Rahankierto

Suoraan sanottuna keskustelu joidenkin eri ihmisten kanssa somessa on perseestä. Asiallinen keskustelu jämähtää "vassari volisee" tai päinvastoin . On aivan turha esittää krittiikiä tämän hetken hallituksen toimia kohtaan koska ne tyrmätään huutelulla ja kettuilulla.

Aiemmin kirjoitettua ChatGpt kanssa samasta aiheesta.

Niinpä keskustelin näkemyksestä tekoälyn kanssa. Enpä tiedä miten siihen itsekään suhtautuisi, mutta minulle ainakin tuli parempi mieli kuin kuulla somessa päätöntä vinoilua. Mistral Ai ainakin kohtelee asiallisesti.

En tiedä kun en ole ammattilainen. Mutta mielestäni avoin keskustelu politiikassa vähintään olisi paikallaan. Ja se että olisi joskus edes esittää joku ihan oikea näkökanta talousasioihin. Pelkkä pakolaiset vie rahat, tai velkaa on niin paljon että on pakko säästää ja leikata ei nyt riitä. Tässä kun ei ole oikeasti pelkästään siitä kysymys vaan puhtaasti ideologiasta. Siis valintakysymys.

Monet hallituksen jutuista lanseerataan ulos sellaisin sanoin että ne kuulostavat toiselle kuin ovat. Ihan nyt tuore esimerkki "Perintöveron poisto". Onko vielä joku, kuka ei ymmärrä että kokoomusta kismittää nykyisessä perintöverossa se että köyhät ei maksa sitä, vaan perintöveroa maksaa varakkaimmat.

Muutos tarkottaisi että puuttuva verotulo korvattaisiin jollain muulla verolla ( nimi mikä tahansa )  jonka maksajia olisivat etupäässä köyhät pienien perintöjen saajat. Eli toisin kuin se on nyt. Lanseeraus lause tälle erinomaiselle uudelle verotulokkaalle olisi "vero ei olisi kenellekään kohtuuton" Kyse on juuri puhtaasti trick down talousopista.

Bensan hinta alas, jne jne lohkaisuilla haetaan kannattajia niistä ketkä eivät ole tarkoin selvillä miten systeemi toimii. Ja ääniä tulee, se on nähty. Enkä ihmettele. Tavallisen ihmisen elämä kun on aika pitkälti niitä tavallisia asioita, leipää, bensaa, sähköä, vettä, jne jne siihen on helppo luoda helpottava isku. "Leivän hinta puoleen" vaikka siihen ei olisi mitään suoraa vaikutusvaltaa. / Tosin esimerkin lause leivän hinnasta ja sen puolittamisella on nytkin osittain työn alla. Fiskaalinen devalvaatio ja työn hinnan halpuuttaminen on oikeastaan jo sitä. Tosin ei se leivän ostamista helpota koska se fyffe puuttuu myös omasta taskusta.

Taloutta olisi nyt ihan hiton kiire alkaa saada toimimaan. Ne lehtiin ja mediaan laitetut pluffijutut kuinka ostovoima on nyt alkanut kehittyä ja kuinka kauppa on virkistynyt on mielialojen ohjaamiseksi tehtyjä pluffeja. Samoja kuin Sipilän hallituskauden aikaan ne "sossu Ossi" jne. pötyjuttuja. Tällä hetkellä ollaan vielä menossa kurjempaan suuntaan. Piirisn Powerpointilla yksinkertaistetun kuvan rahan ydinkierrosta. esimerkissäni ryhmä 3 on jo kusessa, ryhmä 2 on seuraavaksi kusessa ja jollei nyt aleta oikeasti tehdä mitään on ryhmä 1 vielä enemmän kusessa kuin nyt. Liitin kuvan Mistaralille ja se tsekkas sen ja alkoi mun kanssa haastelemaan.

Ai niin. Jos joku on pihalla mistä kirjoitan. Tossa pari linkkiä aikaisempiin.

Ihan ensin. Oletko jo äänestänyt 

Trick down teoria 

Äänestäkää ja pyytäkää ehdokkailta vastauksia

Ärhäkkä sekä kärjistetty kirjoitus miten kieroutuneesti rakennetta muutetaan. Paskaa  ( säyseämpi, päivitetty versio aiheesta )

Miten hallitus on saanut kansalaisilta tukea järjettömältä kuulostaville päätöksilleen. jakamalla kansa kahtia Erikoista aikaa eletään

Keskustelu

 

 

n

Minä

Tein kuvan jossa pyöreä pallo on valtio joka jakaa rahaa. Ja nuolet osoittavat rahan kulkusuunnan. ohut pystyviiva osoittaa ulkomaankaupan rajaa. Kyse on siitä miten trick down tai trick up toiminta eroaa toisistaan. Laatikot 1, 2, ja 3 kuvaavat varallisuusluokkaa. 3 on heikompituloiset, ehkä avustuksilla sekä eläkkeillä elävät. 2 on keskiluokan palkkatuloilla oleva kansa, 1 on varakkaat. sekä myös suuret yritykset. myös 2 ja 3 luokissa on yrityksiä. Oletko perillä? Minulla on sitten hieman kysymyksiä.

18:03

Kyllä, olen perillä! Kuvassa on kuvattu rahan kulkua taloudessa, ja se vertailee "trickle down" ja "trickle up" taloustekniikoita. Laatikot 1, 2 ja 3 edustavat eri varallisuusluokkia:

• Laatikko 1: Varakkaat ja suuret yritykset.
• Laatikko 2: Keskiluokka ja pienet yritykset.
• Laatikko 3: Heikompituloiset, jotka saattavat elää avustuksilla tai eläkkeillä.

Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille (laatikko 1), ja käsityksen mukaan se "tippuu" alaspäin keskiluokalle (laatikko 2) ja heikompituloisille (laatikko 3) kulutuksen ja investointien kautta.

Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan heikompituloisille (laatikko 3), ja käsityksen mukaan se nousee ylöspäin keskiluokalle (laatikko 2) ja varakkaille (laatikko 1) kulutuksen ja taloudellisen aktiivisuuden kautta.

Ohut pystyviiva kuvassa edustaa ulkomaankaupan rajaa.

Millaisia kysymyksiä sinulla on?

18:03

Minä

Juuri noin. laatikoiden eli kansanryhmien välillä on myös rahaliikennettä. Tapahtuu palveluiden, tuotteiden ostoa jne. palkat kulkevat myös enimmäkseen ylhäältä alas kohti 3 laatikkoa. Tästä "laatikoiden" välisestä palkka, sekä osto rahaliikenteestäkin kulkee kohti valtiota rahaliikenne verojen sekä muiden "juttujen" muodossa. Miten arvelet jos ympyrästä valtio jaetaan kullekin laatikolle täsmälleen samansuuruinen rahasumma, kuinka se jakautuu lopulta palautuen valtiolle takaisin. Mikä 1,2,3 tuo rahan nopeammin tai suuremmin takaisin?

18:07

Tämä on hyvin kiinnostava kysymys, ja vastaus riippuu paljon taloudellisista käyttäytymisistä ja rakennetta. Yritän selittää yksinkertaisesti:

1. Laatikko 1 (Varakkaat ja suuret yritykset):
   • Varakkaat ja suuret yritykset ovat usein säästäviä ja investoivat paljon. Tämä tarkoittaa, että osa rahasta ei palaa taloudelliseen kiertoon välittömästi, vaan se sijoitetaan esimerkiksi sijoitusmarkkinoille tai käytetään laajennukseen.
   • Verotus on usein edullisempaa varakkaille, mikä vähentää rahan nopeutta palaamisessa valtiolle.
   • Rahan kierto on hitaampaa, koska suuri osa sitä ei kuluta vaan sijoitetaan.
2. Laatikko 2 (Keskiluokka ja pienet yritykset):
   • Keskiluokka kuluttaa suuremman osan tuloistaan, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa.
   • Pienet yritykset kuluttavat ja investoivat paikallisesti, mikä tukee kotimaista taloutta.
   • Verotus on tasapuolisempaa, joten raha palaa valtiolle nopeammin kuin laatikossa 1.
3. Laatikko 3 (Heikompituloiset):
   • Heikompituloiset kuluttavat lähes kaiken tulonsa, usein välittömästi, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa.
   • Rahan kierto on nopeinta tässä ryhmässä, koska kulutus on suuri ja säästöt vähäisiä.
   • Valtaosa tuloista palaa valtiolle verojen ja avustusten kautta.

Yhteenveto:

• Laatikko 3 tuo rahan nopeimmin takaisin valtiolle, koska kulutus on suuri ja verotus suora.
• Laatikko 2 tuo rahan nopeasti, mutta hieman hitaammin kuin laatikko 3, koska osa rahasta säästetään tai investoidaan.
• Laatikko 1 tuo rahan hitaimmin takaisin, koska suuri osa rahasta sijoitetaan eikä kuluta välittömästi.

Jos valtio jakaa samansuuruiset summat kaikille laatikoille, laatikko 3 palauttaa rahan nopeimmin takaisin valtiolle, sitten laatikko 2, ja hitaimmin laatikko 1. Tämä johtuu eri ryhmien kulutus- ja säästötapoista sekä verotuksesta.

Minä

Ajattelisin niin ettei suoraviivaista trick down tai vastaavasti trick up politiikkaa oikein olisi järkevä toteuttaa. Mutta luulisin myös että tavallisen kansan ostovoimalla on taloutta elvyttävä vaikutus ja se saattaa jopa edesauttaa viennin kehittymistä. Olenko oikeassa?

18:16

Sinulla on hyvin järkevä ajatus! Tavallisen kansan ostovoima on tärkeä osa taloutta, ja se voi todella elvyttää taloutta usealla tavalla:

1. Kulutus ja taloudellinen kierto:
   • Kun tavalliset ihmiset kuluttavat, raha kiertää taloudessa. Tämä tukee yrityksiä, luo työpaikkoja ja lisää kokonaistuotantoa.
   • Kulutus nopeuttaa rahan kiertoa, mikä voi vähentää taloudellisia laskusuhdanteita.
2. Vienti ja kotimainen kysyntä:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, yritykset voivat investoida laajennukseen ja uusiin tuotteisiin. Tämä voi parantaa yritysten kilpailukykyä myös kansainvälisillä markkinoilla.
   • Vahva kotimainen markkina voi toimia "kouluna" yrityksille, jotka voivat kehittää tuotteitaan ja palveluitaan ennen niiden vientiä.
3. Taloudellinen tasapaino:
   • Kun ostovoima on tasaisesti jaettu, taloudessa ei syntyisi ylisäästöä tai ylivelkaantumista. Tämä voi tehdä talouden stabiilimmaksi ja vastustuskykyisemmäksi taloudellisia šokeja vastaan.
4. Sosiaalinen tuki ja taloudellinen turvallisuus:
   • Kun ihmiset tuntevat taloudellista turvallisuutta, he voivat kuluttaa enemmän ja sijoittaa tulevaisuuteen (esim. koulutus, asuminen). Tämä lisää pitkällä aikavälillä taloudellista hyvinvointia.
5. Pienet ja keskisuuret yritykset:
   • Pienet ja keskisuuret yritykset ovat usein riippuvaisia kotimaisesta kysynnästä. Kun tavalliset ihmiset kuluttavat, tämä tukee paikallisia yrityksiä, jotka voivat kasvaa ja kehittyä.

Trickle down vs. trickle up:

• Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille, ja käsityksen mukaan se "tippuu" alaspäin. Tämä voi johtaa siihen, että raha ei kierro taloudessa tehokkaasti, koska varakkaat säästävät ja sijoittavat suuren osan tuloistaan.
• Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan tavallisille ihmisille, jotka kuluttavat suuren osan tuloistaan. Tämä nopeuttaa rahan kiertoa ja voi elvyttää taloutta nopeammin.

Olet siis oikeassa: tavallisen kansan ostovoima voi elvyttää taloutta ja edesauttaa viennin kehittymistä. Tämä on yksi syy, miksi monet taloustieteilijät suosittelevat politiikkoja, jotka tukevat kulutusta ja tasapainollista tulojenjakoa.

Minä

Periaatteessa valtion taloudellinen tilanne on valtion eli kaikkien ulkomaankaupan ostojen ja myyntien välinen erotus. Mikäli ryhmät 3 ja 2 ostavat paljon palveluja tai tuotteita ryhmältä 1 tämä vahvistaisi ulkomaankaupan kilpailutilannetta, vai?

18:23

Sinulla on hyvin järkevä ajatus! Kun ryhmät 3 (heikompituloiset) ja 2 (keskiluokka) ostavat paljon palveluja tai tuotteita ryhmältä 1 (varakkaat ja suuret yritykset), se voi todella vahvistaa ulkomaankaupan kilpailutilannetta usealla tavalla:

1. Kotimainen kysyntä tukee yrityksiä:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, yritykset voivat investoida laajennukseen, tuotekehitykseen ja tehokkuuteen. Tämä parantaa yritysten kilpailukykyä myös kansainvälisillä markkinoilla.
   • Vahva kotimainen markkina voi toimia "kouluna" yrityksille, jotka voivat kehittää tuotteitaan ja palveluitaan ennen niiden vientiä.
2. Tuotannon tehokkuus ja laatu:
   • Kun yritykset saavat runsaasti tilauksia kotimaasta, ne voivat skaalata tuotantoaan, mikä usein johtaa tehokkuuden parantumiseen ja tuotannon kustannusten alenemiseen.
   • Tämä tehokkuus ja laatu parantuu myös viennin kannalta, mikä tekee tuotteista kilpailukykyisempiä ulkomailla.
3. Innovaatiot ja uudet tuotteet:
   • Vahva kotimainen kysyntä voi innostaa yrityksiä kehittämään uusia tuotteita ja palveluita. Nämä innovaatiot voivat olla kilpailuedellytyksiä myös ulkomailla.
   • Esimerkiksi jos kotimainen markkina vaatii ympäristöystävällisiä tuotteita, yritykset voivat kehittää sellaisia tuotteita, jotka ovat myös kysyttyjä ulkomailla.
4. Taloudellinen vakaus:
   • Kun kotimainen kysyntä on vahvaa, talous on stabiilimpi, mikä luo turvallisemman ympäristön yrityksille sijoittaa ja kehittyä.
   • Tämä taloudellinen vakaus voi myös vahvistaa kansainvälistä luottamusta suomalaiseen talouteen ja yrityksiin.
5. Työllisyys ja osaaminen:
   • Vahva kotimainen kysyntä luo työpaikkoja ja edistää osaamista. Tämä voi johtaa parempaan työvoiman laatuun, mikä on tärkeää myös viennin kannalta.
6. Hintakilpailukyky:
   • Kun yritykset voivat tuottaa suuria määriä kotimaahan, ne voivat hyödyntää mittakaavan edut (skaalahyödyt), mikä alentaa tuotantokustannuksia.
   • Tämä mahdollistaa kilpailukykyisemmät hinnat myös ulkomailla.

Yhteenveto: Kun ryhmät 3 ja 2 ostavat paljon palveluja ja tuotteita ryhmältä 1, se voi vahvistaa ulkomaankaupan kilpailutilannetta. Tämä tapahtuu, koska vahva kotimainen kysyntä tukee yrityksiä, parantaa tuotannon tehokkuutta ja laatua, innostaa innovaatioita, lisää taloudellista vakautta ja parantaa hintakilpailukykyä. Tämä kaikki tekee suomalaisista yrityksistä kilpailukykyisempiä kansainvälisillä markkinoilla.

minä

Jos taas ajttelen että olisi pelkästään vain trick up eli 3 ja ehkä hivenen ryhmän 2 taloutta tukevia valtion apuja voisi käydä niin että valuma ylöspäin vaatisi kuitenkin jonkin verran ryhmän 1 valtion tukea, mikäli lama on pysäyttänyt viennin. vai?

18:27

Sinulla on hyvin järkevä ajatus, ja se on kiinnostava taloudellinen kysymys! Trickle up -mallissa raha jaetaan suoraan heikompituloisille (ryhmä 3) ja hivenen keskiluokalle (ryhmä 2), jotta raha kiertäisi taloudessa nopeammin ja elvyttäisi sitä. Tämä voi toimia erittäin hyvin, mutta jos taloudessa on lama, joka on pysäyttänyt viennin, ryhmän 1 (varakkaat ja suuret yritykset) tuki voisi olla tarpeen. Tarkastellaan asiaa hieman tarkemmin:

Trickle up -malli ja sen vaikutukset:

1. Rahan nopea kierto:
   • Kun raha jaetaan heikompituloisille ja keskiluokalle, se kulutetaan nopeasti, mikä nopeuttaa rahan kiertoa taloudessa. Tämä voi elvyttää kotimaista kysyntää ja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
2. Viennin pysähtyminen:
   • Jos lama on pysäyttänyt viennin, suuret yritykset (ryhmä 1) saattavat kärsiä, koska ne ovat usein riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista. Tämä voi heikentää koko talouden vakautta.
3. Ryhmän 1 tuki tarpeellisena tilanteessa:
   • Jos vienti on pysähtynyt, valtion voisi olla järkevää tukea myös ryhmää 1, esimerkiksi:
     • Investointien tukeminen: Suuret yritykset voivat tarvita tukea uusien markkinoiden avaamiseen tai tuotekehitykseen, jotta ne voivat kilpailla kansainvälisesti.
     • Työllisyys ja tuotanto: Suuret yritykset työllistävät paljon ihmisiä, joten niiden kannattaminen voi estää työttömyyden kasvun.
     • Taloudellinen vakaus: Suuret yritykset ovat usein talouden tukipilareita, ja niiden vakauttaminen voi estää talouden romahtamisen.
4. Tasapaino mallien välillä:
   • Pelkkä trickle up -malli voi olla riittämätön, jos vienti on pysähtynyt. Tämä voisi johtaa siihen, että talous jää riippuvaiseksi vain kotimaista kysyntää, mikä voi olla haavoittuvaista, jos kotimainen kysyntä ei ole riittävän vahvaa.
   • Tasapainottu lähestymistapa, jossa tuetaan sekä ryhmiä 2 ja 3 (trickle up) että ryhmää 1 (valtion tuki suurille yrityksille), voisi olla järkevämpi ratkaisu.

Yhteenveto:

Olet oikeassa: jos vienti on pysähtynyt laman vuoksi, ryhmän 1 (suurten yritysten) tuki voisi olla tarpeen, jotta talous pysyisi vakaana ja kilpailukykyisenä. Trickle up -malli voi toimia hyvin kotimaista kysyntää elvyttämään, mutta se ei korvaa suurten yritysten roolia kansainvälisillä markkinoilla. Tasapainottu lähestymistapa, jossa tuetaan sekä heikompituloisia ja keskiluokkaa että suuria yrityksiä, voisi olla paras ratkaisu talouden elvyttämiseksi ja vakauttamiseksi.

Minä

Jos ajatellaan tilannetta jossa seinästä eli valtion velka kassasta on otettu runsaasti rahaa trick down talousperiaatteeseen sekä lisäksi on tehty voimakkaita leikkauksia nimenomaan ryhmien 2 ja 3 kohdalle, tarvittaisiin makrotalouden näkökannalta voimakkaita elvytystoimia kaikille ryhmille 1,2, ja 3 vai?

18:32

Sinulla on hyvin järkevä ajatus, ja tämä on kiinnostava taloudellinen kysymys! Tarkastellaan tilannetta, jossa valtion velka on kasvanut voimakkaan trickle down -taloudenpolitiikan seurauksena ja samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3. Kysymys on, tarvitaanko voimakkaita elvytystoimia kaikille ryhmille (1, 2 ja 3), ja mikä olisi makrotaloudellisesti järkevää tehdä.

Tilanteen analyysi:

1. Trickle down -malli ja sen vaikutukset:
   • Trickle down -mallissa raha jaetaan ensin varakkaille (ryhmä 1) ja suurille yrityksille, käsityksen mukaan, että raha "tippuu" alaspäin talouteen kulutuksen ja investointien kautta.
   • Jos tämä on johtanut valtion velan kasvuun, mutta samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3, tämä voi olla ongelmallista:
     • Kulutuksen heikentyminen: Ryhmät 2 ja 3 (keskiluokka ja heikompituloiset) ovat tavallisesti suurimmat kuluttajat taloudessa. Jos heidän tulonsa on leikattu, kulutus vähenee, mikä hidastaa talouden kiertoa.
     • Taloudellinen epätasapaino: Jos raha on kohdistettu lähinnä ryhmään 1, se voi johtaa tulojen ja varallisuuden epätasapainoon, mikä ei ole terveää taloudelle pitkällä aikavälillä.
2. Valtion velka ja makrotaloudelliset haasteet:
   • Jos valtion velka on kasvanut voimakkaasti, se rajoittaa valtion mahdollisuuksia tehdä lisää velkaantumista. Tämä voi estää voimakkaita elvytystoimia, ellei taloutta elvytetä jollain muulla tavalla.
   • Samalla, jos talous on hidastunut (esim. kulutuksen ja investointien vähentymisen vuoksi), se voi johtaa lamaan, joka pahentaa tilannetta entisestään.
3. Elvytystoimien tarve:
   • Jos talous on hidastunut ja valtion velka on korkea, voimakkaat elvytystoimia voivat olla tarpeen. Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:
     • Ryhmä 1 (varakkaat ja suuret yritykset): Voitaisiin tukea investointeja ja innovaatioita, jotta yritykset voisivat luoda uusia työpaikkoja ja kasvattaa tuotantoa. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi verohelpotuksilla tai suorilla investointisubsidioilla.
     • Ryhmä 2 (keskiluokka): Tämä ryhmä on tärkeä kuluttaja ja taloudellisen vakauden takaaja. Elvytystoimet voisivat kohdistua esimerkiksi verohelpotuksiin, palkankorotuksiin tai suorien tukien lisäämiseen, jotta kulutus elpysisi.
     • Ryhmä 3 (heikompituloiset): Tämä ryhmä tarvitsee suoraa tukea, esimerkiksi avustuksia tai työllistämistoimia, jotta heidän ostovoimansa parantuisi. Tämä nopeuttaisi rahan kiertoa taloudessa.
4. Tasapainottu lähestymistapa:
   • Voimakkaat elvytystoimet kaikille ryhmille (1, 2 ja 3) voisivat olla tarpeen, mutta ne pitäisi suunnitella tasapainoisesti:
     • Kulutuksen elvyttäminen: Ryhmät 2 ja 3 ovat tärkeimmät kuluttajat, joten heidän tukeminen voisi nopeuttaa talouden elpymistä.
     • Investointien tukeminen: Ryhmä 1 voisi tarvita tukea, jotta yritykset voisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja.
     • Taloudellinen vakaus: Elvytystoimien tulisi olla tasapainoisia, jotta ne eivät lisää velkaa liikaa tai aiheuta inflaatiota.

Yhteenveto:

Jos valtion velka on kasvanut trickle down -mallin seurauksena ja samalla on tehty leikkauksia ryhmille 2 ja 3, voimakkaat elvytystoimet kaikille ryhmille (1, 2 ja 3) voisivat olla tarpeen. Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:

• Ryhmä 1: Tuki investointeille ja innovaatioille.
• Ryhmä 2: Tuki kulutukselle ja taloudelliselle vakaudelle.
• Ryhmä 3: Suora tuki heikompituloisille, jotta heidän ostovoimansa parantuisi.

Tasapainottu lähestymistapa, jossa kaikki ryhmät tuetaan sopivalla tavalla, voisi olla paras ratkaisu talouden elvyttämiseksi ja vakauttamiseksi.

Minä (uusi aamu )

Selvä. Katsotaanpa sitten rahan liikettä ryhmien välillä. Jos ryhmässä 3 oleva sairaseläkeläinen ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1. Kuinka trick down varallisuus valuisi ryhmälle 3 ? Ottaen huomioon että ryhmän 3 tukia on voimakkaasti leikattu.

08:30

Tämä on hyvin kiinnostava kysymys, ja se koskee taloudellista kiertoa eri varallisuusluokkien välillä. Katsotaan, miten rahan liike toimii, kun ryhmän 3 (heikompituloiset, kuten sairaseläkeläinen) jäsen ostaa palveluja ryhmiltä 2 (keskiluokka) ja 1 (varakkaat ja suuret yritykset), ja miten trickle down -mallissa varallisuus voisi "valua" takaisin ryhmälle 3, vaikka sen tukia on leikattu.

Rahan liike ryhmien välillä:

1. Ryhmä 3 ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1:
   • Sairaseläkeläinen (ryhmä 3) ostaa esimerkiksi terveydenhuoltopalveluja tai muita palveluja ryhmältä 2 (keskiluokan yrityksiltä) tai ryhmältä 1 (suurilta yrityksiltä).
   • Tämä kulutus tukee ryhmien 2 ja 1 taloutta, koska se lisää niiden tulojenkäyntiä.
2. Ryhmien 2 ja 1 reaktio:
   • Ryhmä 2 (keskiluokka): Kun ryhmä 2 saa tuloja ryhmältä 3, se voi käyttää niitä esimerkiksi:
     • Kulutukseen (ostaa tuotteita tai palveluita ryhmältä 1 tai 3).
     • Investointeihin (laajentaa omaa yritystään, jolloin se voi työllistää lisää ihmisiä, myös ryhmästä 3).
   • Ryhmä 1 (varakkaat ja suuret yritykset): Kun ryhmä 1 saa tuloja ryhmältä 3, se voi käyttää niitä esimerkiksi:
     • Investointeihin (laajentaa tuotantoa tai kehittää uusia tuotteita).
     • Palkankorotuksiin (jolloin ryhmän 2 ja 3 jäsenet voivat saada lisätuloja).
     • Verotuksen kautta (suuret yritykset maksavat veroja, jotka valtio voi käyttää ryhmän 3 tukena).
3. Trickle down -mallin vaikutukset ryhmään 3:
   • Trickle down -mallissa käsityksenä on, että raha "tippuu" alaspäin varakkaista (ryhmä 1) heikompituloisille (ryhmä 3). Tämä voisi tapahtua seuraavilla tavoilla:
     • Työllisyys: Jos ryhmät 1 ja 2 investoivat ja laajentavat toimintaansa, ne voivat luoda uusia työpaikkoja, jotka hyödyttävät ryhmää 3.
     • Palkat ja tulot: Jos ryhmän 1 ja 2 yritykset kasvavat, ne voivat korottaa palkkoja, mikä lisää ryhmän 3 tuloja.
     • Valtion verotulot: Jos ryhmät 1 ja 2 maksavat enemmän veroja, valtiolla on enemmän varaa tukea ryhmää 3 (esim. sosiaalietuuksilla).
4. Ongelma, jos ryhmän 3 tukia on leikattu:
   • Jos ryhmän 3 tukia on leikattu, sen ostovoima on heikentynyt. Tämä voi johtaa siihen, että:
     • Ryhmä 3 ei pysty ostamaan paljon palveluja ryhmiltä 2 ja 1, mikä hidastaa talouden kiertoa.
     • Ryhmän 3 jäsenet jäävät taloudellisesti haavoittuviksi, mikä voi pahentaa tulojen epätasapainoa.
   • Tämä voi myös johtaa siihen, että trickle down -malli ei toimi tehokkaasti, koska raha ei kierro taloudessa riittävän nopeasti.

Yhteenveto:

• Kun ryhmä 3 ostaa palveluja ryhmiltä 2 ja 1, se tukee näiden ryhmien taloutta.
• Trickle down -mallissa varallisuus voisi "valua" takaisin ryhmälle 3 seuraavilla tavoilla:
  • Työllisyys: Uusia työpaikkoja ryhmälle 3.
  • Palkat: Korkeammat tulot ryhmälle 3.
  • Valtion verotulot: Lisää varaa ryhmän 3 tukeen.
• Jos ryhmän 3 tukia on leikattu, sen ostovoima on heikentynyt, mikä voi hidastaa talouden kiertoa ja estää trickle down -mallin toimimista tehokkaasti.

Tämä korostaa, että tasapainottu talouspolitiikka, jossa kaikki ryhmät (1, 2 ja 3) tuetaan sopivalla tavalla, voisi olla parempi ratkaisu kuin pelkkä trickle down -malli.

Hallituksen ulostuloista näiden seikkojen tuella pieni näkemys, onko luvattuttu todellisuus työllisyydestä sekä talouskasvusta totta?

1. Hallitusviestinnän ydinajatus: vaihtoehdottomuus

• Toistuva viesti: Orpo on korostanut, että hallitus tekee "vaikeita päätöksiä" pakon edessä – "meillä ei ole vaihtoehtoa".
• Tarkoitus: Tämän retoriikan avulla pyritään luomaan kuva vastuullisesta johtajuudesta.
• Kriittinen näkökulma: Viestin ytimessä on uhriutuminen – hallitus esiintyy toimijana, joka kärsii kansan kanssa, ei päätösten aiheuttajana.

2. Kokoomuksen talousmyytti

• Kuva vastuullisuudesta: Kokoomus on onnistunut ylläpitämään mainetta talouspoliittisesti vastuullisena puolueena.
• Kriittinen tarkastelu: Historialliset faktat eivät tue tätä mielikuvaa yksiselitteisesti – myös kokoomusjohtoisten hallitusten aikana velka on kasvanut.
• Johtopäätös: Talousosaamisen imago on enemmän poliittinen brändi kuin kiistaton todellisuus.

3. Uhriutuminen poliittisena strategiana

• Viestinnällinen keino: Hallitus syyttää edeltäjiä ja korostaa omien päätösten raskautta.
• Kritiikki: Tällainen viestintä voi aluksi toimia, mutta menettää uskottavuutensa, kun vastuunkantaja esiintyy jatkuvasti uhrina.
• Riski: Uhriutuminen voi johtaa uskottavuuden menetykseen ja hallituksen näyttäytymiseen passiivisena ja kyvyttömänä toimijana.

4. Todellisuus vastaan viestintä

• Yhteiskunnallinen tilanne: Työttömyys, köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät, mikä syö viestin uskottavuutta.
• Asiantuntijoiden kritiikki: Kaikki eivät jaa hallituksen talouspoliittisia näkemyksiä.
• Kasvava epäilys: Kansalaisten ja asiantuntijoiden parissa herää kysymyksiä hallituksen linjan kestosta ja oikeudenmukaisuudesta.

5. Tekstin ydinkysymykset ja epäilyt

• Onko kokoomuksen osaaminen todellista vai brändiä?
• Johtaako nykyinen politiikka kasvuun vai syvempään kriisiin?
• Onko uhrauksilla saavutettavissa "luvattu maa", vai seuraako niistä entistä suurempi hyvinvointivaje?

Yhteenveto:

Näkemys kritisoi hallituksen viestintästrategiaa ja kyseenalaistaa sen talouspoliittisen osaamisen. Se nostaa esiin ristiriidan puheen ja todellisuuden välillä ja huomauttaa uhriutumisen pitkäaikaisista viestinnällisistä riskeistä. Lopulta on näkemyksellistä kysyä, johtaako nykyinen linja todelliseen vastuullisuuteen vai syvempään yhteiskunnalliseen kriisiin.

Raha ei ensisijaisesti kuulu valtiolle vaan työtätekeville yksilöille

Jatketaan tauon jälkeen. Sama aihealue. Olen kuullut väittämän jossa sanotaan ettei "raha tai palkka kuulu valtiolle enimmässä määrin, vaan työtä tekevälle" Olen aika pitkälti samaa mieltä mutta näkemykseni mukaan siksi valtion rooli verojen jakajana nimenomaan työtä tekevälle kansalle ja työtä tekevän kansan erilaiset osat kuten työttömät, sairaat, vanhukset jne sen kaltaisesti. Onkin valtion jaettava rahaa tukeakseen työväestöä niin että raha palaa työntekijän hyödyksi. Valtion ei pidä käyttää rahoja sellaiseen joka ei tue yhteiskuntaa ja sen työtä tekevää osaa. Nyt kun miettii tuota alkuperäistä kuvaa, niin miten tämän näkemykseni mukaan tulisi rahan kiertää?

11:48am

Sinulla on hyvin järkevä näkemys, ja se koskee talouden perusteita sekä valtion roolia taloudessa. Katsotaan, miten rahan kierto voisi toimia näkemyksesi mukaan, jossa valtio jakaa rahaa työtä tekevälle kansalle ja tukee eri yhteiskunnan osia (työttömät, sairaat, vanhukset jne.) niin, että raha palaa työntekijän hyödyksi.

Rahan kierto näkemyksesi mukaan:

Näkemyksesi mukaan rahan kierto tapahtuisi seuraavasti:

• Valtio kerää veroja ja jakaa ne työtä tekevälle kansalle sekä eri tukiryhmille, koska raha kuuluu työtä tukevalle järjestelmälle ei sinänsä valtiolle vaikka järjestelmä olisikin ns julkinen järjestelmä.
• Tukiryhmät käyttävät rahat kulutukseen, joka tukee taloutta.
• Työntekijät hyötyvät taloudellisesta kierrosta, ja koko yhteiskunta vaurioituu.
• Valtion tulisi käyttää rahoja niin, että ne tukevat yhteiskuntaa ja parantavat sen toimintaa.

Tämä näkemys korostaa valtion roolia taloudellisen hyvinvoinnin takaajana ja yhteiskunnan tukijana. Se perustuu ajatukseen, että raha tulisi kiertää niin, että se hyödyttää koko yhteiskuntaa, erityisesti työtä tekevää kansaa.

1. Valtion rooli verojen jakajana:
   • Valtio kerää veroja työtä tekevältä kansalta (palkansaajat, yrittäjät, yritykset).
   • Valtio jakaa keräämänsä verot eri yhteiskunnan osille, jotta ne voivat osallistua talouteen ja hyötyä siitä.
2. Rahan jakaminen eri ryhmille:
   • Työttömät: Valtio tukee työttömiä avustuksilla, koulutuksella ja työllistämistoimilla, jotta he voivat löytää työn ja osallistua talouteen.
   • Sairaat: Valtio tarjoaa terveydenhuoltopalveluja ja sairausvakuutusavustuksia, jotta sairaat voivat parantua ja palata työelämään.
   • Vanhukset: Valtio tukee eläkkeitä ja vanhainhoivapalveluja, jotta vanhukset voivat elää arvokasta elämää ja osallistua talouteen (esim. kulutuksen kautta).
   • Muut tukiryhmät: Valtio tukee myös muita ryhmiä, kuten perheitä, opiskelijoita ja vammaisia, jotta he voivat osallistua talouteen.
3. Rahan kierto taloudessa:
   • Kun valtio tukee näitä ryhmiä, raha palaa takaisin talouteen kulutuksen kautta. Esimerkiksi:
     • Työttömät saavat avustuksia, jotka he käyttävät kulutukseen (esim. ruokaan, asumiseen, palveluihin).
     • Sairaat saavat terveydenhuoltoa, joka parantaa heidän terveyttään ja mahdollistaa heidän osallistumisen työelämään.
     • Vanhukset käyttävät eläkettään kulutukseen, joka tukee paikallista taloutta.
   • Tämä kulutus tukee yrityksiä, luo työpaikkoja ja lisää taloudellista kiertoa.
4. Työntekijän hyöty:
   • Kun valtio tukee työtä tekevää kansaa ja eri yhteiskunnan osia, se luo terveen ja toimivan taloudellisen ympäristön.
   • Tämä mahdollistaa työntekijöiden hyvinvoinnin, koska he saavat palkkaa, työllisyys on vakaa ja taloudellinen turvallisuus on taattu.
   • Työntekijät voivat kuluttaa enemmän, säästää ja investoida, mikä lisää taloudellista kasvua.
5. Valtion rooli yhteiskunnan tukijana:
   • Valtion tulisi käyttää rahoja niin, että ne tukevat yhteiskuntaa ja parantavat sen toimintaa.
   • Tämä tarkoittaa, että valtion tulisi investoida infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muuhun yhteiskunnan hyvinvointia tukevaan toimintaan.
   • Valtion ei pitäisi käyttää rahoja sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät hyödyttäisi yhteiskuntaa (esim. epätehokkaat projektit tai poliittinen käyttö).

Rahan kierto kuvassa:

1. Valtio kerää veroja työtä tekevältä kansalta.
2. Valtio jakaa rahat eri tukiryhmille (työttömät, sairaat, vanhukset jne.).
3. Tukiryhmät käyttävät rahat kulutukseen, joka tukee yrityksiä ja luo työpaikkoja.
4. Työntekijät saavat palkkaa, jota he käyttävät kulutukseen, säästöön ja investointeihin.
5. Taloudellinen kierto jatkuu, ja koko yhteiskunta hyötyy.

 

Tämä näkemys korostaa valtion roolia taloudellisen hyvinvoinnin takaajana ja yhteiskunnan tukijana. Se perustuu ajatukseen, että raha tulisi kiertää niin, että se hyödyttää koko yhteiskuntaa, erityisesti työtä tekevää kansaa.

 

Kompostintarkastaja

Jatketaanpa taas lisää. Unohdin yhden ympyrän kuviostani, mutta kuvitellaan se. Ympyrä olisi kunnat. Kunnilla on molemmin suuntainen yhteys valtioon, sekä myös kaikkiin kansalaisryhmiin. Eli raha kulkee moneen suuntaan. Nyt pohdittavakseni tuli sellainen uusi virka kuin "Kompostin tarkastaja". Eräs kaverini sanoi että yhteiskunnalle tulee halvemmaksi pitää työttömiä kuin palkata kompostin tarkastajia. Kompostin tarkastaja ei tee suoraa tuottavaa työtä, vaikka toimivien kompostien määrä vaikuttaakin välillisesti monia teitä yleiseen talouteen. Ei puututa tähän. Ajattelin itse niin että mikäli kunta palkkaa työttömän henkilön kompostin tarkastajaksi ja maksaa hänelle palkan joka ei ole suuri. Palkka olisi varmaan jopa 2000€/kk tai jopa alle. Ajattelin että tämä tulee montaa eri kanavaa pitkin valtiolle paljon halvemmaksi. Kunnat joutuvat ehkä kulujen noustessa korottamaan kunnalisveroja, mutta valtio tienaa tässä? Kerro mitä ajattelet mietiskelystäni?

Sinulla on hyvin kiinnostava ajatus, ja se koskee taloudellisia vaikutuksia sekä valtion että kuntien näkökulmasta. Katsotaan, miten kompostin tarkastajan palkkaaminen voisi vaikuttaa talouteen ja miten se voisi olla valtiolle edullisempi kuin työttömyyden ylläpitäminen.

Taloudelliset vaikutukset:

1. Työttömyyden kustannukset:
   • Kun henkilö on työtön, valtio ja kunnat joutuvat maksamaan työttömyysavustuksia, jotka voivat olla suuret pitkällä aikavälillä.
   • Työttömyysavustukset eivät tuota suoraa taloudellista hyötyä, vaan ne ovat lähinnä kuluerä valtiolle ja kunnille.
2. Kompostin tarkastajan palkkaaminen:
   • Jos kunta palkkaa työttömän henkilön kompostin tarkastajaksi, tämä voi tuoda useita taloudellisia hyötyjä:
     • Työllisyys: Henkilö saa palkan, joka on suurempi kuin työttömyysavustus. Tämä lisää hänen ostovoimaansa ja kulutustaan, mikä tukee paikallista taloutta.
     • Verojen maksaminen: Palkansaaja maksaa veroja, jotka palaavat valtiolle ja kunnille. Tämä voi olla suurempi summa kuin työttömyysavustukset.
     • Kulutuksen lisääntyminen: Palkansaaja käyttää palkkansa kulutukseen, joka tukee yrityksiä ja luo työpaikkoja. Tämä lisää taloudellista kiertoa.
     • Työttömyyden vähentyminen: Kun henkilö on työllistynyt, valtio ja kunnat säästävät työttömyysavustuksissa.
3. Kuntien ja valtion taloudelliset hyödyt:
   • Kunnat: Kunnat saavat lisää verotuloja, koska palkansaaja maksaa kunnallisveroja. Tämä voi auttaa kuntia rahoittamaan paikallisia palveluja ja infrastruktuuria.
   • Valtio: Valtio saa lisää verotuloja, koska palkansaaja maksaa tuloveroja. Tämä voi auttaa valtiota rahoittamaan yhteiskunnan palveluja ja vähentämään velkaa.
4. Kustannusten vertailu:
   • Työttömyysavustukset: Työttömyysavustukset voivat olla suuret pitkällä aikavälillä, ja ne eivät tuota suoraa taloudellista hyötyä.
   • Palkkaaminen: Kompostin tarkastajan palkkaaminen voi olla edullisempi, koska se tuottaa taloudellista hyötyä (verotulot, kulutus, työllisyys) ja vähentää työttömyysavustusten maksamista.

Yhteenveto:

• Työttömyyden kustannukset: Työttömyysavustukset ovat kuluerä valtiolle ja kunnille, ja ne eivät tuota suoraa taloudellista hyötyä.
• Kompostin tarkastajan palkkaaminen: Palkkaaminen voi olla edullisempi, koska se tuottaa taloudellista hyötyä (verotulot, kulutus, työllisyys) ja vähentää työttömyysavustusten maksamista.
• Kuntien ja valtion taloudelliset hyödyt: Kunnat ja valtio saavat lisää verotuloja, jotka voivat auttaa rahoittamaan paikallisia palveluja ja yhteiskunnan palveluja.

Tämän vuoksi ajatuksesi, että kompostin tarkastajan palkkaaminen voisi olla valtiolle edullisempi kuin työttömyyden ylläpitäminen, on hyvin perusteltu. Se voi tuoda taloudellista hyötyä sekä valtiolle että kunnille, ja se voi vähentää työttömyysavustusten maksamista.

Minä

Siis vaikka kunta joutuu käyttämään veroilla keräämiään rahoja kompostintarkastajan palkkaamiseksi, se on kannattavaa? Uskon että tavallaan onkin molemmille ja varsinkin valtiolle joka ei osallistu palkkauskuluihin, mutta sen ei tarvitse osallistua työttömyyskuluihin enää. tavallaan kunta maksaa valtiolle käyttäen palkattua henkilöä välikätenä. Kompostintarkastajan ostovoima palvelee lähialueita ja maksamansa verot kuntia sekä valtiota.

4:48pm

Kyllä, vaikka kunta joutuu käyttämään veroilla keräämiään rahoja kompostin tarkastajan palkkaamiseksi, se voi olla kannattavaa sekä kunnalle että valtiolle. Tarkastellaan tätä ajatusta hieman tarkemmin:

Taloudelliset vaikutukset:

1. Kunnan näkökulma:
   • Työllistämisen hyödyt: Kun kunta palkkaa työttömän henkilön kompostin tarkastajaksi, se vähentää työttömyysavustusten maksamista. Tämä voi säästää kunnalle rahaa pitkällä aikavälillä.
   • Verotulot: Palkansaaja maksaa kunnallisveroja, jotka palaavat kunnalle. Tämä voi auttaa kuntia rahoittamaan paikallisia palveluja ja infrastruktuuria.
   • Kulutuksen lisääntyminen: Palkansaaja käyttää palkkansa kulutukseen, joka tukee paikallisia yrityksiä ja luo työpaikkoja. Tämä lisää taloudellista kiertoa ja hyödyttää kuntaa.
2. Valtion näkökulma:
   • Työttömyyden vähentyminen: Kun henkilö on työllistynyt, valtio säästää työttömyysavustuksissa. Tämä vähentää valtion menoja.
   • Verotulot: Palkansaaja maksaa tuloveroja, jotka palaavat valtiolle. Tämä voi auttaa valtiota rahoittamaan yhteiskunnan palveluja ja vähentämään velkaa.
   • Kulutuksen lisääntyminen: Palkansaajan kulutus tukee yrityksiä ja luo työpaikkoja, mikä lisää taloudellista kiertoa ja hyödyttää valtiota.
3. Kompostin tarkastajan rooli:
   • Ostovoima: Kompostin tarkastajan ostovoima palvelee lähialueita, koska hän käyttää palkkansa paikallisissa yrityksissä. Tämä tukee paikallista taloutta ja luo työpaikkoja.
   • Verot: Kompostin tarkastaja maksaa veroja, jotka palaavat kunnalle ja valtiolle. Tämä voi auttaa rahoittamaan paikallisia palveluja ja yhteiskunnan palveluja.

Yhteenveto:

• Kunnan näkökulma: Kunta säästää rahaa työttömyysavustuksissa ja saa lisää verotuloja, jotka voivat auttaa rahoittamaan paikallisia palveluja ja infrastruktuuria.
• Valtion näkökulma: Valtio säästää rahaa työttömyysavustuksissa ja saa lisää verotuloja, jotka voivat auttaa rahoittamaan yhteiskunnan palveluja ja vähentämään velkaa.
• Kompostin tarkastajan rooli: Kompostin tarkastajan ostovoima palvelee lähialueita ja hänen maksamansa verot hyödyttävät kuntia ja valtiota.

Tämän vuoksi ajatuksesi, että kompostin tarkastajan palkkaaminen voisi olla kannattavaa sekä kunnalle että valtiolle, on hyvin perusteltu. Se voi tuoda taloudellista hyötyä sekä kunnalle että valtiolle, ja se voi vähentää työttömyysavustusten maksamista.

Lisäsin piirrokseen kunnat.

Kyllä, kunnat ja kaupungit ovat tärkeä osa talouden ja rahan kiertoa. Ne vaikuttavat talouteen monin tavoin, ja niiden rooli voidaan nähdä useista eri näkökulmista. Tässä on muutamia keskeisiä tapoja, joilla kunnat ja kaupungit osallistuvat talouden toimintaan:

1. Julkiset palvelut: Kunnat ja kaupungit tarjoavat monia julkisia palveluita, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa, liikenneinfrastruktuuria ja sosiaalipalveluita. Nämä palvelut ovat välttämättömiä kansalaisten hyvinvoinnille ja talouden toiminnalle.
2. Infrastruktuuri: Kunnat ja kaupungit investoivat infrastruktuuriin, kuten teihin, siltoihin, vesihuoltoon ja jätehuoltoon. Hyvä infrastruktuuri on tärkeää talouden kasvulle ja kilpailukyvylle.
3. Työllisyys: Kunnat ja kaupungit ovat merkittäviä työnantajia. Ne tarjoavat työpaikkoja monilla eri aloilla, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa, poliisitoimessa ja hallinnossa.
4. Verojen kerääminen: Kunnat ja kaupungit keräävät veroja, jotka käytetään julkisten palveluiden ja infrastruktuurin rahoittamiseen. Verotulot ovat tärkeä osa kuntien ja kaupunkien taloutta.
5. Alueellinen kehitys: Kunnat ja kaupungit edistävät alueellista kehitystä ja taloudellista kasvua. Ne voivat esimerkiksi tukea paikallisia yrityksiä, edistää matkailua ja investoida kulttuuriin ja urheiluun.
6. Rahan kierto: Kunnat ja kaupungit osallistuvat rahan kiertoon monin tavoin. Ne maksavat palkkoja, ostavat tavaroita ja palveluita, ja saavat tuloja veroista ja valtionosuuksista. Tämä rahan liike on tärkeää talouden toiminnalle.

Kuvassasi esitetty rahan kierto kuvaa hyvin sitä, miten kunnat ja kaupungit ovat osa laajempaa taloudellista järjestelmää. Ne saavat tuloja eri lähteistä ja käyttävät niitä erilaisiin menoihin, jotka puolestaan vaikuttavat talouden toimintaan ja kansalaisten hyvinvointiin.

Minä:

Mihin raha katoaa, vai katoaako lainkaan? Mikäli kunta palkkaa aiemmin työttömänä olevan henkilön kaupungin puutarhaa haravoimaan. Mistä raha tulee haravointiin, ja minne kaikkialle se lopunperin kulkeutuu?

8:19am

Mistral:

Rahan kierto taloudessa on monimutkainen prosessi, ja se ei todellisuudessa "katoa" mihinkään, vaan se liikkuu ja muuttuu muotoa eri taloudellisten toimijoiden välillä. Kun kunta palkkaa aiemmin työttömänä olevan henkilön kaupungin puutarhaa haravoimaan, rahan liike voidaan jakaa useaan vaiheeseen:

1. Rahan lähde haravointiin

Verojen ja valtionosuuksien kautta:

• Kunnat saavat rahoitusta pääasiassa kahdesta lähteestä: kuntien omista verotuloista (kuten kuntaverot) ja valtionosuuksista.
• Valtionosuudet ovat valtion myöntämiä varoja, jotka perustuvat eri kriteereihin, kuten kunnan väkilukuun ja palvelutarpeisiin.

2. Rahan liike kunta palkkaa työntekijän

Palkan maksaminen:

• Kun kunta palkkaa henkilön haravoimaan puistoa, se maksaa tälle henkilölle palkan.
• Tämä palkka tulee kunnan budjetista, joka on koottu verotuloista ja valtionosuuksista.

3. Rahan liike työntekijän kulutukseen

Kulutus:

• Työntekijä käyttää saamaansa palkkaa ostamaan tavaroita ja palveluita, kuten ruokaa, vaatteita, asunnon vuokraa ja muita päivittäisiä tarpeita.
• Tämä kulutus lisää kysyntää paikallisilla markkinoilla ja tukee paikallisia yrityksiä.

4. Rahan liike yrityksille

Yritysten tulot:

• Paikalliset yritykset saavat tuloja, kun työntekijä ja muut kuluttajat ostavat niiden tuotteita ja palveluita.
• Nämä tulot mahdollistavat yritysten investoinnit, palkkojen maksamisen ja muun toiminnan ylläpidon.

5. Rahan liike verojen ja palkkojen kautta

Verot ja palkat:

• Yritykset maksavat veroja valtiolle ja kunnille, ja ne maksavat myös palkkoja omille työntekijöilleen.
• Nämä verot ja palkat palautuvat takaisin talouden kiertoon, jossa ne käytetään julkisiin palveluihin, infrastruktuuriin ja muihin tarpeisiin.

6. Rahan liike säästöihin ja investointeihin

Säästöt ja investoinnit:

• Osa työntekijän palkasta voi mennä säästöihin, jotka talletetaan pankkeihin tai sijoitetaan.
• Pankit ja sijoitusrahastot käyttävät näitä varoja lainana yrityksille ja yksityishenkilöille, jotka puolestaan investoivat niitä erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin.

Yhteenveto

Raha ei siis "katoa", vaan se liikkuu taloudessa eri toimijoiden välillä. Kun kunta palkkaa työntekijän, raha liikkuu kunnan budjetista työntekijälle, joka käyttää sen kulutukseen. Tämä kulutus tukee paikallisia yrityksiä, jotka puolestaan maksavat veroja ja palkkoja. Näin raha jatkaa kiertämistä taloudessa, tuoden hyötyä eri osapuolille ja edistäen taloudellista toimintaa.