Uuden normaalin uudet kansalaiset, uusia normaaleja.
( taustavaikuttajana policy capture )
Nykyajan some-keskustelua leimaa asiallisen mielipidenvaihdon sijaan voimakas polarisaatio ja kuuntelun puute, jossa tavoitteena ei ole enää ymmärrys vaan vastapuolen todistaminen vääräksi. Keskusteluilmapiiri on muuttunut kovaääniseksi "öyhötykseksi", jossa asiat ja mielipiteet sekoittuvat henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Lähteet kuvaavat tätä ilmiötä "idiotismin ihailuna", jossa yksinkertaistava, provosoiva ja jopa harhaanjohtava puhe saa suurta suosiota ja näkyvyyttä.
Minäkin menin taas soppaan sekaantumaan. Viisaampana en olisi noteerannut lainkaan koko aloitusta. Mutta niin siinä taas kävi että piti mennä vänkäämään. Aloitus oli jokseenkin niin mauton sekä ällistyttävän provosoiva suorastaan öyhöttävä ettei malttanut pysyä erossa.
Vastasin tietenkin kyseenlaistamalla sen "halutun normaalin" käsitteen. Onko persu normaalimpi kuin vasemmistolainen, vai mistä tässä on kysymys. Aloitus heittoni olikin sen vuoksi että suurempana ongelmana pidän persun normalisointia. Jos vassarin saa nälkiinnyttämällä normaaliksi, miten keksitään keino persuilulle? Ideani olikin puuttua sellaiseen "ismi" luonteiseen ideologiaan jota löytyy persuista ihan kuin vassareista kuin myös muista. "ismi" ottaa helposti vallan käyttäjästään ja silloin kaverilla on kädet ratissa, mutta rattia kääntää "ismi".
Some-keskustelun rappio ja "idiotismin ihailu"
Julkisessa keskustelussa on yleistynyt strategia, jossa monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat pelkistetään tunteisiin vetoaviksi iskulauseiksi, jotka eivät kestä faktapohjaista tarkastelua.
- Henkilökohtaisuuksiin meneminen: Kun asiapohjaiset argumentit loppuvat, keskustelu käännetään tietoisesti henkilökohtaiselle tasolle vastustajan vaimentamiseksi.
- Leimaaminen: Vastustajia nimitetään halventavasti esimerkiksi "vassareiksi", "putinin kätyreiksi" tai "rauhanhenkilöiksi", jolloin heidän asiantuntijuutensa pyritään tekemään naurunalaiseksi.
- Informaatioähky: Ihmiset eivät enää jaksa paneutua syvällisiin teksteihin, vaan mielipiteet muodostetaan klikkiotsikoiden ja somessa leviävien, taloudellisesti epärealististen tarinoiden, kuten "Sossu Ossi" -laskelmien, perusteella.
- Strateginen idiotismi: Lähteissä epäillään, että monien julkisuuden henkilöiden "hölmöt" möläytykset ovat tietoinen taktiikka pysyä pinnalla ja kerätä huomiota hinnalla millä hyvänsä.
Tekoäly vallan ja manipulaation välikappaleena
Tekoäly ei ole itsessään moraalinen toimija, mutta se toimii tehokkaana vallan välineenä niiden käsissä, jotka haluavat ohjailla julkista mielipidettä tai vahvistaa omaa ideologiaansa.
1. Vastustajien mustamaalaaminen ja hiljentäminen Tekoälyä on käytetty luomaan sisältöjä, joilla hyökätään suoraan asiantuntijoita ja poliittisia vastustajia vastaan. Esimerkiksi tekoälyn avulla voidaan rakentaa argumentteja, jotka perustuvat tahallisiin väärinymmärryksiin tai "olkikukkien" pystyttämiseen, jotta vastapuoli saadaan näyttämään epäluotettavalta. Tekoäly pystyy tuottamaan valtavia määriä manipuloivaa tekstiä nopeasti, mikä saattaa hukuttaa asiallisen kritiikin alleen.
2. Algoritminen valta viranomaistoiminnassa Suuri huoli kohdistuu tekoälyn leviämiseen viranomaistoimintaan, kuten Kelaan tai TE-palveluihin. Tekoäly voi tehdä juridisesti päteviä, mutta inhimillisyydestä ja empatiasta riisuttuja päätöksiä, jotka vaikuttavat radikaalisti yksilöiden elämään. Algoritmi voi ennakoida kansalaisen vastaväitteet ja kumota ne jo valmiiksi teknisellä aukottomuudella, jolloin yksilön on yhä vaikeampi puolustautua koneellista päätöksentekoa vastaan.
3. Lainsäädännön ja oikeusturvan uhat Tekoäly pystyy kirjoittamaan lakiehdotuksia, jotka saattavat rajoittaa perusoikeuksia näennäisesti nykyisen lainsäädännön puitteissa. Jos tekoälyn tuottamat asiakirjat muuttuvat standardiksi oikeudessa ja hallinnossa, kansalaisen oikeusturva heikkenee, koska päätöksenteon taustalla olevat logiikat muuttuvat läpinäkymättömiksi.
Johtopäätökset
Nykyinen keskustelukulttuuri ja tekoälyn valjastaminen poliittiseksi aseeksi uhkaavat demokratian ydintä: kykyä sietää erimielisyyttä ja nähdä vastustaja ihmisenä. Lähteiden mukaan on elintärkeää, että lopullinen vastuu päätöksistä säilyy aina ihmisellä, ei koneella, ja että kansalaiset käyttävät aktiivisesti äänioikeuttaan vastapainona vallan keskittymiselle ja manipulaatiolle. Maailma ei rakennu pelkällä "oikeassa olemisella", vaan kyvyllä kuunnella toista myös vaikeiden asioiden keskellä.
