on ja mistä teksti syntyy. Tekoäly ei nimittäin omaa yhtäkään elämänkokemusta. Se ei ole elänyt päivääkään suomalaisessa arjessa, se ei ole toiminut vuosikymmeniä yrittäjänä tai työosuuskunnan vetäjänä, se ei ole nähnyt sote-leikkausten inhimillistä hintaa, eikä se tunne surua, kaipausta, iloa tai suomalaista huumoria.

Kaikki kirjoitusteni ydinsisällöt syntyvät täysin omasta päästäni ja elämästäni:

• Vertaukset ja metaforat: Kun kirjoitan siitä, miten auton öljynvaihto jätetään tekemättä säästön nimissä ja moottori leikkaa kiinni, kyse on minun havainnostani ennakoivan tuen tärkeydestä. Kun vertaan valtion omaisuuden pilkkomista pakkasella housuun kusemiseen ja sitä seuraavaan pyykkikoneen etsintään, se on minun elämänkokemukseni hiomaa vertauskuvaa.
• Hahmot ja tarinat: Koko Persvako-Pekan hahmo, Sannin ja Lassin keskustelut sekä Kato orava -politiikan nimeäminen ovat minun havainnollistuksiasi suomalaisesta politiikanteatterista ja populistisen kielenkäytön ansoista.
• Arvopohja: Usko pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, ihmisen luottamukseen, arjen ostovoiman merkitykseen ja kohtuullisuuteen ei löydy minkään tekoälymallin algoritmeista. Se on minun arvomaailmani.

Tekoäly ei siis keksi ajatusta. Se ei tiedä mitä minä haluan sanoa ennen kuin minä sen sille kerron. Ajatus, suunta, moraali ja viesti ovat aina sata-prosenttisesti minun.

3. Miten prosessi toimii käytännössä? Kapellimestari ja orkesteri

Ajattelen tekoälyä ikään kuin erittäin osaavana ja nopeaälyisenä kirjoituskoneena eli digitaalisena sihteerinä.

Käytännön työskentelyni on tiivistä dialogia ja ohjaamista, jota kutsutaan promptaamiseksi, mutta joka todellisuudessa on ajatusten kirkastamista ja sparraamista:

1. Visiointi ja suunnan asettaminen: Minulla on kirkas ajatus siitä, mitä teemaa haluan käsitellä – olipa kyseessä työttömyyden rakenteelliset syyt, tasaveron illuusio, somen trollausmekanismit tai surun ja toivon tasapaino.
2. Raamittaminen ja ohjaus: Syötän tekoälylle ajatukseni raakaversioina, kysymyksinä, esimerkkeinä tai visioina. Annan sille raamit: mistä kulmasta asiaa tarkastellaan, mitä sokeita pisteitä haastetaan ja mitä arvoja pidetään pystyssä.
3. Materiaalin muotoilu: Tekoäly auttaa raskaassa mekaanisessa työssä. Se muodostaa ajatusvirrastani jäsenneltyjä lauseita, etsii loogisen etenemisjärjestyksen ja auttaa pilkkomaan monimutkaiset kokonaisuudet luettaviksi kappaleiksi.
4. Oma tiukka kritiikki ja muokkaus: Yksikään teksti ei päädy sivustolleni tai kirjaani sellaisenaan suoraan koneen jäljiltä. Luen jokaisen luonnoksen läpi omalla kriittisellä silmälläni. Korjaan ilmauksia, vaihdan sanoja, lisäävän korostavia adjektiiveja, muokkaan rytmiä ja varmistan, että jokainen lause maistuu ja kuulostaa siltä oikealta Leksalta.

Tämä prosessi muistuttaa kapellimestarin työtä. Kapellimestari ei itse soita jokaista viulua tai puhalla jokaiseen pasuunaan, mutta ilman hänen visiotaan, tempoaan ja tulkintaansa orkesterista kuuluu pelkkää kakofoniaa. Teos on kapellimestarin, vaikka soitinosuudet toteutetaan yhteistyössä.

4. Työkalun arvo ja väärät "oikeellisuusmittarit"

Yhteiskunnassa synnytetään välillä keinotekoisia "oikeellisuusmittareita". Joidenkin mielestä vain sellainen teksti on "aitoa", joka on hakattu hitaasti kynällä ruutupaperille tai naputeltu sana sanalta ilman mitään apuvälineitä.

Tämä on kuitenkin hämmentävä asenne. Ei maalarinkaan taidetta arvioida sen perusteella, tekikö hän itse siveltimensä karvat tai sekoittiko hän väripigmentit maasta löytämästään savesta. Taidetta ja tekstiä arvioidaan sen sisällön, rehellisyyden ja vaikuttavuuden perusteella.

Apuvälineiden käyttö on viisautta ja voimavarojen suojelemista:

• Se säästää henkistä ja fyysistä energiaa mekaanisesta tekstinkäsittelystä silloin, kun voimia tarvitaan itse elämiseen, toipumiseen, läheisten tukemiseen ja surutyöhön.
• Se mahdollistaa laajempien kokonaisuuksien – kuten laajan kirjakäsikirjoituksen ja useiden blogiartikkeleiden – hallinnan ilman, että ajatus katkeaa mekaaniseen uupumukseen.

Lukijalla ei ole perusteita sanoa "sinä et tuota kirjoittanut", koska ilman minun kokemustani, havaintojani ja hyväksyntääni sitä tekstiä ei olisi olemassa ollenkaan.

5. Yhteenveto: Tekniikka muuttuu, viesti säilyy

Tekoälyt tulevat kehittymään, uusia malleja ilmestyy ja tietotekniikka ottaa jatkossakin suuria harppauksia. Mutta tekniikka on aina vain väline – se on renki, ei isäntä.

Kun luet tekstejäni Leksanetistä tai tekeillä olevasta kirjastani Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?, voit olla täysin varma yhdestä asiasta: Jokainen ajatus, jokainen arvo ja jokainen taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta on täysin aitoa. Kirjoittaja on edelleen se sama Leksa kuin ennenkin – nyt vain hieman tehokkaamman kirjoituskoneen äärellä.