Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Välikysymys vs. hallitusohjelma.

27.10.2026, 173 päivää vaaleihin.

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Miksi parlamentaarinen kontrolli on demokratian elinehto?

Välikysymys.

Kirjan kohta 1.10.8 Välikysymys

"Yritys on hyvä. Tavoitteen toteuttaminen ja tavoite = 0. Siellä kun on vastassa "hyvä hallitusohjelma" ja kaikki yhtenä kurkona sitä toitottaa, ei siinä auta väli- eikä sivukysymykset. Ylipäänsä mikään. Mutta mikä olisi vielä typerämpää kuin hakata päättän seinään tai taistella tuulimyllyä vastaan? No se että seisoo tumput suorina eikä sano mitään."

Julkisessa keskustelussa ja sosiaalisen median kommenttikentissä kuulee usein kyynisen huokauksen, kun oppositio jättää eduskunnassa välikysymyksen: "Mitä hyötyä tuostakaan on? Ei se hallitus kuitenkaan kaadu. Pelkkää ajanhukkaa ja poliittista teatteria."

Tämä näkemys on inhimillisesti ymmärrettävä, mutta valtiosääntöoikeudellisesti ja demokraattisen järjestelmän kannalta vaarallisen kapea. Jos eduskuntatyöskentelyä arvioidaan pelkästään sillä mittarilla, kaatuuko hallitus saman tien vai ei, unohdetaan parlamentarismin syvin olemus, vallan tasapaino ja kansanvaltaisen valvonnan merkitys.

Mitä eduskunnassa todellisuudessa tapahtuu, kun välikysymys kohtaa tiukan hallitusohjelman ja ryhmäkurin? Miksi välikysymys on yksi demokratian tärkeimmistä työkaluista – riippumatta siitä, miten luottamusäänestyksessä lopulta käy?

1. Hallitusohjelma kilpenä ja ryhmäkuri komennossa

Nykyaikaisessa suomalaisessa politiikassa hallitusohjelma ei ole vain suuntaviiva, vaan yksityiskohtainen ja tiukasti sitova kabilnetti-sopimus. Kun enemmistöhallitus muodostetaan, sen puolueet lukitsevat rivinsä satojen sivujen pituiseen dokumenttiin.

Tästä syntyy ilmiö, jossa ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat kätkeytyvät poikkeuksetta saman lauseen taakse: "Tämä on sovittu hallitusohjelmassa."

Enemmistöhallituksen ryhmäkuri varmistaa sen, että eduskuntasalissa käyty keskustelu ei juuri koskaan muuta äänestystulosta samana iltana. Hallituspuolueiden edustajat äänestävät rintamassa hallituksen luottamuksen puolesta, koska vaihtoehto – hallituksen kaatuminen ja poliittinen kriisi – olisi heidän omalle ryhmälleen kestämätön.

Jos demokratiaa katsotaan vain tämän mekaanisen äänestyskoneiston läpi, voi todellakin näyttää siltä, että oppositiolla ei ole mitään jakoa ja että välikysymys on hyödytön. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

2. Välikysymyksen todelliset tehtävät ja merkitys

Välikysymyksen perimmäinen tarkoitus ei ole vain hallituksen välitön kaataminen. Se on perustuslaillinen mekanismi, joka palvelee useita elintärkeitä demokratian toimintoja:

A. Muodollinen ja julkinen tilivelvollisuus

Tavallisessa eduskuntatyössä ministerit voivat väistellä kiperiä kysymyksiä ja kuitata arvostelun kirjallisilla vastauksilla tai avustajien muotoilevilla tiedotteilla. Välikysymys muuttaa tilanteen täysin:

Se pakottaa pääministerin ja toimivaltaiset ministerit saapumaan eduskunnan täysistuntoon vastaamaan suoraan ja julkisesti syytöksiin.
Ministerit joutuvat dokumentoidusti selittämään ja puolustamaan päätöstensä seurauksia – olipa kyse köyhyyden kasvusta, sosiaaliturvaleikkauksista, terveydenhuollon kriisistä tai ostovoiman murenemisesta.

B. Pysyvä äänestysjälki ja henkilökohtainen vastuu

Kun välikysymyksestä äänestetään, jokainen eduskuntasalissa istuva kansanedustaja pakotetaan ottamaan henkilökohtaisesti kantaa.

Äänestysjälki jää eduskunnan pöytäkirjoihin ikuisesti.
Se riisuu poliittisen takinkäännön ja selittelyn mahdollisuuden: kun vaalit koittavat, yksittäinen kansanedustaja ei voi enää väittää vaalikentillä "vastustaneensa leikkauksia" tai "olleensa eri mieltä", jos hän on äänestyspainiketta painamalla osoittanut luottamusta kyseiselle politiikalle. Äänestysjälki osoittaa kansalle kirkkaasti, kuka seisoi minkäkin päätöksen takana.

C. Arvovaihtoehtojen ja rinnakkaisen suunnan kirkastaminen

Demokratia ei ole vain nykyisen hallituksen toteuttamaa politiikkaa, vaan se on jatkuva keskustelu siitä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Välikysymys tarjoaa oppositiolle alustan esittää oma vaihtoehtonsa: Miten sama ongelma ratkaistaisiin toisin? Miten taloutta ja yhteiskuntaa ohjattaisiin ihmisarvoa ja ostovoimaa kunnioittaen?
Se näyttää kansalaisille puolueiden aitojen arvojen erot. Ilman välikysymystä hallituksen politiikka näyttäytyisi ainoana mahdollisena todellisuutena (niin sanottu TINA-retoriikka, There Is No Alternative).

D. Median ja kansalaisyhteiskunnan herättäminen

Välikysymys nostaa tietyn yhteiskunnallisen epäkohdan päiväkausiksi uutisotsikoihin, ajankohtaisohjelmiin ja kansalaisten kahvipöytäkeskusteluihin. Se pakottaa median perkaamaan hallituksen argumentteja, tutkimaan tilastoja ja kuuntelemaan asiantuntijoita. Se antaa äänivallan niille arjen ilmiöille, jotka muutoin jäisivät virkamiesvalmistelun ja budjettiteknisten termien alle.

3. Vaikenemisen hinta: Mikä olisi vaihtoehto?

Paras tapa ymmärtää välikysymyksen merkitys on kysyä päinvastainen kysymys: Mitä tapahtuisi, jos oppositio luopuisi välikysymyksistä sen vuoksi, että enemmistöhallitus äänestää kuitenkin itselleen luottamuksen?

Jos oppositio seisoisi "tumput suorina" ja vaikenisi, seuraukset olisivat katastrofaaliset:

Vallankäyttö sokeutuisi ja mielivaltaistuisi: Jos hallitus tietäisi, ettei sen tekoja nosteta julkisesti tikunnokkaan, kynnys tehdä yhä rajumpia ja yksipuolisempia leikkauksia matalentuisi entisestään.
Kansanvalta mureneisi: Kansalaiset menettäisivät kanavan, jonka kautta heidän hätänsä, turhautumisensa ja arjen ongelmansa tuodaan suoraan valtakunnan ylimpään päätöksentekoelimeen.
Poliittinen lukutaito sammuisi: Ilman vaihtoehtojen esittämistä ja julkista väittelyä ihmiset alkaisivat uskoa, että päätökset ovat parantamattomia luonnonlakeja, joihin ei voi vaikuttaa.

Yhteenveto: Demokratian elintärkeä terveystarkastus

Välikysymys ei ole epäonnistunut silloin, kun hallitus ei kaadu. Välikysymys on onnistunut silloin, kun se pakottaa vallanpitäjät katsomaan peiliin, vastaamaan teoistaan ja näyttämään kansalle reaaliaikaisesti, mitä arvoja kukin puolue eduskunnassa edustaa.

Taistelu tuulimyllyjä vastaan tai pään hakkaaminen seinään voi näyttää ulospäin turhalta, mutta parlamentaarisessa demokratiassa se on ainoa keino pitää valonheittimet suunnattuna vallankäytön pimeisiin kulmiin. Se osoittaa kansalle, että vaihtoehto on aina olemassa – ja että peli ratkeaa viime kädessä aina uurnilla.

Tällä kertaa nukkuvat ratkaisevat tulevaisuuden

Tiesitkö miten Sipilän hallituksestakin selvittiin?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaalianalyyseissa seurataan tiiviisti eri puolueiden kannatusmittauksia, gallup-vaihteluita ja puheenjohtajien tenttimenestystä. Kuitenkin jokaisissa vaaleissa piilee yksi valtava tekijä, joka pystyy pyyhkimään kaikki asiantuntijoiden ennusteet pöydältä sekunnissa: niin sanottu nukkuvien puolue.

Kun sadat tuhannet kansalaiset päättävät jättää äänestämättä, he eivät suinkaan hiljennä ääntään tai anna "vastalauseilmoitusta" poliittiselle järjestelmälle. Todellisuudessa he antavat valtakirjan niille, jotka käyvät uurnilla joka tapauksessa.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan vaalimatematiikan kylmää logiikkaa, taktisen äänestämisen ansoja ja sitä, miksi juuri nyt – enemmän kuin kertaakaan vuosikymmeniin – jokaisen tavallisen suomalaisen on aika herätä.

Vaalimatematiikan kylmä logiikka: Kotiinjäänti on aina ääni voittajalle

( vaalimatematiikan lyhyt oppimäärä )

Suomen vaalijärjestelmä perustuu suhteelliseen vaalitapaan ja d’Hondtin menetelmään. Tämän järjestelmän ydin on yksinkertainen: jokainen annettu ääni muuttaa vertauslukuja ja suhteellisia voimasuhteita.

Kun ihminen jättää äänestämättä ajatellen, ettei "yhdessä äänessä ole mitään väliä", hän tekee itse asiassa matemaattisen valinnan:

Aktiivisten ryhmien suhteellinen valta kasvaa: Ne väestöryhmät ja kannattajakunnat, jotka käyvät uurnilla kurinalaisesti vaaleista toiseen, saavat passiivisuuden ansiosta suhteessa huomattavasti suuremman painoarvon.
Kynnyt edustajapaikoille madaltuu: Mitä alhaisemmaksi yleinen äänestysaktiivisuus jää, sitä pienemmällä äänimäärällä puolueet saavat kansanedustajia ja aluevaltuutettuja läpi.
Leikkauspolitiikan hiljainen hyväksyntä: Jos arjen heikennyksistä, sote- maksujen noususta, palveluiden karsimisesta ja ostovoiman murenemisesta kärsivät ihmiset jäävät kotiin, leikkauksia tekevät voimat tulkitsevat hiljaisuuden hyväksynnäksi ja jatkavat valitulla linjalla.

Vaalimatematiikka ei tunne sympatiaa eikä selityksiä. Jos 30–40 prosenttia äänioikeutetuista jättää äänestämättä, pienenkin aktiivisen vähemmistön on mahdollista nousta vaalivoittajaksi ja määrätä koko valtakunnan suunta.

Varoitus taktikoinnista: Mielikuva-ansat ja aito arvovalinta

Kun vaalit lähestyvät, julkisuudessa alkaa usein voimakas puhe "taktisesta äänestämisestä". Kansalaisia kehotetaan äänestämään tiettyä suurpuoluetta vain siksi, ettei joku toinen pääsisi valtaan, tai hylkäämään itselle läheisin vaihtoehto "hukkaäänen" pelossa.

Taktiseen äänestämiseen liittyy kuitenkin vakavia sudenkuoppia, joista on syytä varoittaa:

1. Pelko kompassina johtaa vääriin kompromisseihin

Kun äänestyspäätös tehdään pelon tai jonkin asian vastustamisen pohjalta, tullaan helposti äänestäneeksi politiikkaa, joka ei todellisuudessa vastaa omia arvoja. Tällöin äänestäjä saattaa tulla tukeneeksi linjaa, joka vaalien jälkeen tekee tismalleen samoja leikkauksia ja kompromisseja, joita äänestäjä halusi välttää.

2. Moniarvoisuuden kapeutuminen

Taktikointi keskittää ääniä parille suurimmalle toimijalle ja karsii poliittisesta kentästä rohkeat, inhimilliset ja rakentavat vaihtoehdot. Demokratian elinehto on se, että erilaiset äänet ja ruohonjuuritason näkemykset tulevat kuulluksi.

3. Katteettomat lupaukset ja takinkäännöt

Suurimmat populistiset mielikuvakampanjat nojaavat usein siihen, että ihmisille luvataan "helppoja ratkaisuja" tai "pienen ihmisen puolella olemista". Teot hallituksessa saattavat kuitenkin olla täysin päinvastaisia. Siksi tärkein mittari ei ole se, mikä puolue näyttää gallupeissa suurimmalta, vaan se, millaisia tekoja ja arvovalintoja ehdokkaat arjessa edustavat.

Paras ja kestävin tapa äänestää on seurata omaa arvo- ja ihmissydäntä. Ääni, joka annetaan omille aidoille arvoille ja luotettavalle toimijalle, ei ole koskaan hukkaääni.

Jos milloinkaan, nyt on aika herätä

Meille uskotellaan usein, että monet päätökset – kuten sosiaaliturvan leikkaukset, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset tai julkisen sektorin karsiminen – ovat "pakkorakoja" tai "vaihtoehdottomia välttämättömyyksiä".

Tämä on poliittista teatteria. Yhteiskunnassa ei ole mitään automaattia, joka pakottaisi murentamaan tavallisten ihmisten arkea.

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin aikoinaan sodan jälkeisessä köyhässä Suomessa yhteisellä sopimuksella ja eettisellä valinnalla. Tänään monin verroin rikkaammassa maassa on kyse täsmälleen samasta asiasta: arvovalinnasta.

Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama suuryhtiö ja rikas eliitti pärjää samalla kun tavallisen kansan, pienyrittäjien, eläkeläisten ja lapsiperheiden ostovoima murenee?
Vai haluammeko palauttaa luottamuksen, kohtuullisuuden ja sen Suomen tavan olla yhdessä, jossa ketään ei jätetä yksin?

Vastaus näihin kysymyksiin ei löydy nettipalstojen huutokilpailuista, vaan vaaliuurnilta.

Tulevaisuus tehdään itse

Demokratia on arvokas ja hauras lahja. Se tarkoittaa sitä, että yhtenä päivänä muutaman vuoden välein jokaisen suomalaisen ääni on täsmälleen yhtä painava – olitpa sitten suurituloinen johtaja, pienyrittäjä, eläkeläinen, opiskelija tai työtön.

Jos jätät käyttämättä tämän oikeuden, annat muiden päättää, mihin sinun veroragasi käytetään, miten terveyskeskuksesi toimii ja miltä lastesi tulevaisuus näyttää.

Nyt ei ole aika kyyristellä tai lannistua. Jos milloinkaan, nyt on aika herätä, kaivaa äänioikeus esiin ja näyttää, millaisen hyvinvointivaltion me haluamme rakentaa.

Yhdessä eteenpäin.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Osallistu ja vaikuta. Äänestä. Siinä on avaimet.

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?