Aikoja ennen

Aikoja nyt

Loput jääkööt.

Olen aina ollut sitä mieltä että yhtäkään nippeliä tai kelvollista peltiosaa ei pitäisi koskaan hävittää kysymättä tarvitseeko joku toinen kyseisiä osia. Ja jos tilaa on säilöä hyvä kuntoisia osia, se pitäisi tehdä.  Kaikki tarpeellinen pitäisi kierrättää. Paaliin ja sitä kautta kiertoon joutaa viimekädessä vain se mikä ei ole enää kertakaikkiaan kenellekkään tarpeellista.

Minulle on kertynyt omiksi tarpeiksi, ja hiukan ylikin kaikenlaista Valiant tavaraa. Esim tämä 63 V200 Valiant on purettu täysin kokonaan. Ja loput on ruostunut pois.

Minulla on tallessa 65 sekä 63 mallin lähestulkoon kaikki nippelit, kojetaulut, vielä kunnossa olevat peltiosat, perät, jne.

Toki täytyy sanoa, sekä hieman ihmetellä miten paljon olen saanut myytyä esimerkiksi tuosta 63 Valiantista osia. Vielä juuri ennen näitä alla olevia kuvia kävi eräs kaveri hakemassa siitä keulan hiekkapelteineen.

Listoista suurin osa on päässyt kokemaan uuden elämän. Pari takaosan listaa on jäänyt varastoon.

Moottori oli todella helppo vetäistä puukouralla. Moottori oli todella yllättävästi melko hyvän kuntoinen. Pyöri herkästi, eikä edes kytkinakseli ollut juuttunut.

Heittelin takapenkille etulattialta hieman pehmeää ja märkää lattiamattomössöä. Uskomattoman hyväkuntoinen oli takapenkki vielä. Harmi on ettei tuo kangaspäällysteinen penkki koskaan aikoinaan kelvannut kenellekään. On istumamukavuudeltaan, sekä tuntumaltaan ihan toista luokkaa kuin ne vinyylipenkit.

Vaihteisto jumittunut 2 vaihteelle.. Sehän se kaikkein oleellisin seikka oli miksi auto jäi ysärillä seisomaan.
Ei huvittanut korjata vaihteistoa, tai edes vaihtaa sitä.
n

Moottorista jäin vielä talteen ihan ehjiä osia. mm mellingin suurtehoöljypumppu, Granen 290 asteinen nokka. No, sylintereissäkin näyttää olevan porausvaraa, eikä edes pahan näköiset sellaisenaankaan. 

nn

Tässä pari kuvaa vuodelta 2011 jolloin käväisin katsomassa kuusen alla lojunutta "raatoa"

Ihmetellä täytyy suuresti ettei moottori ollut ruostunut sisältä lainkaan.

n