Mitä yhdestä PISA tuloksesta!

Nuori lapsi, nuori ihanne kansalainen trick down talouspoliittisessa ympäristössä. ( #satiiri tai piruilu )

Koulutusjärjestelmämme – Täydellinen koneisto trick down -unelman ylläpitämiseksi
(#satiiri #kaikkihanmenivituiksi #tietysti)

Kun PISA-tulokset romahtavat kuin perinteinen suomalainen kesä, on aika kääntää katseemme todelliseen ongelmaan: liian moni saa liikaa tietoa. Tämähän uhkaa koko trick down -yhteiskunnan perusideaalia, jossa valtaosa kansasta on riittävän tietämätöntä ymmärtämään, että heidän asemansa on luonnollinen ja jumalallinen.

Vapaaehtoisen koulutuksen riemuvoitto

Ensimmäinen askel kohti valaistunutta eriarvoisuutta on yksityistää koulutus täysin. Koulu kuuluu vain niille, jotka osaavat arvostaa sitä – eli niille, joiden vanhemmat ovat maksaneet siitä. Tämä luo terveen markkinatalouden: köyhät lapset oppivat jo varhain nöyryyttä ja kiitollisuutta siitä, että heidän annetaan vapaaehtoisesti jäädä luokalle. Jos joku valittaa, että lapsi ei pääse lukiosta, muistuta häntä lempeästi: ”Älä huoli, hänestä tulee loistava siivooja – joku täytyy pestä meidän uusien Teslojemme renkaat!”

Työvoiman jalostamo: köyhyys on kansalaistaito

Hyvinvointivaltion tulee olla kuin hienostunut ravintola: asiakkaat (eli eliitti) saavat palvelua, keittiössä (eli köyhät) hikoillaan. Kouluttamaton nuori on kultaa – hän ei vaadi lomia, ei tiedä työehtosopimuksista, ja uskoo, että minimipalkka on ”aloituspalkka”. Tärkeintä on opettaa nuorille, että työ on etuoikeus, ei oikeus. Tämän oppitunnin voi sisällyttää vaikka matematiikan tunnille:
*”Jos Pekka tekee 12 tuntia päivässä ilman lisiä ja tienaa 1200€/kk, kuinka monta vuotta hänen täytyyy tehdä töitä voidakseen ostaa yhden osakeannan?”*

Äänestämisen kauneus: valinta ilman valinnanvaraa

Kouluttamattomalle nuorelle on tarjottava kaksi eleganttia polkua:

1. ”Olen tyhmä, äänestän sitä, mitä Ilta-Sanomat käskee” – tämä takaa, että politiikka pysyy asiantuntijoiden (lue: pankkiirien) käsissä.
2. ”En äänestä ollenkaan – ääneni on hiljainen kiitos isännilleni” – passiivisuus on paras tapa kannattaa status quoa.

Muistutus: Kaikki muu on vaarallista idealismia. Jos joku ehdottaa, että köyhilläkin pitäisi olla ääni, kysy: ”Miksi antaa kalastajalle äänioikeus, jos hän ei edes ymmärrä hedge-rahastoja?”

Uusi uskonto: markkinoiden jumala

”Herran pelko on viisauden alku” – tässä Herra on tietysti Mikko Luotonvalvoja, suvun kolmannen polven pankkiiri. Hänen käskyjänsä ovat yksinkertaisia:

• ”Älä himoitse naapurisi osinkotuloja”
• ”Kunnioita isäntääsi ja hänen golfseurojaan”
• ”Pidä sapattina joka päivä – sunnuntaisin saat tehdä ylitöitä”

Uskonnonopetukseen kuuluu pakollinen kurssi: ”Nöyryyden teologia: Miksi Jumala loi köyhätkin?”.

Koulutuksen suojelu: eriarvoisuus on kaunista

Hallituksen tulee suojella koulutusta kuin jaloa sieniä – vain asiantuntijat (lue: kouluttamattomat päättäjät) saavat koskea siihen. Kaikki yritykset tasata kenttää on tukahdutettava. Esimerkiksi:

• Lukukausimaksut voidaan korvata ”koulutuslahjoituksilla” – rikkaat saavat verovähennyksiä, köyhät saavat kunnian tukea yhteiskuntaa jättämällä kouluttamatta itsensä.
• Köyhälistön lukutaidottomuus on kansallinen etu – he eivät lue työehtosopimuksia eivätkä tiedä, mitä oikeuksia heiltä puuttuu.

Rahan filosofia: köyhän rooli pyhässä ekosysteemissä

Raha on kuin happi: liikaa sitä tappaa. Köyhän tehtävä on olla ”kunnianomainen rahan puute” – hänen ansiostaan muilla on jotain, mihin verrata. Yhteiskunnan tulee kohdella köyhiä kuin peruskalliota: julkisesti ylistettyjä, mutta käytännössä poljettuja.

Käytännön vinkkejä köyhyyden romantikointiin:

• Järjestä ”Päivä köyhänä” -tapahtuma yrityksillesi! Kokoa työntekijät metsään syömään riisipuuroa ja nukkumaan telttaan – he oppivat arvostamaan toimistoaan.
• Julkaise inspiroiva kirja: ”Minun elämäni nollasopimuksella – Miten löysin sisäisen rikkauteni”.

Lopuksi: Demokratia on liian tärkeä jätettäväksi kansalle

Kun nuoret, köyhät ja kouluttamattomat pysyvät poissa politiikasta, kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa. Muistetaan: paras äänestäjä on se, joka ei äänestä ollenkaan – silloin meidän ei tarvitse teeskennellä, että hänen mielipiteellään on merkitystä.

”Älä koskaan aliarvioi tyhmän ihmisen kykyä uskoa, että hän hyötyy järjestelmästä, joka polkee häntä.”
– Tuntematon poliitikko, liikkeellä vain korkeakoulutetuille.

Kun menet äänestämään. Äänestä! Tuunks mä oppiin