Tämä on Purran viesti Suomen työttömille

Viesti työttömille

"Mikä on viestinne suomalaiselle työttömälle, joka etsii tosissaan töitä, mutta ei töitä löytänyt?

– Se, että parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa. Työpaikkoja ja työllisyyttä ei tehdä hokkus pokkus -keinoilla, ei myöskään silloin, kun oppositio näin haluaa esittää, Purra sanoo ja korostaa heti perään, että aidot työpaikat syntyvät yrityksiin." lue koko artikkeli:  https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3d010c69-f0a7-4002-af6b-49bed2b268f8

Persvako Sanni kertoo Pekalle:

1. Kenelle tämä on suunnattu?

Sanni huomauttaisi, että vaikka ministeri puhuu työttömille, viesti on suunnattu erityisesti hallituksen omille kannattajille ja niille, jotka haluavat uskoa talouden kääntymiseen. Puheessa käytetty vakuuttelu, että ”parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa”, on tarkoitettu luomaan samaistumispintaa ja luottamusta tilanteessa, jossa hallituksen omat työllisyystavoitteet ovat pahasti pakkasella.

2. Mitä tunnetta tällä herätetään?

Sanni tunnistaisi puheesta useita strategisia tunne-elementtejä:

• Vastakkainasettelu: Purran väite, että työpaikkoja ei tehdä ”hokkus pokkus -keinoilla, ei myöskään silloin, kun oppositio näin haluaa esittää”, on Sannin mukaan klassista identiteettipolitiikkaa. Sillä herätetään ärtymystä ja vähätellään vaihtoehtoisia ratkaisuja leimaamalla ne epärealistisiksi.
• Arvoväritteinen jako: Kun Purra sanoo, että ”aidot työpaikat syntyvät yrityksiin”, hän luo Sannin analyysin mukaan tunnetasolla jaon legitiimiin ja ei-legitiimiin työhön [675–676]. Tämä on tarkoitettu vahvistamaan mielikuvaa julkisesta sektorista pelkkänä ”paperinpyörityksenä”.

3. Mitä jätetään sanomatta?

Tämä on Sannin mukaan kriittisin kohta. Hän nostaisi esiin Purran puheen ja todellisuuden välisen kuilun:

• Tilastollinen harhautus: Purra puhuu ”varmuudella ilman lukuja”. Sanni huomauttaisi, että samaan aikaan kun ministeri puhuu kasvusta, todellinen työttömien määrä on kasvanut dramaattisesti ja työllisten määrä vähentynyt kymmenillä tuhansilla.
• Fiskaalinen devalvaatio: Sanni selittäisi isälleen Pekalle, että puhe ”aidoista työpaikoista” peittää alleen hallituksen strategisen tavoitteen halpuuttaa työn hintaa murtamalla työntekijöiden turva.
• Arjen Juuso-hetki: Sanni muistuttaisi, että kaunis retoriikka ”paremmasta suunnasta” ei auta työtöntä, jonka suojaosat on poistettu ja jonka toimeentulo on leikattu tasolle, jolla ei tule toimeen.

Sannin johtopäätös: Sanni sanoisi Pekalle ja muille kylätalollaolijoille: ”Tämä puhe on kuin peili: se näyttää teille toivon paremmasta, mutta se ei kerro miten, millä aikataululla tai kenen kustannuksella se rakennetaan” [793–794]. Sanni kehottaisi työttömiä olemaan uskomatta ”kielelliseen teatteriin” ja vaatimaan konkreettisia tekoja kauniiden lauseiden sijaan.