Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Kommaripersu.

25.10.2026 , 175 päivää vaaleihin.

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Johdanto: Mikä on ”kommaripersu”?

Julkisessa keskustelussa ja sosiaalisen median pyörteissä sanoista muodostuu usein karkeita yleismerkityksiä. Sanaa ”kommari” käytetään arjen kielenkäytössä leimana mistä tahansa vasemmistolaisuudesta tai julkisten palvelujen puolustamisesta. Sana ”persu” taas on vakiintunut yleistermiksi laitaoikeistolaiselle tai populistiselle retoriikalle.

Tässä tekstissä kyse ei ole kommareiden solvaamisesta eikä Perussuomalaisen politiikan tai puolueen halventamisesta. Jokaisella aatteella ja parlamentaarisella ryhmällä on oma paikkansa demokraattisessa järjestelmässä.

”Kommaripersu” on täysin oma sanansa – ja ennen kaikkea se kuvaa tapaa toimia huomaamatta.

Se ei viittaa puoluekirjaan tai tiettyyn vaalinumeroon, vaan kognitiiviseen sokeaan pisteeseen ja toimintamalliin, jota ihmiset toteuttavat itse sitä edes tajuamatta.

Se kuvaa kummallista arjen ilmiötä: Ihmistä, joka nojaa julkisessa puheessaan äänekkäästi oikeistolaiseen retoriikkaan, puhuu ”vapaudesta” ja ”yksilön vastuusta” sekä vastustaa kiivaasti kaikkea ”valtion sekaantumista”. Samaan aikaan hän kuitenkin teoillaan, asenteillaan ja kannatuksellaan tulee puolustaneeksi täysin päinvastaista: pikkumaista valtion kyttäysbyrokratiaa, rangaistusmekanismeja ja tiukkaa komentoa, joka leikkaa suoraan hänen omaa toimintavapauttaan ja ostovoimaansa.

Hän tulee huomaamattaan rakentaneeksi juuri sitä rangaisevaa ja kontrolloivaa valtiovaltaa kuten kommunismi, jota vastaan kuvittelee sotivansa. Ääripäät kohtaavat.

Tämä kirjoitus avaa tämän uuden ilmiön anatomiaa: miksi se syntyy, miten se toimii arjessamme ja miksi tämä kummajainen voi istua kahvilassa tai taukohuoneessa paljon lähempänä kuin arvaammekaan.

Kun uusi ilmiö sai viimein nimensä

Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sosiaalisen median kiihkeillä kommenttikentillä on jo pitkään vaeltanut hämmentävä kummajainen. Se on poliittinen ja sosiologinen ilmiö, joka on pörrännyt keskuudessamme, aiheuttanut päänraapimista ja kylvänyt käsitteellistä kaaosta, mutta jolta on puuttunut täsmällinen nimi.

Nyt tämä ilmiö on viimein saanut nimensä: Kommaripersu.

Tämä käsite ei ole pelkkä heitto tai kepeä ivasana. Se on viiltävän tarkka kuvaus aikamme kummallisimmasta kognitiivisesta ristiriidasta ja poliittisesta teatterista. Ja mikä pysäyttävintä: tämä kummajainen on paljon lähempänä sinua kuin osaat kuvitellakaan. Hän saattaa istua viereisessä kahvilapöydässä, työpaikan taukohuoneessa, naapuritontilla tai kirjoittaa raivoisia kommentteja yömyöhään omalla nimellään tai nimimerkin takaa.

Kuka ja mikä on Kommaripersu?

Kommaripersu on hahmo, joka "persuilee" ja esittää olevansa henkeen ja vereen äärioikeistolainen, markkinaehtoinen vapaustaistelija. Hän uhoaa vihaavansa kommunismia, vasemmistolaisuutta ja kaikkea julkista valtaa ylitse kaiken. Hän kantaa mielessään kuvitelmaa, että hän on eliitin ja suurpääoman rinnalla taisteleva "tilapäinen miljardööri".

Tragikoomisen tästä ilmiöstä tekee se, että kaikessa toiminnassaan, ajattelussaan ja kannattamassaan politiikassa hän toimii täsmälleen kuin jäykin ja autoritaarisin komisaari.

Hänen poliittinen identiteettinsä ja todelliset tetonsa ovat täydellisessä törmäyskurssissa. Kommaripersun olemassaolo nojaa kolmeen syvään pilarin, jotka paljastavat tämän ilmiön rakenteen.

1. Vapaussoturi, joka vaatii valtion tiukinta komentoa

Klassinen oikeistolainen ja liberaali ajattelu korostaa yksilönvapautta, valtion roolin minimointia sekä kansalaisyhteiskunnan riippumattomuutta. Kommaripersu sen sijaan tekee täysin päinvastoin:

Pakkotoimet ja kyttäysbyrokratia: Hän huutaa torilla "vapaudesta", mutta kannattaa samaan aikaan fanaattisesti valtion tiukinta kontrollia, pikkumaista kyttäysbyrokratiaa ja yksilön liikkumavaran rajoittamista. Hän vaatii, että valtio ulottaa syynäyksensä suoraan tavallisen kansalaisen arkeen, asumiseen ja lompakkoon.
Vastavoimien nujertaminen: Hän vaatii ammattiyhdistysliikkeen, kansalaisjärjestöjen ja yksilöiden vapaan järjestäytymisoikeuden purkamista. Riisumalla työntekijältä ja tavalliselta kansalaiselta suojan hän altistaa yksilön suoraan ylemmän vallan ja isäntävallan mielivallalle – eli toteuttaa kirjaimellisesti sitä autoritaarista komentoa, jota väittää vastustavansa.

2. "Tilapäinen miljardööri" eli oman pussin tuhoaja

Kommaripersun traagisin piirre on hänen syvä luokka-ilmeensä sokeus. Hän kantaa mielessään kuvitelmaa, että hän kuuluu yhteiskunnan voittajiin ja suurpääoman leiriin:

Oman arjen leikkaaja: Todellisuudessa hän on usein tavallinen palkansaaja, pienyrittäjä, työtön tai eläkeläinen. Kun hallitus leikkaa sosiaaliturvasta, asumistuesta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta, Kommaripersu taputtaa käsiään ja tuulettaa "saamattomien laiskureiden rankaisemista".
Kassakoneen kuivattaminen: Hän ei hahmota, että leikkaamalla pienituloisten ja tavallisten ihmisten ostovoimasta hän leikkaa samalla omalta kivijalkayritykseltään, omalta työpaikaltaan ja omalta arjen turvaltansa alustan pois. Kun hänen oma lompakkonsa kuivuu ja terveyskeskuksen ovi sulkeutuu, hän löytää itsensä juuri siitä valtion loukusta, jota oli itse ollut riemulla rakentamassa.

3. Kompensaatioreaktio ja leimakirves

Koska Kommaripersun alitajunnassa Hiipii jatkuva pelko oman toiminnan ja reaalimaailman huutavasta ristiriidasta, tämä sisäinen paha olo purkautuu äänekkäänä agressiokäyttäytymisenä:

Leimakirves suojakilpenä: Mitä enemmän hänen omat teonsa heikentävät hänen omaa elämäänsä ja mitä enemmän ne muistuttavat autoritaarista pakkovaltaa, sitä kovemmin hänen täytyy huutaa kaikkia muita "kommareiksi", "vassareiksi" tai "eläteiksi".
Peilin vältteleminen: Somen leimakirveet ja alatyylinen nimittely toimivat kognitiivisena hätäjarruna. Kun muut leimataan ideologisiksi vihollisiksi, ei tarvitse katsoa peiliin ja havaita, että on itse ajautunut toteuttamaan kaikkein jäykintä käskyvaltaa omaa itseään vastaan.

Naapurissasi asuu ilmiö

Kun opit tunnistamaan Kommaripersun kaavan, alat nähdä hänet kaikkialla.

Hän on se tuttu kaveri, joka valittaa bensan hinnasta ja sähkölaskusta, mutta kannattaa politiikkaa, joka siirtää miljardiluokan kustannukset suoraan tavallisten kuluttajien maksettavaksi. Hän on se taukohuoneen äänekäs kriitikko, joka uhoaa riippumattomuuttaan, mutta puolustaa fanaattisesti järjestelmää, joka vie häneltä lakko-oikeuden, sairausajan palkan ja irtisanomissuojan.

Kommaripersu on aikamme muotoilua poliittisesta lukutaidottomuudesta. Hän on ihminen, joka on niellyt populistisen teatterin syötin niin syvälle, että hän sotii fanaattisesti omaa pussiaan, omaa terveyttään ja omaa vapauttaan vastaan – ja uskoo samalla tekevänsä sankariteon vapaan maailman puolesta.

Tämän nimen antaminen on vasta ensimmäinen askel. Kun sanomme ääneen sen, mitä näemme, poliittisen teatterin kulissit alkavat kaatua, ja todellisuus pääsee viimein ääneen.

Kommaripersu (substantiivi, taivutus: kommaripersun, kommaripersua, kommaripersuja)

(Yhteiskunta-analyysi, poliittinen satiiri) Henkilö, joka kantaa julkisesti äärioikeistolaista, populistista tai suurpääomaa ihannoivaa identiteettiä ja uhoaa "vapaudesta" sekä "kommunismin vastustamisesta", mutta joka teoillaan, äänestyskäyttäytymisellään ja politiikallaan kannattaa valtion tiukinta kontrollia, pikkumaista kyttäysbyrokratiaa ja kansalaisiinsa kohdistuvaa komentoa.
(Kognitiivinen paradoksi) Pienituloinen tai tavallinen palkansaaja, joka mielessään identifioituu "tilapäiseksi miljardööriksi", mutta kannattaa fanaattisesti oman ostovoimansa, sosiaaliturvansa ja työntekijäsuojansa leikkaamista – päätyen siten rakentamaan autoritaarista komentoa suoraan omaa pussiaan vastaan.
(Someteatteri) Kommentoija, joka peittää oman toimintansa ja reaalimaailman välisen huutavan ristiriidan leimaamalla kaikki muut "kommareiksi", vaikka hänen oma ihanteensa vastaa lähes täydellisesti jäykkää ja rangaisevaa valtiokeskeistä valvontajärjestelmää.
Synonyymit: Oman pussin leikkaaja, autoritaarinen vapaussoturi, tilapäinen miljardööri.
Käyttöesimerkki: "Taukohuoneen kommaripersu vaati äänekkäästi ay-liikkeen nujertamista ja lakisääteistä kyttäystä, mutta ihmetteli apteekin kassalla, mihin hänen omat lääkerahansa ja ostovoimansa olivat kadonneet.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?