Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Opettelen elämään.

25.10.2026 175 päivää vaaleihin

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Satiirisesta ennustuksesta arjen dystopiaksi

1. Johdanto: Kun vitsi muuttui hallitusohjelmaksi

Huhtikuussa 2024 kirjoitin suuttuneena, ivallisena ja epätoivoisen huumorin vallassa satiirisen kirjoituksen otsikolla "Enemmän töitä, ei vähemmän! Painava syy tehdä työtä! (ja muuta paskaa)". Se oli synkkä visio siitä, mihin Orpon ja Purran hallituksen kylmäkiskoinen talous- ja sosiaalipolitiikka maamme ajaa. Moni piti varmasti tuolloin tekstiäni mauttomana liioitteluna, pelkkänä pahansuopana piruiluna ja epätodellisena maalamisena. Muistan julkaistuani tekstin että yksi kommentti oli kuitenkin "Puhut juuri siitä mihin oikeasti olemme menossa" Ehkä siis joku muukin huomasi kuinka suuresta puhalluksesta tulee olemaan kysymys.

Mutta kuukausi kuukaudelta ja päätös päätökseltä kävi niin kuin pelkäsin: satiiri muuttui asiakirjamaiseksi todeksi, ja kärjistetty ennustus muuttui arjen tylyksi todellisuudeksi.

Kun yhteiskunta alkoi leikata kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta – poistamalla työttömyysturvan 300 euron suojaosan, leikkaamalla asumistukea, porrastamalla päivärahoja ja heikentämällä sairastamisen sekä irtisanomisen suojaa – ihmisille lupailtiin "dynaamisia vaikutuksia" ja "kannustimia". Luvattiin satatuhatta uutta työpaikkaa. Todellisuudessa luotiin vain satojatuhansia uusia työttömiä, konkurssiaalto, ostovoiman romahdus ja historiallisen syvä eriarvoisuus.

Puhuttiin yhdestä lompakosta, mutta todellisuudessa tavallisen ihmisen rahapussi tyhjennettiin samaan aikaan kun suurituloisten veronkevennykset ja suurpääoman tasetuet kuorrutettiin juhlapuheilla. Siinä maastossa syntyi tarve ja pakko opetella elämään uudella tavalla.

2. Huhtikuun 2024 ennustus: Työn hinnan halpuuttaminen ja uusi isäntävalta

Alkuperäisessä huhtikuun 2024 ennustuksessani kirjoitin seuraavasti:

"No nyt se on totta. Piruilua ja satiiria ja ikävä kyllä suurin osa on jo niin perkeleen täyttä totta. (5.4.2024)

Ihmiset todellakin alkavat 'mennä töihin' kuten ennen vanhaan 1800-luvulla. Kekseliäisyys tullaan palkitsemaan. Tavallinen ruoan kerjuureissu tulee tietenkin arvokkaaksi työksi. Asia jonka luulimme jättäneemme jo kauan sitten taaksemme on pian taas uudessa arvokkaassa loistossaan.

Toimeentulotuen heikennykset takaavat ihmisten kekseliäisyyden selvitä tulevasta. Varakkaiden onkin syytä varautua lämmöllä iltaöisiin tai aamuöisiin vierailuihin tarjoamalla vieraanvaraisuutta. Keinoälyä tulee opetella hyödyntämään jo hyvissä ajoin uusien vilpillisten keinojen oppimiseksi... ennen kuin kurjuus iskee niin ettei ole enää edes nettiyhteyksiin varaa.

Uudistumisen vauhti tulee olemaan mieletön myös työn, eli palkkauksen hinnoissa. Siinä missä ennen joutui työstä maksamaan vaikkapa 16 euroa saa uudistuksen jälkeen vaikkapa 3 eurolla. Työn markkinahinnan alentamisen tiellä olleet ammattiliitot sekä työntekijöiden yhdistymiset on kohta lain voimalla tukahdutettu.

Annamme mukisematta tai pakolla almumme varakkaammille ja tuemme ilmaistyöllä suuryrityksiä saamme aikaiseksi sellaisen Suomen jossa oikealla tarkoin valitulla kansanosalla on riittävästi hyvinvointia, sekä orjatyövoimaa työttömien reservistä käytettäväksi yllin kyllin omiin tarpeisiinsa."

Tuo ennustus ei valitettavasti jäänyt paperille. Työn hinta halpuutettiin järjestelmällisesti. Kun 300 euron suojaosa poistettiin, osa-aikatyön vastaanottamisesta tehtiin taloudellinen itsemurha: jokainen ansaittu euro alkoi leikata tukia niin rajusti, että työntekijälle jäi käteen vähemmän kuin matkakulut. Samaan aikaan hallitus julisti taistelua "valtioriippuvuutta" vastaan ja vaati ihmisiä "pärjäämään omillaan" – tilanteessa, jossa avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole.

Työelämässä palattiin kohti 1800-luvun isäntävaltaa, jossa työntekijä on joustava, hiljainen ja pelokas resurssi. Ja jos työtön uskaltaa valittaa, hänelle osoitetaan syylliseksi maahanmuuttaja, toinen työtön tai "henkinen veltostuminen".

3. "En ole enää kuluttaja" – Yhteiskuntasopimuksen murtuminen

Kun ihmiseltä viedään ostovoima, asumistuki ja viimeinenkin ihmisarvoisen elämän liikkumavara, hänelle tapahtuu jotain peruuttamatonta. Hän lakkaa olemasta se kansalainen, joksi pohjoismainen hyvinvointivaltio hänet kerran kasvatti.

Kirjoituksessani "Opettelen elämään" kuvasin tätä henkistä ja sosiaalista murrosta:

"En ole enää kuluttaja. En ole enää vaikuttaja. En ole luuseri, joka elää yhteiskunnan rahoilla. Olen vapaa, olen villi, elän symbioosissa kera lutikoiden, enkä tarvitse enää sinun rahojasi.

Olen ollut luuseri, köyhä työtön, yhteiskunnan riippakivi. Se nyt loppunut on. Toiveesi kävi niin: olen nyt huomaamaton, olen hampaaton, enkä enää näyttäydy julkisesti – koska Orpo piilottaa ruokajonon.

Annoin rikkaille rahani, tyhjä taskuni on reikäinen. Osoitithan äänesi haluten tällaiseen suuntaan. Kuljen kuluttamatta kenkiä, eikä asuntoni tarvitse enää lämpöä. En palaa luoksesi enää koskaan."

Tämä on se hiljainen kosto ja tragedia, jota kylmässä laskentataulukossa ei näytetä. Kun hallitus ja sen äänestäjät kehotat heikoilla olevia "ryhdistäytymään" ja leikkaavat viimesijaisesta turvasta, he kuvittelevat saavuttavansa säästöjä. Todellisuudessa he synnyttävät syrjäytyneiden ja näkymättömien armeijan.

Kela-kyttäys ja valvontabyrokratia ovat kehittyneet tasolle, jossa ihmisen jokaista marjaämpäriä, torimyyntiä, kirpputorimyyntiä tai ystävän viidenkympin tilisiirtoa syynätään rangaistuksen pelossa. Kunnallinen sosiaalityö ja ennaltaehkäisevät palvelut on ajettu alas. Ihmiselle sanotaan: "ole huomaamaton, älä näy, älä kuluta, älä rasita silmiämme ruokajonossa".

Asetelma on absurdin julma: parempioppiset ja miljonäärit harjoittavat veroparatiisiyhtiöillään ja verovapailla osingoillaan "viisasta verosuunnittelua", mutta köyhän marja-ämpäristä tehdään rikosepäily.

4. Selviytymisestä kapinaksi – Kun matematiikka ohjaa moraalia

Kun ihminen puristetaan liian ahtaalle, jossain kohtaa kynnys tehdä rikos katoaa. Se ei johdu pahuudesta, vaan siitä, että tyhjä vatsa ja kadotettu tulevaisuus ajavat ohi abstrakteista laeista. Tätä kutsutaan kriminologiassa valtion tuottamaksi sosiaaliseksi haitaksi (State-Inflicted Social Harm).

Kun ihminen tajuaa, että virallinen yhteiskunta on rikkonut sopimuksen häntä kohtaan, hän lakkaa anelemasta almurahoja. Hän oppii elämään pimeyden keskiössä. Hän kehittää oman taloutensa: harmaan työn, näpistelemisen, pikkurikokset, huijaukset ja varastamisen.

Tämä ei ole rikollisuuden ihannointia – tämä on totuuden sanomista ääneen. Kun ihminen on kerran ajettu yhteiskunnan ulkopuolelle ja leimattu ikuiseksi "riippakiveksi", hän ei enää palaa kiltiksi veronmaksajaksi. Hän oppii tekemään rikoksen, ehkä kaksikin. Hän keksii omat keinonsa ja iskee takaisin yhteiskuntaan, joka kohteli häntä kaltoin.

Tämä on se hinta, jonka maamme maksaa hallituksen arvovalinnoista. Säästetty euro perusturvasta maksetaan moninkertaisesti takaisin järjestyksenpidossa, rikollisuutena, turvattomuutena ja yhteiskuntasopimuksen lopullisena romahduksena.

5. Laulun sanat: Opettelen elämään

Tämän kaiken pohjalta syntyi laulu "Opettelen elämään". Se on ivallinen, synkkä ja pitelemätön hätähuuto sekä varoitus siitä, mitä tapahtuu, kun kansalaiselta viedään syy elää ja luottaa huomiseen.

[spoken] Hei kuule! Mulla on asiaa! Opettelen toimimaan, opinkin suuntaan kelpoisaan. Kohta tää toimii kunhan tähän oikein uskotaan. [guitar solo] [verse] En ole enää kuluttaja, En ole enää vaikuttaja, en ole luuseri joka elää yhteiskunnan rahoilla. Olen vapaa, olen villi, elän symbioosissa kera lutikoiden, enkä tarvitse enää sinun rahoja. En ole enää kuluttaja, En ole enää vaikuttaja, en ole luuseri joka elää yhteiskunnan rahoilla. Olen silti vapaa, olen silti villi, elän keskiössä pimeyden, enkä tarvitse enää sinun almurahoja. [Guitar Solo] [chorus] Olen ollut luuseri, köyhä työtön yhteiskunnan riippakivi. Se nyt loppunut on. Toiveesi kävi niin, Olen nyt huomaamaton, olen hampaaton, enkä enää näyttäydy julkisesti, Koska Orpo piilottaa ruokajonon. [verse] Olen silti vapaa, olen villi, vaikka elän kera köyhyyden, En kaipaa sääliäsi, pidä rahasi, enkä almujasi anele. [climatic] Teen rikoksen, ehkä kaksikin, keksin idean, oikein midaksen kosketuksen, perkele! Isken takaisin, koet sen itsekin. [chorus] Olen ollut luuseri, köyhä työtön yhteiskunnan riippakivi. Se nyt loppunut on. Toiveesi kävi niin, Olen nyt huomaamaton, olen hampaaton, enkä enää näyttäydy julkisesti, Koska Orpo piilottaa ruokajonon. [Guitar Solo] [instrumental outro]

Aiemmat kirjoitukseni aiheeseen liittyen.

Opettelen elämään

Ennustukseni

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?