Osa1/7. Ostovoima monelle tuo tavoiteltu haavekuva
Aineiston on koonnut sekä kirjoittanut Leif Kuismanen ja puhtaaksikirjoittanut DeepSeek (31.5.2025)
Ostovoima
Ostovoima monelle tuo tavoiteltu haavekuva" – mutta miten lähelle todellisuudessa tätä haavetta pääsemme, kun politiikan ratkaisut työntävät sitä kauemmaksi monilta? Tässä artikkelissa perehdyn viime vuosien talouspäätösten kylmään matematiikkaan: ALV-korotukset, sosiaalietuuksien leikkaukset ja terveysmaksut ovat puristaneet pienituloisia, samaan aikaan kun verohelpotukset ovat kohdistuneet hyvätuloisiin ja yrityksiin. Miksi ostovoiman kasvu keskittyy entisestään vain niille, joilla sitä on jo valmiiksi? Ja onko mitään toivoa muutokseen? Käyn läpi talous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikan avainkohdat ja vaadin yhteiskunnallista keskustelua oikeudenmukaisemmasta Suomesta. Mietinkin, miten muka tuo haavekuva saataisiin todellisuudeksi.
"Kohta puolet kansasta pystyy ostamaan vain punalaputettua leipää, mutta hallitus paukuttelee henkseleitään ikiomassa todellisuudessaan." ... ... "Hallitus on epäonnistunut ihan jokaisessa tavoitteessaan, mutta ei myönnä tehneensä yhtään virhettä. Vika on aina muissa: työttömät ovat laiskoja, duunarit vaativat mahdottomia, yritysjohtajat ovat surkeita, oppositio ja media valehtelevat ja suurin syyllinen kaikkeen on yhä vieläkin Marinin hallitus." Hallitus ja todellisuus Sakari Timonen
Aiheeseen liittyen: Hyvinvointivaltio tuhotaan, Sosiaalipolitiikka murroksessa, Talouspolitiikka on epäonnistunut, Orpon hallitus sai sen minkä halusi, Reilu vuosi sitten, Rahan kierto yhteiskunnassa, Kielteinen kanta ammattiyhdistyksille, Kansa näkee toisin, Kaikki ovat talousasiantuntijoita, Valhe on aina valhe, Millä ostat, kun rahat on viety? Eriarvoisuus kasvaa,
Suomessa on viime vuosina toteutettu useita talouspoliittisia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet tuntuvasti matala- ja keskituloisten ostovoimaa. Samalla on annettu verohelpotuksia korkeatuloisille ja yrityksille. Tämä on johtanut siihen, että ennustettu ostovoiman kasvu on ennusteissa kohdistunut yhä enemmän niille, joilla on jo valmiiksi hyvät tulot ja varallisuus. Mutta miten ostovoima voisi kehittyä kokonaiselle kansalle, vaikka politiikka onkin ollut päinvastainen?
Vai onko mainoksin hehkutettu ostovoiman kehitys vain lopunperin keskiarvon luoma illuusio? Numeraalista kikkailua. Samanlainen väite kuin että "verohelpotukset kohdistuvat eniten pienituloisille" . Onhan Lotossakin pienempien voittojen kokonaissumma suurempi kuin päävoitto, mutta ei se pienen voiton yksittäistä euromäärää korota päävoiton tasolle. Tätä hokemaa ei käytetä Loton yhteydessä kovinkaan usein, mutta miltei aina osoittamaan kuinka pienituloisia nyt hellitään. Kikkailua ja yksilön kannalta täyttä soopaa.
Talouspolitiikan suunnan muutos
Koko kansan ostovoiman kasvattaminen edellyttää usein talouspolitiikan suunnan muuttamista. Trickle-down-talouden sijaan voitaisiin panostaa kysynnän stimulointiin, esimerkiksi kohdennettuihin verohelpotuksiin matala- ja keskituloisille sekä julkisiin investointeihin. Tasaverotuksen sijaan progressiivinen verotus voisi auttaa jakamaan varallisuutta tasaisemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että rikkaat maksaisivat suurempaa osuutta tuloistaan veroina kuin köyhät.
Suomessa on kuitenkin viime vuosina toteutettu koko kansan ostovoiman kehittymisen kannalta päinvastaisia päätöksiä. Esimerkiksi arvonlisäveron (ALV) korotukset, terveydenhoitomaksujen nousu ja eräät sosiaalietuuksien leikkaukset ovat heikentäneet matala- ja keskituloisten ostovoimaa. Samalla on annettu verohelpotuksia korkeatuloisille ja yrityksille. Tämä on johtanut siihen, että ostovoiman ennustettu kasvu on kohdistunut yhä enemmän niille, joilla on jo valmiiksi hyvät tulot ja varallisuus.
Sosiaaliturvan vahvistaminen
Sosiaaliturvan vahvistaminen ja terveydenhoidon sekä koulutuksen saatavuuden parantaminen voivat auttaa luomaan tasapainoisemman yhteiskunnan. Kohdennetut tuet voivat auttaa köyhiä selviytymään päivittäisistä menoista ja parantaa heidän ostovoimaansa. Suomessa on kuitenkin viime vuosina heikennetty sosiaaliturvaa ja korotettu terveydenhoitomaksuja, mikä on heikentänyt matala- ja keskituloisten ostovoimaa.
Työmarkkinapolitiikka
Työmarkkinapolitiikka on tärkeä osa ostovoiman kasvattamista. Minimipalkkojen ja yleisten palkkatason korottaminen voivat auttaa parantamaan köyhien ostovoimaa. Suomessa palkkojen nousu on kuitenkin ollut hidasta, ja palkkojen eriarvoistuminen on kasvanut. Tämä on johtanut siihen, että matalatuloisten ostovoima on heikentynyt suhteessa korkeatuloisiin.
Inflaation hallinta
Inflaatio voi syödä ostovoimaa, joten hintojen vakauttaminen ja inflaation hallinta ovat tärkeitä. Suomessa inflaatio on ollut viime vuosina korkea, mikä on heikentänyt matala- ja keskituloisten ostovoimaa. Korkojen säätely voi vaikuttaa sekä inflaatioon että ostovoimaan. Liian korkeat korot voivat hidastaa talouskasvua, kun taas liian matalat korot voivat johtaa inflaatioon.
Yhteiskunnallinen keskustelu ja poliittinen tahto
Ostovoiman kasvattaminen edellyttää usein poliittista konsensusta ja yhteiskunnallista keskustelua. Tämä voi tarkoittaa sitä, että poliitikot ja päättäjät sitoutuvat toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin ollut viime vuosina polarisoitunutta, ja poliittinen konsensus on ollut vaikea saavuttaa.
Kestävän kehityksen edistäminen
Kestävän kehityksen edistäminen ja vihreä siirtymä voivat luoda uusia työpaikkoja ja talouskasvua, mikä puolestaan voi parantaa ostovoimaa. Suomessa vihreä siirtymä on kuitenkin ollut hidasta, ja kestävän kehityksen edistäminen on ollut vaikeaa.
Ostovoiman kehittyminen päinvastaisesti toimien
Vaikka politiikka on ollut päinvastainen, voi ostovoima teoriassa ennusteiden valossa kasvaa talouskasvun, työllisyyden paranemisen, yhteisöveron alentamisen dynaamisten vaikutusten, inflaation hidastumisen, kansainvälisen taloustilanteen paranemisen ja kulutuskäyttäytymisen muutosten kautta. Suomessa talouskasvu on kuitenkin ollut hidasta, ja työllisyys on parantunut hitaasti. Inflaatio on ollut korkea, ja kansainvälinen taloustilanne on ollut epävarma. Maailmanlaajuisilla suhdanteilla on nyt "avaimet käsissä" ja sen varaan on kaikki laitettu.
Yhteenveto
Ostovoiman kasvattaminen edellyttäisi monipuolisia toimia, jotka koskettavat talouspolitiikkaa, sosiaaliturvaa, työmarkkinapolitiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua. Suomessa on viime vuosina toteutettu useita talouspoliittisia päätöksiä, jotka ovat voimakkaasti heikentäneet matala- ja keskituloisten ostovoimaa, ollen muutenkin talusnäkymien valossa hyvin kyseenalaisia. Samalla on toteutettu trick down austerity politiikkaa ja annettu verohelpotuksia korkeatuloisille ja yrityksille välittämättä varoituksista. Tämä on johtanut siihen, että ostovoiman kuvitteellinen ennustettu kasvu on kohdistuu yhä enemmän niille, joilla on jo valmiiksi hyvät tulot ja varallisuus. Itse koen ennusteet aikalailla yli optimistisiksi. Suhdanteet eivät ole vakaassa nousussa tällä haavaa. Ja eritoten lisäksi. Kun ja jos Suomen talouskasvu joskus alkaa, MIKSI JA MIKSI tehtiin kansan kahtiajako köyhiin ja rikkaisiin. Trick down Austerity, eikä fiskaalinen devalvaatio ei olisi ollut välttämätöntä sen ollessa pelkkää ideologista huttua joka saatiin TINA retoriikalla iskostettua kansalle.
On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä prosessit eivät ole väistämättömiä, ja poliittiset päätökset voivat vaikuttaa niiden kehitykseen. Suomessa tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua ja poliittista tahtoa, jotta ostovoimaa voitaisiin kasvattaa tasapuolisesti kaikille kansalaisille. Vain näin voidaan luoda tasapainoisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta, jossa kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään.
Osa 2.
Yrittäjyydelle:
Kun kylän kone pysähtyy: Rakenteellisen työttömyyden alueiden yrittäjät jäävät ostovoimaa vaille
Tyrnävällä Olli Lehtikangas ja Marjatta Alaraappana joutuivat uudelleenrakentamaan navettansa tulipalon jälkeen. Vaikka vapaaehtoiset Jelppi-ryhmät auttoivat raivaamisessa, heidän todellinen haaste ei ollut raunioiden siirtäminen, vaan se, että paikkakunnan tehtaan sulkeminen oli heikentänyt asukkaiden ostovoimaa. ”Kun vanha tehdas lähti, meni myös asiakkaiden käyttöraha”, Lehtikangas toteaa .
Tämä tarina ei ole yksinäinen. Rakenteellisen työttömyyden alueilla – kunnissa, joissa tehtaat, metsätalouden tuotantolaitokset tai muut suuryritykset ovat lakanneet – hallituksen leikkaukset ja veromuutokset purevat syvimmin. Yrittäjät kohtaavat kaksoiskriisin: paikallinen asiakaskunta ei pysty käyttämään palveluita, ja etäasiakkaiden hankinta kasvattaa kustannuksia.
Miten leikkaukset ja verot tappavat paikallisen ostovoiman?
- Työttömyyskorvausten heikennykset vähentävät käytettävissä olevia tuloja. Esimerkiksi Tyrnävän kaltaisilla maaseutualueilla, joissa työttömyys on jo valmiiksi korkea, tämä tarkoittaa sitä, että rahaa ei kierrä paikallisissa yrityksissä.
- Lääkkeiden hinnankorotukset ja työmatkakorvausten alentaminen (matkakustannusten korvauskaton nousu) rasittavat eniten niitä, jotka joutuvat hyväksymään pätkätöitä kaukaisista paikoista. Tämä näkyy välittömästi paikallisten palveluiden käytössä .
- ALV-korotukset moniin palveluihin (esim. ravintola-ala) heijastuvat kuluttajahintoihin. Kun käyttörahat ovat niukat, asiakkaat karsivat ensimmäisenä ”ylimääräisistä” palveluista .
Miksi pienyritys ei pysty nousemaan?
- Asiakkaat ovat kaukana: Yrittäjät joutuvat etsimään asiakkaita kauempaa, mikä kasvattaa kustannuksia (polttoaine, ajoneuvot). Verovähennykset työmatkoista rajoittuvat kuitenkin tiukasti: vain 50 % edustuskuluista (esim. asiakastapaamiset) on vähennyskelpoisia .
- Markkinahinnat painuvat alas: Kun kilpailu vähäisestä asiakaskunnasta on kovaa, yritykset joutuvat alentamaan hintoja. Tulos? YEL-maksut ja verot jäävät pieniksi, koska tulot eivät nouse. Toiminimiyrittäjät maksavat ansiotuloveroa koko liiketuloksestaan – myös silloista, kun se jätetään yritykselle – mikä tekee rahan säästämisestä lähes mahdotonta .
- Syrjäseutujen verokevennykset puuttuvat: Toisin kuin Suur-Helsingissä, rakenteellisesti heikoilla alueilla ei ole tarjolla verovapauksia tai merkittäviä tukia, jotka auttaisivat yrityksiä kriisikaudella.
Näin yrittäjä joutuu ansaan
”Vuosien saatossa olen oppinut: kun työpaikat katoavat, katoaa myös usko tulevaisuuteen. Vaikka perustin kahvilan, asiakkaat eivät tule – heillä ei ole varaa.”
– Pirjo H, entinen tehdastyöntekijä, nykyinen kahvilan omistaja Pohjois-Pohjanmaalla
Tilanne johtaa noidankehään:
- Alueen ostovoima laskee → yritysten tulot pienenevät.
- Pienet tulot → pienet verotulot ja YEL-maksut (jotka perustuvat tuloihin).
- Verotuottojen lasku → julkiset palvelut heikkenevät (terveysasemat, koulut).
- Huonot palvelut → nuoret muuttavat pois → asiakaskunta supistuu entisestään .
Ratkaisuja: Mitä hallituksen ja yrittäjien pitäisi tehdä?
Poliittiset toimet:
- Aluetuet pienyrityksille: Verovähennysoikeus työmatkoihin kaukaisille alueille (esim. yli 50 km säteellä yrityksestä).
- YEL-tukea: Valtion tukema alennettu YEL-maksuprosentti rakenteellisesti heikoilla alueilla.
- ALV-alarajahuojennuksen laajentaminen alle 30 000 € liikevaihdolla toimiville yrityksille .
Yrittäjien itsensä työkalut:
- Kustannustehokas markkinointi: Käytä ilmaisia somekanavia ja yhteistyötä muiden alueyritysten kanssa.
- Vähennyskelpoisten kulujen optimointi:
- Pienhankinnat (alle 1 200 €) vähennetään kerralla .
- Kotitoimiston verovähennykset netti- ja puhelinkuluista .
- 50 % edustuskuluista (asiakaslounaat) vähennetään verotuksessa .
Loppusanat: Tulevaisuutta ei jäädä odottamaan
Rakenteellisen työttömyyden alueiden yrittäjät eivät tarvitse pelkästään sympatiaa – he tarvitsevat konkreettisia työkaluja ja politiikkamuutoksia. Ilman niitä syrjäseudut jäävät paitsi työpaikoista, myös toivosta.
”Yrittäjyys ei ole pelkästään taloudellinen valinta; se on usko siihen, että yhdessä voimme luoda jotain uutta vanhan raunioista.”
– Tyrnävän yrittäjä
Lähteet:
Etasku.fi: Verovähennykset 2025
Holvi Blogi: Mitä veroja pienyrittäjä maksaa?
Maaseudun Tulevaisuus (3.1.2025)
Yritystulkki: Vähennyskelpoisia menoja
Osa 3.
Ostovoima kasvaa kohisten ?
Ostovoima kasvaa palkansaajilla! , vai?
10.1.2025
Keskituloisten ostovoima kasvaa palkansaajilla, otsikoi Kauppalehti. Kauppalehti otti tiedot veronmaksajain sivun laskelmista Veronmaksajat.fi "Kokonaisuudessaan keskituloisen 4 074 e/kk ansaitsevan palkansaajan nettopalkan ostovoima kasvaa 1,9 prosenttia vuonna 2025. Euroissa tämä merkitsee ostovoiman kohentumista 655 eurolla vuodessa. Ostovoiman kasvu on näin ollen hieman hitaampaa kuin vuonna 2024, mutta kuitenkin 
voimakkaampaa kuin kertaakaan 2010-luvulla." Lukee veronmaksajat.fi sivuilla. ...."Veromaksajien tiedotteen mukaan inflaatiopiikin myötä syntynyttä ostovoimakuoppaa ei saada vielä kurottua kokonaan umpeen. Keskituloisen palkansaajan nettopalkan ostovoima laski vuonna 2023 yli kuusi prosenttia vuoteen 2020 nähden. Veronmaksajien mukaan palkan ostovoima oli viimeksi heikompi vuonna 2008."
Ostovoiman positivinen kehitys on tarpeen. Se on selvä asia.
Kovasti alkoi kuitenkin mietityttämään onko kyseessä sellainen ostovoiman kasvu jolla on konkreettista vaikutusta esimerksi yksityisyrittäjien palkkapussiin. Vertaan ajatusmallia siihen että palkansaaja ostaa pienellä paikkakunnalla pienyrittäjän kenkämyymälästä kenkiä. Ostaako palkansaaja jolla on positiivinen ostovoiman kehittyminen nyt useammat kengät kuin aikaisemmin esim v 2020 ? Entä ostaako kenkiä nyt useampi palkansaaja sekä jopa sellainen jolla ostovoima ei kasva? Meneekö kenkiä yhtään enempää kaupaksi kuin ennen, vai peräti vähemmän kuin ennen ?
Miten ostovoiman kasvaminen jakautuu ns siihen suureen osaan kansasta joka tienaa alle sen 2700€/kk Esimerkiksi lähes kaikki kaupan alan työntekijät yms. Nouseeko ostovoima tavallisella keskiverto eläkeläisellä?
Mietintää lisää kovasti myös se että puhutaanko nyt pelkästään tulojen noususta jsuurempi palkkaisilla vaikka verotus hieman kiristyykin. Onko niin että pienemmät palkkatulon saajat eivät olekaan "palkansaajia"? Onko elinkustannusten nousu huomioitu, ja miten?
Kuinka suuri osa on työssäkäyvistä sellaisia joiden ostovoima ei kohoa, vai kokohaanko kaikkien?
Onko ostovoimaa puntaroidessa otettu huomioon jo tehtyjä leikkauksia, alv korotusta, terveysmaksujen korotusta, lääkekaton nostoa, lääkkeiden alv kannan nostoa 10 -> 14%, työmatkakustannusten omavastun korotusta ja mitä lie niitä onkaan? Onko ne huomioitu?
Miten ostovoiman kohentuminen on laskettavissa koko väestön kesken? Eli onko ostovoiman kehitys lopunperin lainkaan koko kansakuntaa ajatellen positiivinen vai negatiivinen arvo?
Ostaako tai ostaisiko pienyrittäjän omistamasta kenkämyymälästä kenkiä vain ne joiden ostovoima on kohentunut?
Hyötyykö nyt tämän hetken mainostetusta ostovoiman positiivisesta kehityksestä esim yksinhuoltaja joka on toimeentulotuen piirissä?
Ainakin hekumointia se on jo kuitenkin nostanut pintaan.
Kovasti jättää avoimeksi kysymyksille tämäkin hekumointi.
Ennen oli tilastollisesti aika selviö että erityisen hyvin toimeentulevat ihmiset tukevat kansan talouskasvua hyvin vähän jos ollenkaan. Suuri raha ei aina, eikä yleensäkään ohjaudu yhteiseksi hyväksi.
Asiasta Yle.fi sivulla Trickle down -teoria "Ensimmäisenä Chang tarttuu niin kutsuttuun trickle down -teoriaan. Ajatukseen, jonka mukaan rikkaiden rikastuminen auttaa myös köyhiä, koska varakkaimpien keskeinen rooli talouskasvun ja työpaikkojen luojina on koko kansantalouden etu. Changin mukaan tulonjaon eriytyminen viime vuosikymmeninä on todistanut, että kyseessä on harhaluulo."
Kaiken kaikkiaan
Ihan täyttä selvyyttä en heittämällä osaa sanoa, mutta vahvasti epäilen että tässä on niin sanotusti "koira haudattuna".
Lisäkysymyksiä
Onko tämän keskituloisten ja sitä korkeampipalkkaisten ostovoiman kohoaminen seurausta hallituksen tekemistä leikkauksista?, Vai mistä?
lääkekattojen nostamisesta ?,
terveysmaksujen korotuksista ?
sairaaloiden yöpäivystysten lakkauttamisesta?
matkakorvausten omavastuun korottamisesta?
Terveydenhoidon rahoituksen ohjaamisesta yksityispuolelle?
Työttömyysturvan heikentämisestä ?
Sairaussakko päivästä?
paikallisen sopimisen mahdollisuudesta ?
ammatillisen koulutuksen alasajosta?
Vai mikä ??? Onko joku muu muutos?
Vaikuttaako ostovoiman kehittymiseen kuitenkin vain ihan perinteinen palkankorotus?
Taitaa olla työmarkkinaosapuolten välisistä palkkaneuvotteluista ja palkankorotuksista johtuvaa. Luulenpa aika vahvasti että tähän mennessä joka ikinen toimi jonka hallitus on tehnyt, on vain jarruttanut kyseisen ostovoiman kehitystä. Ja nyt pokkana mehustellaan "Kiitos PS" lausein kun kaikesta huolimatta joillakin palkansaajaryhmillä on ostovoima nousemassa HUOM! nousemassa pikkuhiljaa ehkä sille tasolle joka se oli aiemmin.
Koko kansan ostovoima ei ole, eikä vielä ole nousemassa entiselle tasolleen pitkiin aikoihin, jos sittenkään. "Faktoilla on väliä" mainitseee ministeri Juusokin oman kuvakaappauksensa alle. En tiedä oliko tarkoitus esittää että hallitus on saanut jotain aikaan, vai oliko tarkoitus kertoa rehellisesti että kaikesta huolimatta ostovoima saattaa kohota joillain, vai olisiko niin että ministeri Juuso halusi harhauttaa joko tahallisesti tai tahattomasti että hallituksen toimet olisivat tämän ilmeenneen asian taustalla. Faktoilla on tosiaan väliä.
Osa 4.
Miten sen nyt ajattelisi
18.8.2023
Itse olen huolissani ihmisten ostovoiman katoamisesta.
"Jälkikeynesiläisen ja valtavirtaisen talousteorian erot näkyvät selkeimmin siinä, miten niissä suhtaudutaan työllisyyteen.
Valtavirtainen talousteoria väittää, että työllisyys nousee sitä mukaan kuin tarjolla olevien työntekijöiden määrä kasvaa. Siksi esitetään sosiaaliturvan leikkauksia ja palkkaverojen vähentämistä. Niiden ajatellaan lisäävän halukkuutta työllistyä.
Jälkikeynesiläisen talousteorian mukaan työllisyys riippuu pääasiassa kysynnästä – siitä kuinka paljon tavaroita ja palveluita halutaan ostaa.
”Tästä syystä palkansaajien ostovoimasta pitäisi pitää huolta”, Lainà sanoo.
Pääekonomisti ehdottaa, että työntekijöiden ostovoimaa tuettaisiin siirtämällä sosiaalivakuutusmaksuja palkansaajilta työnantajille. " Seura 20.9.2023
Valtion velka ei ole kotitalouden velka
STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà esittää Seura-lehden haastattelussa näkemyksiä, joiden mukaan valtion velkaantuminen ei ole itsessään huolestuttavaa, vaan se voi olla perusteltua erityisesti nykyisessä turvallisuus-, terveys- ja energiapoliittisessa tilanteessa. Hän korostaa, että valtion velkaa ei tulisi verrata kotitalouksien velkaan, sillä valtio on pysyvä instituutio, joka ei ole maksamassa velkojaan kokonaan pois. Lisäksi noin 40 % Suomen valtion velasta on keskuspankin hallussa, mikä tarkoittaa, että osa korkomenoista palautuu valtiolle voittoina .Seura
Lainà ehdottaa myös investointeja vihreään energiaan energiakriisin helpottamiseksi. Vaikka tällaiset investoinnit saattavat lyhyellä aikavälillä lisätä inflaatiota, ne voivat pitkällä aikavälillä laskea hintoja sähkölaskujen pienentyessä. Hän suosittelee rahoittamaan investoinnit windfall-verolla, joka kohdistuisi yllättäviä voittoja saaneisiin sähköyhtiöihin .Seura
Lainàn näkemyksiä tukevat hänen aiemmat kommenttinsa, joissa hän on kyseenalaistanut velkakaton tehokkuuden ja korostanut verotuksen merkitystä julkisen talouden tasapainottamisessa. Hän on esimerkiksi huomauttanut, että verotuksen keventäminen voi johtaa verovajeeseen, mikä vaikeuttaa julkisen talouden tasapainottamista .Tekijä
Lisäksi Lainà on esittänyt, että valtion velkaantumista ei tulisi verrata kotitalouksien velkaan, sillä valtio on pysyvä instituutio, joka ei ole maksamassa velkojaan kokonaan pois .Seura
Lainàn näkemykset ovat herättäneet myös kritiikkiä. Esimerkiksi OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen on eri mieltä siitä, että valtion velkaantumiseen voisi suhtautua kevyesti, ja korostaa, että velkaantumistahti täytyy saada aisoihin .Iltalehtisavonsanomat.fi
Lainàn näkemykset heijastavat laajempaa keskustelua siitä, miten valtion taloutta tulisi hoitaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Hänen esittämänsä näkökulmat tarjoavat vaihtoehtoisia lähestymistapoja julkisen talouden hallintaan ja korostavat investointien ja verotuksen merkitystä talouspolitiikassa.
1. Valtion velka ja keskuspankin rooli
- Noin puolet Suomen valtionvelasta on Suomen Pankille – Onko Suomi velkaantunut itselleen ja neljä muuta kysymystä aiheesta
- Artikkelissa käsitellään Suomen valtionvelan rakennetta ja keskuspankin roolia. Lainà toteaa, että noin puolet valtionvelasta on Suomen Pankin hallussa, mikä tarkoittaa, että osa korkomenoista palautuu valtiolle voittoina. KU
2. Veropolitiikka ja julkisen talouden tasapaino
- STTK: Hallituksen hulppeat veronkevennykset velkaantuneessa Suomessa ovat vastuuttomia
- Lainà kritisoi hallituksen päätöstä alentaa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä, mikä heikentää julkista taloutta lähes miljardilla eurolla vuosittain. Tekijä+2STT Info+2Suomen Uutiset+2
- Valtion taloutta voisi paikata veroeuroja lisäämällä – ”Eikä tarvitsisi edes tehdä suuria”
- Lainà esittää, että verotusta muuttamalla valtio voisi saada merkittävästi lisää tuloja. Hän ehdottaa esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverohuojennuksen poistamista. TekijäSuomen Uutiset+2STT Info+2Tekijä+2
3. Investoinnit vihreään energiaan ja windfall-vero
- STTK: Budjettiriihen esityksistä unohtui oikeudenmukaisuus ja toivo paremmasta
- Lainà korostaa investointien merkitystä vihreään energiaan ja kritisoi hallituksen lyhytnäköistä politiikkaa, joka ei vahvista julkista taloutta pidemmällä aikavälillä. STT Info
4. Veronkiristysten vaihtoehdot
- Suomalaisille esiteltiin 8,4 miljardin veronkiristyslista: Vastaus tuli – ”Aivan kauheaa”
- Lainà esitteli 8,4 miljardin euron listan mahdollisista veronkiristyksistä vaihtoehtona julkisten menojen leikkauksille. Suomen Uutiset+2Talouselämä+2Suomen Uutiset+2
Osa 5.
Suhtautuminen työllistymiseen
1. Jälkikeynesiläisen talousteorian periaatteet ja näkemys työllisyydestä
Jälkikeynesiläisyys (myöhäiskeynesiläisyys) on Keynesin teorioihin pohjautuva talouskoulakunta, joka kehittyi 1940-1950-luvuilla. Sen keskeisiä periaatteita ovat:
- Tehokkaan kysynnän keskeisyys: Kuten Keynes, jälkikeynesiläiset pitävät kokonaiskysyntää talouksen keskeisenä ohjaavana voimana. Vakaa ja riittävä kokonaiskysyntä on välttämätöntä täystyöllisyydelle ja vakaalle kasvulle. Kysyntä voi olla kroonisesti alhaisempi kuin tarjonta täystyöllisyyden tasolla.
- Markkinoiden hitaus ja jäykkyys:
- Palkat ja hinnat eivät sopeudu nopeasti: Erityisesti alaspäin jäykät palkat ovat keskeisiä. Työntekijät vastustavat nimellispalkkojen laskua, ja työnantajat eivät voi/halua laskea palkkoja talouden heikentyessä. Tämä estää "klassista" työmarkkinoiden puhdistumista ja johtaa pakkotyöttömyyteen.
- Rahalliset illuusion vaikutus: Työntekijät reagoivat voimakkaammin reaalipalkkojen muutoksiin (ostovoima) kuin nimellispalkkojen muutoksiin. Tämä selittää Phillips-käyrän alkuperäistä muotoa (palkkainflaation ja työttömyyden käänteissuhde lyhyellä aikavälillä).
- Epävarmuus ja odotusten merkitys: Tulevaisuus on epävarma, erityisesti investoinneissa. Sijoituspäätökset perustuvat subjektiivisiin odotuksiin (animal spirits) tulevasta kannattavuudesta, ei vain rationaaliseen laskelmaan. Tämä tekee investoinneista epävakaita ja altteja shokeille.
- Rahan ei-neutraliteetti: Raha ei ole pelkkä vaihdon väline ("hunnon verho"). Rahapoliittisilla toimenpiteillä on reaaliaikaisia vaikutuksia korkotasoon, investointeihin ja siten kokonaiskysyntään ja tuotantoon. Likviditeettialttius (rahalle halutaan myös sen turvallisuuden vuoksi) voi johtaa tehottomuuteen.
- Synteesi klassisen teorian kanssa (IS-LM-malli): Jälkikeynesiläiset (kuten John Hicks, Paul Samuelson, Franco Modigliani) pyrkivät yhdistämään Keynesin ideat perinteisempään mikrotaloudelliseen pohjaan ja mallintamaan taloutta formaaleilla malleilla (erityisesti IS-LM-malli). Tämä malli kuvaa raha- ja tuotantosektorin vuorovaikutusta määrittäen tasapainotuotannon ja koron.
- Julkisen sektorin aktiivinen rooli: Koska yksityinen sektori ei välttämättä luo riittävää kysyntää (erityisesti lama-aikoina), julkisen sektorin on toimittava vastapainokyvynä:
- Finanssipolitiikka: Julkiset menot ja verotuksella voidaan suoraan vaikuttaa kokonaiskysyntään (esim. lisämenoilla lamassa).
- Rahapolitiikka: Korkotasoa voidaan muuttaa kannustaakseen investointeja.
Työllisyyden kehittymisen määrittely jälkikeynesiläisessä teoriassa:
- Täystyöllisyys ei ole automaattinen: Täystyöllisyys on vain yksi mahdollinen tasapainotila, ei talouden luonnollinen lopputulema. Tasapainotila voi olla ali-täystyöllisyyden tasapaino.
- Työttömyyden pääasiallinen syy on tehokas kysyntäpuute: Kun kokonaiskysyntä on alhaisempi kuin tuotantokapasiteetti täystyöllisyyden tasolla, yritykset vähentävät tuotantoa ja irtisanovat työntekijöitä. Koska palkat eivät laske riittävästi tai riittävän nopeasti, työttömyys ei häviä.
- Lyhyen ja pitkän aikavälin ero työttömyydessä:
- Lyhyellä aikavälillä: Työttömyys on pääasiassa pakkovaltaista tehokkaan kysynnän puutteen vuoksi. Phillips-käyrä kuvaa lyhyen aikavälin kompromissia työttömyyden ja palkkainflaation välillä (korkeampi kysyntä -> pienempi työttömyys -> korkeampi inflaatio).
- Pitkällä aikavälillä: Teoria tunnusti alun perin, että talous pyrkii kohti luonnollista työttömyysastetta (NAIRU - Non-Accelerating Inflation Rate of Unemployment), jossa inflaatio ei kiihtyisi. Tämä luonnollinen työttömyys johtuu rakenteellisista tekijöistä (kuten työmarkkinoiden jäykkyydet, työvoiman liikkuvuus, koulutustaso) ja kitkallisesta työttömyydestä. Pitkällä aikavälillä Phillips-käyrä on pysty luonnollisen työttömyysasteen kohdalla. Finanssi- ja rahapolitiikka voi vaikuttaa työttömyyteen vain lyhyellä aikavälillä ilman inflaation kiihtymistä.
- Julkisen politiikan rooli työllisyyden tukemisessa:
- Lyhyellä aikavälillä: Tehokas kysyntäpolitiikka (finanssi- ja/tai rahapolitiikka) voidaan kohdistaa nostamaan kokonaiskysyntää ja vähentämään syklistä työttömyyttä. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa inflaatiopaineita, jos talous on jo lähellä täystyöllisyyttä.
- Pitkällä aikavälillä: Politiikan tulee keskittyä luonnollisen työttömyysasteen alentamiseen rakenteellisin toimenpitein (koulutus, työvoiman liikkuvuuden parantaminen, työmarkkinoiden uudistukset joustavuuden parantamiseksi).
Yhteenveto: Jälkikeynesiläisyys korosti, että markkinatalous ei itsestään takaa täystyöllisyyttä tehokkaan kysynnän puutteen ja palkkojen jäykkyyden vuoksi. Työttömyys voi olla pysyvää, ellei julkista politiikkaa käytetä aktiivisesti tasoittamaan talouden sykliä lyhyellä aikavälillä ja parantamaan työmarkkinoiden toimintaa pitkällä aikavälillä. Teoria tarjosi teoreettisen pohjan keynesiläiselle finanssipolitiikalle ja rahapolitiikan mallintamiselle 1950-1970-luvuilla.
2. Valtavirran talouspolitiikka: Keynesiläisyyden vastavoima ja suhtautuminen työllisyyteen
Valtavirran talouspolitiikka (usein kutsuttu uusklassiseksi synteesiksi, uusklassiseksi makroksi tai monetarismiksi) on Keynesiläisyyden keskeinen vastavoima. Se hallitsee nykypäivän talouspoliittista keskustelua ja institutionaalisia käytäntöjä (kuten keskuspankkien toimintaa). Tässä sen keskeiset periaatteet ja näkemys työllisyydestä:
Keskeiset periaatteet (Keynesiläisyyden vastakohtana)
- Markkinoiden tehokkuus ja itsesääntely: Valtavirta uskoo markkinoiden voimaan tasapainottua nopeasti ilman valtion väliintuloa. "Epäonnistumiset" ovat harvinaisia ja väliaikaisia.
- Hintojen ja palkkojen joustavuus: Keskeinen ero Keynesiläisyyteen! Valtavirta olettaa, että hinnat ja palkat sopeutuvat suhteellisen nopeasti (erityisesti alaspäin) palauttamaan tasapainon. Ei keynesiläistä "palkkojen alaspäin jäykkyyttä".
- Rationaaliset odotukset ja informaatio: Yksilöt (kuluttajat, sijoittajat, yritykset) tekevät päätöksiä rationaalisesti saatavilla olevan informaation perusteella ja oppivat virheistään. He ennakottavat politiikan vaikutukset.
- Rahan pitkän aikavälin neutraliteetti: Rahapolitiikka voi vaikuttaa nimellisiin muuttujiin (kuten hintataso) lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä se ei vaikuta reaalitalouteen (tuotantoon, työllisyyteen). Reaalitalous määräytyy tarjontapuolen tekijöiden (tuottavuus, teknologia, työvoima, pääoma) perusteella.
- "Luonnollinen" työttömyysaste (NAIRU): Taloudella on luonnollinen työttömyysaste (NAIRU - Non-Accelerating Inflation Rate of Unemployment), johon se palaa pitkällä aikavälillä. Tämä työttömyys johtuu rakenteellisista ja kitkallisista syistä (työvoiman liikkuvuus, koulutuksen ja työpaikkojen yhteensopivuus, etuuksien kannustimet), ei kysyntäpuutteesta.
- Pitkän aikavälin Phillips-käyrä on pysty: Pitkällä aikavälillä ei ole kompromissia työttömyyden ja inflaation välillä. Yritys pitää työttömyys luonnollista astetta alhaisempana johtaa vain kiihdyttävään inflaatioon, ei pysyvään työllisyyden kasvuun.
- Vahva skeptisismi aktiivista finanssipolitiikkaa kohtaan:
- Aikaviiveet: Päätöksenteko, toimeenpano ja vaikutusten ilmeneminen vievät aikaa. Politiikka voi iskeä väärään aikaan ja pahentaa sykliä ("stop-go"-ongelma).
- Kansantalouden laskentaongelmat: Tarkan tasapainotuotannon (täystyöllisyystason) määrittäminen on erittäin vaikeaa.
- Poliittinen sykli: Poliitikot käyttävät finanssipolitiikkaa lyhyen aikavälin poliittisiin tavoitteisiin (esim. vaalibudjetit), heikentäen pitkän aikavälin vakautta.
- Vierasvaikutukset: Velkaantuminen nostaa korkoja ("syövyttää yksityisiä investointeja") ja voi johtaa inflaatioon.
- Rahapolitiikan keskeisyys (hallitsevaan rooliin): Keskuspankkien tehtävä on ylläpitää hintavakautta (matala ja ennustettava inflaatio). Tämä luo parhaat edellytykset markkinoiden tehokkaalle toiminnalle ja pitkän aikavälin kasvulle ja työllisyydelle. Rahapolitiikkaa tulisi ohjata säännöillä (esim. rahan määrän kasvunopeus) eikä mielivaltaisilla päätöksillä.
- Korostus rakenteellisille politiikoille: Pitkän aikavälin kasvu ja työllisyys paranetaan parhaiten tarjontapuolen politiikoilla, jotka parantavat markkinoiden tehokkuutta:
- Verouudistukset (kannustimien parantaminen, yritysverojen alennus)
- Työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen (palkkaneuvottelut, irtisanomissuojan lieventäminen)
- Kilpailun edistäminen (sääntelyn purku)
- Koulutuksen ja innovaatioiden tukeminen
- Työttömyysetuuksien kannustinvaikutusten vähentäminen
Valtavirran suhtautuminen työllisyyteen
- Täystyöllisyys ei ole finanssipolitiikan päätavoite: Pääpaino on hintavakaudella ja pitkän aikavälin kasvulla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen tukee luonnollisen työttömyysasteen saavuttamista, mutta finanssipolitiikalla ei voi systemaattisesti pitää työttömyyttä luonnollista astetta alhaisempana ilman inflaation kiihtymistä.
- Syklinen työttömyys on väliaikaista: Koska hinnat ja palkat joustavat, syklinen työttömyys (kysyntäpuutteen aiheuttama) korjaantuu itsestään suhteellisen nopeasti markkinamekanismien kautta. Valtion väliintulo hidastaa usein tätä prosessia (esim. minimipalkat tai liian korkeat etuudest estävät palkkojen laskun).
- Pitkäaikaistyöttömyys on rakenteellista: Pysyvä työttömyys johtuu luonnollisen työttömyysasteen tekijöistä (taidot eivät vastaa työpaikkoja, liian kattavat etuudet, työmarkkinoiden jäykkyydet). Tätä ei korjata kysyntäpolitiikalla, vaan rakenteellisilla uudistuksilla (koulutus, työvoiman liikkuvuus, etuusjärjestelmän uudistus).
- Aktiivinen finanssipolitiikka on haitallista työllisyydelle pitkällä aikavälillä: Keynesiläinen finanssipolitiikka (julkisen kulutuksen lisääminen lama-aikana) aiheuttaa pitkällä aikavälillä inflaatiota, korkeampia veroja/julkista velkaa ja markkinoiden vääristymiä. Nämä heikentävät investointeja ja kasvua, mikä nostaa luonnollista työttömyysastetta.
- Paras työllisyyspolitiikka on vakaa ympäristö ja rakenteelliset uudistukset:
- Hintavakaus: Luottaa keskuspankin inflaation hallintaan.
- Alhainen julkisen sektorin rasitus: Tehokas julkinen sektori ja maltilliset verot edistävät yksityistä investointia ja työllisyyttä.
- Joustavat työmarkkinat: Helpottaa työvoiman liikkuvuutta ja työpaikkojen luomista.
- Vahvat kannustimet työllistymiselle: Työttömyysetuuksien tulisi olla riittävät mutta eivät liian korkeat tai kestävät liian kauan, jotta kannustin työllistyä säilyy.
Yhteenveto eroista Keynesiläisyyteen:
| Ominaisuus | Keynesiläinen / Jälkikeynesiläinen Politikka | Valtavirran (Uusklassinen/Monetaristi) Politikka |
|---|---|---|
| Markkinoiden luonne | Epävakaa, ei itsesääntelevä, hitas sopeutuminen | Tehokas, itsesääntelevä, nopea sopeutuminen |
| Hintojen/Palkkojen joustavuus | Alaspäin jäykät (erityisesti palkat) | Joustavat (molempiin suuntiin) |
| Keskeinen ongelma | Tehokas kysyntäpuute (työttömyys) | Hintavakauden puute (inflaatio), rakenteelliset ongelmat |
| Työttömyyden pääsyy | Kysyntäpuute (syklinen) | Rakenteelliset/koskalliset tekijät (luonnollinen työttömyys) |
| Finanssipolitiikan rooli | AKTIIVINEN ja KESKEINEN työkalu kysynnän ohjailuun | PASSIIVINEN (automaattiset stabilisaattorit), ensisijainen tavoite velanhallinta ja tarjontapuolen edistys |
| Rahapolitiikan rooli | Tukea finanssipolitiikkaa, ohjata kysyntää | KESKEINEN työkalu: TAVOITTEENA HINTAVAKAUS |
| Pitkän aikavälin työttömyys | Voi olla korkea ilman interventiota | Määräytyy luonnollisen työttömyysasteen (NAIRU) mukaan |
| Paras työllisyyspolitiikka | Kysynnän tukeminen lamassa, julkiset investoinnit | Hintavakaus, kilpailukykyiset markkinat, joustavat työmarkkinat, koulutus |
Lyhyesti sanottuna: Valtavirran talouspolitiikka luottaa markkinoiden voimaan, torjuu aktiivista keynesiläistä finanssipolitiikkaa haitallisena, korostaa hintavakautta rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena ja näkee työllisyyden parhaan tukena olevan rakenteelliset uudistukset ja vakaat markkinaolosuhteet. Työttömyyttä ei voida pysyvästi alentaa luonnollista astetta alhaisemmalle tasolle finanssi- tai rahapolitiikalla ilman inflaation kiihtymistä.
Kikkailua numeroilla
Analysoidaanpa asiaa hieman syvällisemmin. On totta, että hallitusten ilmoittamat makrotaloudelliset luvut, kuten näennäinen ostovoiman kasvu, perustuvat usein keskivertoihin, joissa tilinpäätökselliset ja tilastolliset kikkauskeinot – kuten tilinpäätöksessä näkyvän velan määrän laskennallinen pienentäminen tai eläkerahastosta lainatun rahan hyödyntäminen – saattavat peilata tilastollisesti parantunutta tilannetta, vaikka todelliset vaikutukset eri tuloluokissa jakautuisivat hyvinkin epätasaisesti. Todennäköisesti varakkaiden ostovoiman kehitys ei lisää taloudessa kiertävää rahaa juuri lainkaan. Voi kai sanoiksi pukea: Miten joku jolla on jo kaikkea, alkaa ostamaan lisää kotimaista ? Jos taas vertaa vähävaraisen saamaa satasen rahaa, se kuluu todennäköisesti jo samana päivänä talouden kiertoon täysimääräisenä.
Tilastolliset kikkailut ja niiden vaikutus
Hallitukset voivat esimerkiksi käyttää erilaisia menetelmiä, joissa valtion omaisuuserien hyödyntäminen tai eläkerahaston varojen käyttö vaikuttaa siihen, miltä virallisesti mittaamat luvut näyttävät. Näin saadaan parempi kokonaiskuva, joka usein nostaa esiin positiivisia keskiarvoja.
- Vertaus Lottoon: Juuri kuten Lottoarvonnassa pienemmät voitot muodostavat suurimman osan palkinnoista kuin päävoitto, joissa ilmoitettu "kokonaisvoitto" rakentuu monista pienemmistä numeerisista osatekijöistä, myös ostovoiman parantumislukujen kohdalla voidaan ajatella, että suurituloisilla ja muilla keskitason kotitalouksilla näkyy laskennallinen etu. Tilastollinen keskiarvo ei välttämättä likimainkaan tai lainkaan heijasta sitä, miten jokainen yksittäinen pienituloinen tai haavoittuvammassa asemassa oleva kotitalous todellisuudessa kokee tilanteensa. Heikompiosaisilla ostovoima putoaa, eikä kasva.
Jakautuminen eri tuloluokkiin
Veronalennukset ja muut talouspoliittiset toimenpiteet voivat antaa vaikutelman näyttävästä ostovoiman paranemisesta, mutta ne eivät välttämättä lainkaan kohdistu tasapuolisesti kaikkien kansalaisten kassaan.
- Varakkaat vs. pienituloiset: Varakkailla usein on laajemmat mahdollisuudet suojata ostovoimaansa esimerkiksi sijoitusten, pääomatulojen ja monipuolisen varallisuuden kautta. Näiden ryhmien kohdalla laskennalliset hyödyt erilaisten veroetuuksien ja talousjärjestelyjen kautta saattavat olla merkitsevämmät, jolloin suuret numeeriset summat siirtyvät heille.
- Pienituloisten haasteet: Pienituloisille taas lasketut veronalennukset tai muut taloudelliset helpotukset eivät välttämättä johda suoraan konkreettiseen ostovoiman paranemiseen, vaan heidän kohdallaan voi tuntua siltä, että todellinen hyöty jää minimiksi tai jopa useinmiten negatiiviseksi, mikäli ostovoiman laskelmissa käytetyt keskiarvot peittävät näitä eroja.
Kokonaisuudessaan tarkasteltuna tulevaisuus näkyy eri ryhmissä erilaisena:
- Heikommassa asemassa olevat: Suurempia haasteita, joissa ostovoiman parantamiseen tarvittaisiin nopeampia palkka- ja sosiaalipoliittisia muutoksia.
- Keskituloiset: Mahdollisuus maltilliselle elpymiselle, mutta herkkyys ulkoisille tekijöille (korkojen ja verotuksen muutokset) vaatii jatkuvaa talouden vakauden ylläpitämistä.
- Varakkaat: Yleisesti vahva ostovoima, osittain ulkopuolisten markkinaliikkeiden suojassa, jos riskienhallinta ja investoinnit ovat ajallaan.
Näitä kehityssuuntia muovaavat sekä kansalliset politiikkatoimet että globaalit talousnäkymät. Tulevaisuuden ennusteissa on aina huomioitava, että pienetkin ulkoiset järisytykset – kuten energiakriisit, geopoliittiset jännitteet tai äkilliset tunnusluvut inflaatiossa – voivat vaikuttaa lopullisiin tuloksiin. Lisäksi pidemmän aikavälin kehitykseen vaikuttaa se, kuinka hyvin eri ryhmät pystyvät sopeutumaan muuttuvaan työmarkkina- ja kulutusympäristöön sekä hyödyntämään uusia teknologisia ja taloudellisia mahdollisuuksia.
Johtopäätös
Käytännössä voidaan siis katsoa sen perusajatuksen paikkansapitäväksi: hallituksen ilmoittama ostovoiman kasvu perustuu usein numeerisiin laskelmiin, joissa positiiviset vaikutukset ovat keskiarvoltaan korkeampia – mikä tarkoittaa, että laskennallisesti "voitto-osuus" on suurempi niillä, joilla jo ennestään on vahvemmat taloudelliset puitteet. Pienituloisten näkökulmasta yksittäinen veronalennus tai muu hyödyke voi jäädä käytännössä merkityksettömäksi tai jopa näyttää, että heidän reaalinen ostovoimansa ei kehity lainkaan.
Voidaan siis sanoa, että kuten Lottoarvonnassa pienemmät voitot muodostavat suuren osan palkinnoista, myös tässä taloudellisessa "jakelussa" korostuvat ne luvut, jotka parantavat keskiarvoa – vaikka ne eivät kerro koko totuutta yksittäisten kotitalouksien arjesta. Näin ollen voi olla perusteltua ajatella, että hallituksen ilmoitukset ostovoiman paranemisesta saattavat heijastaa laskennallisesti positiivista kehitystä, mutta käytännön vaikutukset jakautuvat niin, että varakkaammilla on enemmän hyviä lukuja ja pienituloisten kohdalla realiteetti voi olla paljon haasteellisempi sekä todennäköisesti heikompi.
Osa 6
TIIVISTELMÄ OSTAVOIMAN KEHITYKSESTÄ SUOMESSA 2024-2025
Tämä tiivistelmä perustuu "Ostovoiman Kehitys Suomessa: Eroja ja Vaikuttajia 2024-2025" -analyysiin ja käsittelee ostovoiman epätasaista kehitystä Suomessa kolmessa tuloryhmässä vuosina 2024-2025. Keskeisenä havaintona on, että ostovoiman kasvu ei pääosin johdu hallituksen toimista, vaan palkkojen noususta ja inflaation hidastumisesta. Hallituksen politiikka syventää tuloeroja.
PÄÄTEEMAT JA TÄRKEIMMÄT HAVAINNOT
1. Ostovoiman kasvu ei johdu hallituksen toimista vaan markkinatekijöistä: Analyysin mukaan ostovoiman kasvu Suomessa vuosina 2024-2025 on ensisijaisesti seurausta "palkkojen noususta (+3,4%) ja inflaation hidastumisesta (+1,1%)". Tämä tarkoittaa, että "hallituksen politiikka ei siis ole 'synnyttänyt' ostovoiman kasvua, vaan se on seurausta markkinatekijöistä".
2. Eriarvoisuus syvenee merkittävästi eri tuloryhmien välillä: Ostovoiman kehitys on erittäin epätasaista, ja tuloerot syvenevät. "Pienituloiset jäävät jälkeen, kun taas korkeatuloiset saavat verokuitauksia ja pysyvät vakaassa asemassa."
3. Pienituloiset ja sosiaaliturvan varassa elävät kärsivät eniten: Tämä ryhmä (brutto alle 3000€/kk) kokee heikoimman tai jopa heikentyneen ostovoiman.
- Sosiaalietuuksien indeksijäädytys: "Hallitus on jäädyttänyt sosiaalietuuksien indeksikorotukset, mikä tarkoittaa, etuuksien ostovoima on heikentynyt inflaation vuoksi." Esimerkiksi "peruspäivärahaan tulee 45 euron kuukausittainen lasku".
- Köyhyyden lisääntyminen: SOSTEn arvion mukaan "hallituksen sosiaalileikkaukset ajavat 40 000 ihmistä köyhyyteen, joista 4 000 on lapsia". Myös "toimeentulotuen saajien määrä kasvaa noin 50 000:lla".
- Reaalitulojen lasku: Esimerkiksi "pienipalkkaisella Helsingissä asuvalla reaalitulot laskevat 204 euroa kuukaudessa (asumiskulujen jälkeen 169 euroa vähemmän)".
- Työttömyyden kasvu: Helmikuussa 2025 "työttömyysaste nousi 9,1%:iin (263 000 työtöntä), erityisesti naisten työttömyys kasvoi 2,0 prosenttiyksiköllä".
- Hallituksen politiikan vaikutus: Negatiivinen (tulot laskivat).
4. Keskituloisilla maltillinen ostovoiman paraneminen verotuksen kiristyessä: Tällä ryhmällä (brutto yli 3000€/kk) on kohtalainen ostovoiman parantuminen, mutta hidasta.
- Palkansaajien nousu: Keskituloisten (4074€/kk) "netto-ostovoima kasvaa 1,9% (655€ vuodessa) vuonna 2025". Tämä johtuu "reaalipalkkojen noususta (2,3%)", mutta "verotuksen kiristyminen (0,3 prosenttiyksikköä) syö osan hyödystä".
- Eläkeläisten heikko kehitys: Eläkkeiden indeksikorotukset ovat maltillisia, ja "erityisesti 2500–4500€ eläkkeiden verotus kiristyy", mikä heikentää ostovoimaa.
- Ostovoima ei palaudu entiselleen: Keskituloisten ostovoima on edelleen "2,4% alhaisempi kuin 2020 huippuvuonna".
- Hallituksen politiikan vaikutus: Neutraali/lievä negatiivinen.
5. Korkeatuloisilla vakain kehitys, hyötyvät pääomatulojen kevennyksistä: Tällä ryhmällä (yli 4000€/kk) on vakain ostovoiman kehitys.
- Verotuksen kiristyminen hidastaa: Hyvätuloisilla (6789€/kk) ostovoima kasvaa "vain 1,8% ja korkeimmilla tuloilla (10 863€/kk) vain 0,7% vuodessa 2025". "Veroprosenttien kiristyminen on jyrkintä tällä ryhmällä (jopa +1,0 prosenttiyksikköä)".
- Verohyödyt korkeimmille: Vaikka verotus kiristyy, "hallitus on kuitenkin keventänyt suurituloisten verotusta (esim. Orpon ja Purran palkkatasolla saadaan yli 2000€/kk lisää käteen) ja laajentanut osakesäästötilioikeuksia, mikä hyödyttää varakkaita".
- Varakkaimmat eläkeläiset: Yli 5000€/kk eläkkeet saavat maltillisen nettokasvun ja "heidän veroprosenttinsa laskevat hieman".
- Hallituksen politiikan vaikutus: Positiivinen (korkeimmat tulot).
6. Sosiaaliturvan heikentäminen on keskeinen köyhyyden lähde: "Indeksijäädytys ja etuuksien leikkaukset näkyvät erityisesti lasten köyhyyslukemissa." Tämä korostaa hallituksen leikkausten suoraa vaikutusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan.
Tuloryhmien jakauma (aikuisväestö)
Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tulonjakotilastoon (2022, viimeisin kattava julkaisu), jossa käytetään 2021 tulotietoja (korjattu inflaatiolla). Laskelmat on tehty käyttämällä Tilastokeskuksen tuloluokkien tarkkoja prosenttiosuuksia ja tulorajoja:
- Pienituloiset (alle 3 000 €/kk brutto):
- ~35–40% väestöstä (noin 1,5–1,7 miljoonaa aikuista)
- Sisältää: Työttömät (7,8% väestöstä), osa-aikaiset, matalapalkkaiset, opiskelijat, sosiaalietuuksien varassa elävät.
- Keskimääräinen bruttotulo: 1 500–2 200 €/kk.
- Keskituloiset (3 000–4 000 €/kk brutto):
- ~15–20% väestöstä (noin 700 000–900 000 aikuista)
- Sisältää: Vakituiset palkansaajat (esim. sairaanhoitajat, opettajat), osa eläkeläisistä.
- Huomio: Tämä ryhmä on kapea – moni "virallisesti" keskituloinen kuuluu käytännössä pien- tai korkeatuloisiin.
- Korkeatuloiset (yli 4 000 €/kk brutto):
- ~15–20% väestöstä (noin 700 000–900 000 aikuista)
- Sisältää: Asiantuntijat, johtajat, korkeimmat eläkkeensaajat, yrittäjät.
- Ylimmät 10%: Tienaa yli 5 300 €/kk brutto.
- Ylimmät 1%: Tienaa yli 13 000 €/kk brutto.
Tärkeitä huomioita
- Eläkeläiset jakautuvat epätasaisesti: 60% saa alle 2 000 €/kk eläkettä (pienituloisia), vain 10% yli 3 500 €/kk (korkeatuloisia).
- Alueelliset erot: PK-seudulla 4 000 €/kk on "keskitasoa", maaseudulla "korkeaa".
- Tulojen epätasa-arvo: Ylin 10% ansaitsee 4 kertaa enemmän kuin alin 10% (OECD).
- Perhekoon vaikutus: 4 000 €/kk on eri asia yksinasujalla vs. 4-lapsisessa perheessä.
- Lähdetieto: Tilastokeskus (2021 tulot, julkaistu 2023). Vuoden 2024 inflaatio on heikentänyt pienituloisten ostovoimaa edelleen.
Muuttuvat trendit (2023–2024)
- Pienituloisten osuus kasvaa: Inflaatio, sosiaalietuuksien leikkaukset ja työttömyyden nousu (9,1% helmikuussa 2025) ovat laajentaneet tätä ryhmää.
- Keskiluokan kutistuminen: Reaalipalkkojen nousu (2,3%) on keskittynyt korkeasti koulutetuille, kun taas matalapalkka-aloilla palkat ovat jääneet jälkeen.
Yhteenveto
| Ryhmä | Osuus väestöstä | Bruttotulo/kk | Todellinen kehitys (2024) |
|---|---|---|---|
| Pienituloiset | 35–40% | < 3 000 € | Ostovoima laskussa (indeksijäädytys) |
| Keskituloiset | 15–20% | 3 000–4 000 € | Hidas nousu (+0,5–1,9%) |
| Korkeatuloiset | 15–20% | > 4 000 € | Vakaa kasvu (+0,7–1,8%) |
Lähteet:
- Tilastokeskus: Tulonsiirrot ja tulot 2021
- VATT: Tulojakauman muutokset Suomessa
- OECD: Income Inequality in Finland
Osa 7
Ostovoiman kasvu ei ole hallituksen ansiota - pienituloiset jäävät jälkeen
Viime vuosina Suomessa on puhuttu paljon ostovoiman kasvusta ja talouden paranemisesta. Hallitus on usein ottanut kunnian tästä kehityksestä, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempi. Ostovoiman kasvu ei pääosin johdu hallituksen toimista, vaan markkinatekijöistä, kuten palkkojen noususta ja inflaation hidastumisesta. Valitettavasti tämä positiivinen kehitys ei ole tasaisesti jakautunut väestön keskuudessa, ja pienituloiset ovat jääneet jälkeen.
Markkinatekijät ohjaavat ostovoiman kasvua
Ostovoiman kasvu Suomessa vuosina 2024-2025 on ensisijaisesti seurausta palkkojen noususta ja inflaation hidastumisesta. Palkat ovat nousseet 3,4 prosenttia ja inflaatio on hidastunut 1,1 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että hallituksen politiikka ei ole synnyttänyt ostovoiman kasvua, vaan se on seurausta markkinatekijöistä. Tämä on tärkeä huomio, koska hallitus on usein esittänyt olevansa avainasemassa talouden parantamisessa.
Pienituloiset kärsivät eniten
Vaikka ostovoima on kasvanut, tämä kasvu ei ole hyödyttänyt kaikkia yhtäläisesti. Pienituloiset, jotka elävät sosiaaliturvan varassa, kärsivät eniten. Hallitus on jäädyttänyt sosiaalietuuksien indeksikorotukset, mikä tarkoittaa, että etuuksien ostovoima on heikentynyt inflaation vuoksi. Esimerkiksi peruspäivärahaan tulee 45 euron kuukausittainen lasku. Tämä on merkittävä isku niille, jotka ovat jo valmiiksi taloudellisesti heikoilla.
SOSTEn arvion mukaan hallituksen sosiaalileikkaukset ajavat 40 000 ihmistä, joista 4 000 on lapsia, köyhyyteen. Lisäksi toimeentulotuen saajien määrä kasvaa noin 50 000:lla. Tämä on hälyttävä kehitys, joka korostaa sitä, että talouden paranemisen hyödyt eivät ole jakautuneet tasaisesti.
Keskituloisilla maltillinen parannus
Keskituloisilla, joiden bruttoansiot ovat yli 3 000 euroa kuukaudessa, on ollut kohtalainen ostovoiman parantuminen. Esimerkiksi keskituloisten netto-ostovoima kasvaa 1,9 prosenttia vuonna 2025. Tämä johtuu reaalipalkkojen noususta, mutta verotuksen kiristyminen syö osan hyödystä. Keskituloisten ostovoima on kuitenkin edelleen 2,4 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2020.
Korkeatuloiset hyötyvät eniten
Korkeatuloisilla, joiden tulot ovat yli 4 000 euroa kuukaudessa, on vakain ostovoiman kehitys. He hyötyvät erityisesti pääomatulojen kevennyksistä. Vaikka verotus kiristyy, hallitus on keventänyt suurituloisten verotusta ja laajentanut osakesäästötilioikeuksia, mikä hyödyttää varakkaita. Varakkaimmat eläkeläiset saavat maltillisen nettokasvun ja heidän veroprosenttinsa laskevat hieman.
Eriarvoisuus syvenee
Yhteenvetona voidaan todeta, että ostovoiman kasvu ei ole hyödyttänyt kaikkia tasapuolisesti. Pienituloiset kärsivät eniten hallituksen sosiaalileikkausten vuoksi, kun taas korkeatuloiset hyötyvät verotuksen muutoksista. Tämä on syventänyt tuloeroja Suomessa ja heikentänyt erityisesti pienituloisten asemaa. Vaikka talouden tilanne on parantunut, tämä parannus ei ole tuntunut kaikilla kansalaisilla.
Hallituksen rooli
Hallituksen politiikka ei ole ollut ensisijainen syy ostovoiman kasvuun, vaan se on itse asiassa syventänyt tuloeroja Suomessa vuosina 2024-2025, heikentäen erityisesti pienituloisten asemaa. Tämä on tärkeä huomio, koska hallitus on usein esittänyt olevansa avainasemassa talouden parantamisessa. Todellisuus on kuitenkin toinen: ostovoiman kasvu johtuu markkinatekijöistä, ja hallituksen politiikka on pikemminkin syventänyt eriarvoisuutta.
Yhteenveto
Vaikka ostovoima on kasvanut Suomessa vuosina 2024-2025, tämä kasvu ei ole tasaisesti jakautunut väestön keskuudessa. Pienituloiset ovat jääneet jälkeen, kun taas korkeatuloiset hyötyvät verotuksen muutoksista. Hallituksen politiikka ei ole ollut ensisijainen syy ostovoiman kasvuun, vaan se on itse asiassa syventänyt tuloeroja. Tämä on tärkeä huomio, kun arvioidaan Suomen talouden tilannetta ja hallituksen roolia siinä.
Tulevaisuuden näkymät
Tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Vaikka ostovoiman kasvu on positiivinen merkki, on tärkeää varmistaa, että tämä kasvu hyödyttää kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Hallituksen tulisi keskittyä politiikkoihin, jotka vähentävät tuloeroja ja tukevat pienituloisia. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa, että talouden paranemisen hyödyt jakautuvat tasaisesti väestön keskuudessa.
Lopuksi
Ostovoiman kasvu Suomessa vuosina 2024-2025 on positiivinen kehitys, mutta se ei ole hyödyttänyt kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Pienituloiset kärsivät eniten hallituksen sosiaalileikkausten vuoksi, kun taas korkeatuloiset hyötyvät verotuksen muutoksista. Tämä on syventänyt tuloeroja ja heikentänyt erityisesti pienituloisten asemaa. On tärkeää, että tulevaisuuden politiikat keskittyvät vähentämään tuloeroja ja tukemaan kaikkia kansalaisia tasapuolisesti. Näin voidaan varmistaa, että talouden paranemisen hyödyt jakautuvat kaik
YHTEENVETOTAULUKKO OSTOVOIMAN MUUTOKSISTA 2025
TuloryhmäOstovoiman muutos (2025)Keskeiset vaikuttajatHallituksen politiikan vaikutusPienituloiset-1% – -5%Sosiaalileikkaukset, työttömyyden kasvu, indeksijäädytysNegatiivinen (tulot laskivat)Keskituloiset+0,5% – +1,9%Reaalipalkkojen nousu, verotuksen kiristyminen, indeksikorotuksetNeutraali/lievä negatiivinenKorkeatuloiset+0,7% – +1,8%Verotuksen kiristyminen, pääomatulojen helpotuksetPositiivinen (korkeimmat tulot)
Lopuksi: Analyysi korostaa, että hallituksen politiikka ei ole ollut ensisijainen syy ostovoiman kasvuun, vaan se on itse asiassa "syventänyt tuloeroja" Suomessa vuosina 2024-2025, heikentäen erityisesti pienituloisten asemaa.
Laboren laskelma
"Yksinhuoltajan ja työmarkkinatukea saavan työttömän ostovoima supistuu, ja on laskelman heikoin. Myös hallituksen veromuutosten isoin hyöty painottuu hyvätuloisille kotitalouksille.
Korkeapalkkaiset työntekijät hyötyvät myös heidän käyttämiensä tuotteiden ja palveluiden maltillisesta hintojen noususta. Matalatuloisilla etuusleikkaukset vievät hidastuneen inflaation hyödyt.
Labore on seurannut kymmenen vuotta kahdeksan kuvitteellisen esimerkkiperheen ostovoiman, tulojen ja verojen kehitystä. Tuorein ennuste koskee vuosia 2025–2027." ( Yle.fi laboren laskelma )
Kirjoittaja/ koosteen kokoaja
Ketä Leksa äänestää?
Kuka on Leksa
Olenko lintu vai kala Mikä puoluekanta sitoo ajatusmaailmaani?
