Miksi työssäkäynti ei enää lyö leiville?

 8.11.2026, 161 päivää vaaleihin.

* 

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan pohdiskelevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?  ( viimeisimmät päivitykset kohdissa: 1.10.8 , 5.1.7 , 6.1.1, 6.1.2 , 6.1.3 ja tänään 3.11.2026 6.1.4 ) Lisäksi pohdintaa mitä muuta kirjaani kuuluisi: Kuuluvatko nämä aiheet kirjaani?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

Poliittinen kilven kiilloitus Kas kilpi kiiltää näin

 *

 Kiitokset! 

Aloin pohtia työssäkäymisen kalleutta syvemmin luettuani Tomi Hiltusen koskettavan ja pysäyttävän kirjoituksen autoilun ja liikkumisen kalleudesta. Lämmin kiitos Tomille hänen rehellisestä ja tärkeästä julkaisustaan – se toimi minulle arvokkaana sytykkeenä ja avasi ajatukseni tarkastelemaan tätä kriisiä koko yhteiskunnan laajuudelta.

Tomi tiivisti kirjoituksessaan erinomaisesti sen arjen todellisuuden, jonka kanssa satojatuhansia suomalaisia kamppailee joka päivä: kun polttoaineen hinta hipoo pilviä ja työmatkat syövät satoja euroja kuukaudessa, tavallinen duunari joutuu tosissaan kysymään, onko hänellä enää varaa käydä töissä.

Autoilun ja tankkaamisen hinta on kuitenkin vain näkyvin jäävuoren huippu. Kun siihen yhdistetään yleinen ALV-korotus, terveyskeskusmaksujen ja lääkekulujen nousu, työmatkavähennyksen omavastuun kiristäminen sekä työn hinnan polkeminen fiskaalisella devalvaatiolla, käteen jäävä ostovoima murenee useasta suunnalta samaan aikaan. Kyseessä on laaja kierre, joka sammuttaa kotimaisen talouden moottorin ja ajaa niin työntekijät kuin paikalliset kivijalkayrittäjätkin ahdinkoon.

Lue alta tarkempi analyysini siitä, mistä tässä yhden rahapussin ja fiskaalisen devalvaation anatomiassa on kyse ja miten työn arvo saadaan palautettua.

Yhden rahapussin ja fiskaalisen devalvaation anatomia

Arjen taloudellinen keskustelu pyörii Suomessa usein pirstaleisten yksityiskohtien – kuten polttoainepumpun litrahinnan, muutaman kympin ansiotuloveronkevennyksen tai yksittäisen arvonlisäveroprosentin – ympärillä. Julkisessa päätöksenteossa ja poliittisessa retoriikassa näistä pirstaleista rakennetaan mielikuvaa ostovoiman elpymisestä tai "työn teon kannustavuudesta". Tavallisen palkansaajan, pätkätyöläisen ja pienyrittäjän reaalitodellisuus näyttää kuitenkin täysin toiselta: kuukauden lopussa tilin saldo huutaa nollaa entistä aiemmin, vaikka töissä käytäisiin entistä uupuneempana.

Ilmiö ei johdu satunnaisista suhdanteista tai kansalaisten epärealistisista odotuksista, vaan syvästä rakenteellisesta murroksesta. Kun talouspolitiikkaa tarkastellaan pirstaleisten kuittien sijasta kokonaisuutena, paljastuu, miten työssäkäynnin taloudellinen pohja on murennettu usealta suunnalta samaan aikaan. Kyse on järjestelmällisestä mekanismista, jossa työn hinta halpuutetaan, ostovoima leikataan ruohonjuuritasolta ja arjen elinkustannukset kasvatetaan tasolle, jossa työnteko muuttuu taloudellisesti miinusmerkkiseksi yhtälöksi.

1. Yhden rahapussin teoria ja piilokulujen vyöry

Suomalaisessa talouskeskustelussa tuijotetaan mielellään ansiotuloveroasteikon pientä kevennystä ja väitetään sen lisäävän kansalaisten ostovoimaa. Tämä lähestymistapa perustuu kognitiiviseen harhaan, jossa ihmisen huomio kiinnitetään yhteen myönteiseen yksityiskohtaan samalla kun kokonaisuus hämärretään. Kuluttajalla ja työntekijällä ei kuitenkin ole erillisiä pusseja verolle, lääkkeille, ruoalle, liikkumiselle ja terveysmaksuille. Ihmisellä on käytössään vain yksi rahapussi, josta kaikki arjen menot maksetaan.

Yhden rahapussin näkökulmasta maksettu palkka ja sen reaalinen ostovoima ratkeavat vasta kaupan kassalla, apteekissa ja laskupinon äärellä. Kun valtio keventää ansiotuloveroa muutamalla kympillä vuodessa, mutta leikkaa samaan aikaan sosiaaliturvaa ja nostaa kulutusveroja sekä julkisia asiakasmaksuja, pieni veroale sulaa välittömästi.

Yhden rahapussin perusperiaate: Ihmisen taloudellinen liikkumavara ei ratkea bruttopalkassa tai yksittäisessä veroprosentissa, vaan siinä, mitä yhdellä ja samalla lompakolla saa kaikkien pakollisten lakisääteisten ja elintärkeiden menojen jälkeen.

Piilokulujen ja veronkorotusten yhteisvaikutus murentaa ostovoiman mekaanisella vääjäämättömyydellä:

• Yleisen arvonlisäveron nosto 25,5 prosenttiin: Arvonlisävero on luonteeltaan käänteisesti progressiivinen eli regressiivinen vero. Pienituloisen ja keskituloisen kulutusalttisuus on 100 prosenttia, mikä tarkoittaa, että jokainen ansaittu euro joudutaan käyttämään välittömästi elämisen välttämättömyyksiin. Tällöin korotettu ALV leikkaa suhteellisesti suurimman siivun juuri matalapalkkaisen työntekijän lompakosta, kun taas varakkaampi pystyy säästämään ja sijoittamaan suuren osan tuloistaan kulutusverotuksen ulkopuolelle.
• ALV-korotuksen kertaantuminen pohjahintoihin: Yleisen ALV-kannan nousu ei jää vain kuitin loppusummaan. Koska kuljetusten, logistiikan, energian, toimitilavuokrien ja IT-järjestelmien kustannukset nousivat samalla 25,5 prosentin verokannalla, nämä kiinteät kulut leivotaan täysimääräisesti sisään myös niiden hyödykkeiden – kuten elintarvikkeiden – verottomiin pohjahintoihin, joiden oma ALV-kanta säilyi alempana.
• Lääkkeiden ja peruspalveluiden verokiristykset: Lääkkeiden ALV-kannan nostaminen 10 prosentista 14 prosenttiin ja lääkekorvausten alkuomavastuun korottaminen 50 eurosta 70 euroon iskevät suoraan kroonisesti sairastavien ja ikääntyvien palkansaajien ostovoimaan.
• Työmatkavähennyksen omavastuun nosto: Työmatkavähennyksen omavastuun hinautuminen ylöspäin sekä tilapäisten korotusten päättyminen leikkaavat satoja euroja suoraan pitkää työmatkaa ajavan duunarin verokortista.

Kun nämä pirstaleiset korotukset lasketaan yhteen, "muutaman sentin" tai "muutaman euron" hinnannousut kertaantuvat vuodessa satojen ja tuhansien eurojen ostovoimaloveksi. Palkkakuitti saattaa näyttää samanlaiselta, mutta rahapussin pohja on puhki.

2. Toteutunut fiskaalinen devalvaatio ja työn hinnan halpuuttaminen

Suomen kuuluessa euroalueeseen kansallista valuuttaa ei voida enää devalvoida maakohtaisen kilpailukyvyn muuttamiseksi. Kun valuutan ulkoista arvoa ei voida laskea, oikeistolainen talouspolitiikka on siirtynyt toteuttamaan sisäistä eli fiskaalista devalvaatiota. Fiskaalisessa devalvaatiossa devalvoidaan suomalainen työntekijä, työn hinta ja inhimilliset työehdot.

Fiskaalisen devalvaation strategisena tavoitteena on työntekijän neuvotteluaseman murentaminen ja palkkapaineiden painaminen alas. Tämä toteutetaan leikkaamalla sosiaalista turvaverkkoa niin rajulla kädellä, että yhteiskuntaan syntyy epätoivoinen ja halpa työvoimareservi, jonka on pakko suostua mihin tahansa työhön ja työehtoihin säilyttääkseen elintasonsa rippeet.

Fiskaalisen devalvaation keskeiset mekanismit rakentuvat seuraavista toimista:

1. Toimeentuloturvan ja suojaosien riisuminen: Asumistuen leikkaukset, työttömyysturvan lapsikorotusten poisto, ansiosidonnaisen porrastaminen ja 300 euron suojaosan lakkauttaminen poistavat työntekijän taloudellisen puskurin. Kun vaihtoehdot toimeentulolle ajetaan minimiin, työntekijältä viedään mahdollisuus kieltäytyä alipalkatusta tai ehdoiltaan kohtuuttomasta työstä.
2. Sopimusjärjestelmän ja suojan murentaminen: Lakko-oikeuden rajoittaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen ilman luottamushenkilöpakkoa, ensimmäisen sairastamispäivän palkattomuus ja irtisanomiskynnyksen madaltaminen heikentävät ammattiliittojen kykyä puolustaa työn hintaa.
3. Työelämän erikoissuojien karsiminen: Esimerkiksi leipurilain kumoaminen ja 100 prosentin yölisän poisto heikensivät raskaassa vuorotyössä olevien ansioita jopa tuhannella eurolla kuukaudessa, mikä siirtää miljoonia euroja suoraan työntekijän selkänahasta suuryritysten tulosviivan alle.
4. Varallisuuden asymmetrinen uudelleenjako: Samaan aikaan kun tavallisen duunarin turvaverkkoja leikataan, suuryrityksille ja pääomalle jaetaan satojen miljoonien eurojen yhteisöveroalennuksia ja verohyvityksiä. Tämä ei ole taloudellinen pakko, vaan tietoinen arvovalinta, jossa julkisen talouden aukkoja paikataan työntekijöiden ostovoimalla samalla kun pääoman tuottoja suojellaan.

Tämän seurauksena työntekijästä tehdään joustava resurssi, jonka riski ja kulut ulkoistetaan yksilölle itselleen. Kilpailukykyä ei haeta TKI-investoinneista, osaamisesta tai tuottavuuden kasvusta, vaan hinnan polkemisesta ja kilpajuoksusta kohti pohjaa.

3. Sairastamisen ja terveydenhoidon lisälasku: Kustannusten siirron illuusio

Yksi vakavimmista työntekijän ja pienituloisen arjen ostovoimaan kohdistuvista iskuista on terveydenhuollon maksukorotusten vyöry. Julkisessa puheessa väitetään usein, että Suomessa on "maksuton terveydenhuolto", mutta reaalimaailmassa terveyspalvelujen asiakasmaksuista on muodostunut huomattava piilovero, joka leikkaa suoraan työntekijän käteen jääviä tuloja.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon maksut ovat nousseet hallituskauden aikana rajusti. Terveyskeskuksen lääkärikäynnin enimmäismaksu on nostettu yli 36 euroon (mikä merkitsee yli 73 prosentin korotusta muutaman vuoden takaisesta tasosta), poliklinikkamaksuja on nostettu ja käyttöön on tuotu kokonaan uusia erityistutkimusmaksuja sekä satojen eurojen leikkaus- ja toimenpidemaksuja. Samaan aikaan terveydenhuollon vuotuinen maksukatto on hinattu 815 euroon.

Kustannusten siirtämisen mekanismi (Cost-shifting): Valtio leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta ja ohjaa ne nostamaan asiakasmaksut lakisääteisiin enimmäismääriin. Paperilla tehty "säästö" ei kuitenkaan hävitä sairauksia, vaan siirtää laskun kalliimpaan erikoissairaanhoitoon ja sosiaalitoimeen.

Terveydenhuollon maksukierteen inhimilliset ja taloudelliset seuraukset ovat dramaattiset:

• Hoidon viivästyminen ja kalliimpi hoitovelka: Kun perusterveydenhuollon kynnystä nostetaan maksuilla, pienituloinen palkansaaja, pätkätyöläinen tai eläkeläinen joutuu lykkäämään lääkäriin hakeutumista. Lääkäriliiton ja asiantuntijoiden mukaan hoitamattomat vaivat mutkistuvat ja kroonistuvat, jolloin potilas päätyy lopulta raskasprosessiin erikoissairaanhoitoon. Ennaltaehkäisystä säästetty euro aiheuttaa siten moninkertaisen laskun erikoissairaanhoidossa.
• Maksukattojen porsaanreiät ja ulosottokierre: Terveydenhuollon 815 euron maksukatto ei ole todellinen katto. Kaikki toimenpidemaksut, leikkaukset, sairaala-ateriat tai lääkkeiden alkuomavastuut eivät kerrytä maksukattoa, jolloin monisairaan todelliset vuotuiset terveysmenot voivat nousta useisiin tuhansiin euroihin. Tuloksena on ennätyksellinen velkaantuminen: Suomessa päätyy jo yli 500 000 sote-laskua vuodessa suoraan ulosottoon.
• Monikansallisten terveysjättien suosiminen: Samaan aikaan kun julkisen terveydenhuollon rahoitusta kuristetaan ja asiakasmaksuja nostetaan, valtion varoja ohjataan Kela-korvausten muodossa yksityisille terveysjäteille. Tämä ei paranna heikoimmassa asemassa olevien hoitoonpääsyä, vaan kasvattaa pääomasijoittajien omistamien terveysyhtiöiden tulosta ja siirtää verovaroja julkisesta verkosta yksityisiin taseisiin.

Sairastamisesta on tehty maksukykykysymys. Kun terveyspalvelut muuttuvat luksustuotteeksi, työntekijän terveydellinen riski kasvaa, sairauspoissaolot pitkittyvät ja vaara ennenaikaisesta työkyvyttömyydestä syvenee.

4. Trickle-up -moottorin sammuttaminen ja pienyrittäjien ahdinko

Talouspolitiikkaa perustellaan usein niin sanotulla Trickle-down- eli valumateorialla. Sen mukaan suuryrityksille ja varakkaille annetut verohelpotukset ja vapautukset valuvat investointeina ja työpaikkoina alas koko yhteiskunnan hyväksi. Tieteellinen empiirinen näyttö – mukaan lukien OECD:n ja IMF:n tutkimukset – on kuitenkin kumonnut tämän opin kerta toisensa jälkeen. Varakkaiden saamat lisäeurot eivät päädy arjen kulutuskiertoon, vaan säästöihin, pörssiosakkeisiin, kiinteistöihin tai ulkomaille.

Reaalitaloudessa ja kotimaisilla sisämarkkinoilla toimii nimenomaan Trickle-up- eli alhaalta ylöspäin pyörivä talousmoottori. Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ydin on tavallisen ihmisen arjen ostovoimassa.

Suomen yli 570 000 yrityksestä peräti 96,5 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä ja yksinyrittäjiä. Nämä paikalliset kivijalkayrittäjät – kampaajat, leipurit, suutarit, autokorjaamot, remonttimiehet ja pikkukauppiaat – eivät elä vientituista tai pörssikursseista, vaan täysin tavallisten suomalaisten ostokyvystä.

Vertailu: Talousmallien reaalivaikutukset kotimarkkinoille

Nykymallissa hallituksen leikkaukset pienituloisilta, opiskelijoilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä sekä ALV-korotukset sammuttavat tämän Trickle-up-moottorin. Pienituloisen kulutusalttisuus on lähes 100 prosenttia: jokainen hänelle annettu tai jätetty euro menee suoraan ruokakauppaan, apteekkiin, kampaajalle tai huoltokorjaamolle.

Kun tämä euro leikataan pois, se on suoraan pois paikallisen yrittäjän kassakoneesta. Kuten tunnetussa talousviisaudessa todetaan: jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois. Yhdeksän euron päivämyynnillä varustettu kivijalkaliike ei maksa vuokriaan tai palkkojaan. Kun ostovoima kuivataan alhaalta, seurauksena ei ole uusia työpaikkoja, vaan historiallinen konkurssiaalto ja myynnin romahdus.

5. Aito työssäkäynnin kannattavuuskriisi: Miksi keikkatyö ja liikkuminen eivät enää lyö leiville

Julkisessa keskustelussa väitetään часто, että sosiaaliturvan leikkaukset "lisäävät työnteon kannustavuutta" ja pakottavat ihmiset ottamaan vastaan työtä. Todellisuudessa päätökset ovat luoneet ennennäkemättömän työssäkäynnin kannattavuuskriisin, joka iskee erityisesti osa-aikaista työtä, keikkatyötä ja pitkiä työmatkoja tekeviin kansalaisiin.

Työttömyysturvan 300 euron suojaosan ja toimeentulotuen 150 euron ansiotulovähennyksen poistaminen oli tästä selkein osoitus. Ennen uudistusta työtön tai osa-aikatyöläinen saattoi ottaa vastaan lyhyen työkeikan, korjata pajan ruuhkahuippua tai tuurata ravintolassa ilman, että hänen perusturvansa romahti välittömästi. Suojaosalla oli selkeä siltarooli: se piti ihmisen kiinni työelämässä, kerrytti työkokemusta ja toi yrityksille niiden tarvitsemaa joustavaa työvoimaa.

Suojaosan poiston jälkeen jokainen ansaittu euro leikkaa työttömyystukea 50 senttiä ja asumistukea 35 senttiä. Kun tähän lisätään tulojen verotus, työntekijälle jää tienatusta eurosta käteen vain noin 15 senttiä.

Kannattavuuskriisin matemaattinen pähkinänkuori: Jos työntekijä ansaitsee 200 euron keikkatyöstä käteen 30 euroa, mutta hänen työmatkabensansa ja auton kulunsa ovat 40 euroa, työhön lähteminen tuottaa suoran taloudellisen tappion. Työnteko ei silloin ole kannustavaa, vaan mahdotonta.

Työssäkäynnin kannattavuusmurskain muodostuu kolmesta esteestä:

1. Suojaosan poiston byrokratiakoukku: Pienen keikkatyön vastaanottaminen pysäyttää Kelan tai työttömyyskassan maksujärjestelmän viikoiksi sovittelulaskelmien tekemistä varten. Työntekijä ottaa massiivisen taloudellisen riskin, jossa pienen palkan takia viivästyvät tuet ajavat koko kotitalouden vuokrarästeihin ja maksuhäiriöihin.
2. Liikkumisen ja polttoaineiden sietämätön hinta: Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jossa julkinen liikenne ei ulotu taajamien ulkopuolelle tai vuorotyöläisen työaikoihin. Kun polttoaineen hinta pysyy korkealla, ajoneuvojen kiinteät maksut nousevat ja työmatkavähennyksen omavastuuta korotetaan, auton pitäminen työssäkäyntiä varten muodostuu monelle matalapalkkaiselle ylivoimaiseksi rasitteeksi.
3. Työvoiman joustamattomuus yrittäjälle: Pienyrittäjät kärsivät suojaosan poistosta suoraan, sillä he eivät enää löydä pikaiseen tarpeeseen auttavia käsiä. Työtön ei voi ottaa päivän tai kahden keikkaa vastaan, koska siitä koituva byrokraattinen rangaistus ja myöhempi tukien menettely ylittävät keikasta saatavan palkan.

Tämä kehitys ei ole lisännyt kokoaikatyön tarjontaa, koska kokoaikatyötä ei yksinkertaisesti ole riittävästi tarjolla. Tuloksena on ollut osa-aikatyön vastaanottamisen romahtaminen, EU:n kärkipäähän kiivennyt työttömyysaste ja ihmisten ajautuminen täysimääräisesti viimesijaisen toimeentulotuen piiriin.

6. Yhteenveto: Uusi yhteiskuntasopimus ja ostovoiman palauttaminen

Tarkastelu osoittaa yksiselitteisesti, että väitteet "työnteon kannustavuuden lisäämisestä" leikkauspolitiikan keinoin ovat kestämättömiä. Nykyinen talouslinja on ajanut Suomen tilaan, jossa ansiotyö ei enää elätä tekijäänsä, piilokulut ja kulutusverot tyhjentävät lompakon, sairastamisesta on tehty rangaistus ja kotimainen kysyntä on halvaannutettu. Se mikä esitetään valtion Excel-taulukoissa "säästönä", kääntyy reaalimaailmassa työttömyyden kasvuksi, konkurssiaalloksi, murenevaksi veropohjaksi ja kalliiksi korjaavien palveluiden laskuksi.

Systeeminen kriisi ei ratkea pirstaleisilla silmänkääntötempuilla tai syyllistävällä puheella. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen ja uuden yhteiskuntasopimuksen, joka nojaa seuraaviin periaatteisiin:

• Paluu kysyntävetoiseen Trickle-up-talouteen: Arjen ostovoima on asetettava talouspolitiikan keskiöön. Kun pieni- ja keskituloisten ostovoimasta pidetään huolta, raha palaa 100-prosenttisesti kotimaiseen kiertoon, pitää kivijalkayrittäjät pystyssä ja luo aitoja yksityisen sektorin työpaikkoja.
• Joustavan sosiaaliturvan ja suojaosien palauttaminen: Työttömyysturvan ja toimeentulotuen suojaosat on palautettava ja niitä on kehitettävä edelleen. Keikka- ja osa-aikatyön vastaanottamisen on oltava aina taloudellisesti kannattavaa ilman byrokratialloukkuja tai pelkoa puskureiden menettämisestä.
• Terveydenhuollon maksukaton ja asiakasmaksujen kohtuullistaminen: Ennaltaehkäisevään hoitoon ja maksuttomiin peruspalveluihin panostaminen on valtiolle sata kertaa halvempaa kuin hoitamattoman sairauden korjaaminen myöhemmin erikoissairaanhoidossa. Sairastamisesta leikkaaminen on lopetettava.
• Kohtuulliset liikkumisen ja elämisen kustannukset: Kulutusverotuksen painopistettä on siirrettävä pois arjen välttämättömyyksistä, lääkkeistä ja työssäkäynnin liikkumiskustannuksista.

Hyvinvointivaltio ei ole valtioista erillinen pesukone tai kuluerä, vaan sukupolvien välinen vakuutus ja yhteiskuntasopimus. Vain varmistamalla, että jokainen suomalainen tulee työllään ja ansiollaan toimeen ja että yrittäjän kassakoneessa kiertää maksukykyinen raha, voimme rakentaa kestävän, inhimillisen ja elinvoimaisen Tulevaisuuden Suomen.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

1. Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
2. Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
3. Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

• Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
• Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Äänestä!

Vielä on toivoa