Tässä tätä mielenmaisemaa, olkaa hyvä!

---

.

Hep Stars

Heps Stars ja Rolling Stones Kuuluivat vahvoihin taustavaikuttajiin. Joitakin Rollareitten kappaleita tuli kuunneltua oikein toden tosiaan mutta enimmäkseen alunperin käännöksinä Hep Stars Benny Andersson ruotsalainen bändi soi joskus radiosta ja kuului niihin "pitkätukkaisiin " yhtyeisiin Beatlesin kanssa jota ei vanhempieni mielestä kuulemma oiken saanut ihannoida eikä ainkaan katsella esimerkkiä hakeakseen. Vanhempani sanoivatkin että sellaista joikuamista ilman musiikkia. ja sitten vielä hiuksetkin roikkuu.

Kai niitä joku sitten tosissaankin kuunteli sekä taisi oikein tykästyäkin. Minä ainakin ja  esim Björn Ulvaeus soitti yhden korvaavan kitaristi keikan poissaolevan kitaristin vuoksi Hep Starsin Suomen keikalla Helsingissä ja jäi lopullisesti sille tielle musiikin saralla. Björn jätti insinööriopinnot ja höyrähti kokonaan musiikkiin. Toki täytynee puolustella Björniä kun sillä tyttöystävä oli kuitenkin jo esiintyvä supertähti Agnetha Fältskog, ja itsekin tehnyt musiikkia jo paljon. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä esiintyjää höyrähtivät samaan melodiseen tuotantoon. Agneta, Benny, Björn, Anni-Frid. Vuodesta 1974 lähtien ihan viime vuosiin asti levytyksiä tehnyt kokoonpano on kuitenkin ehkä tai taitaa ihan ollakin kokonaisuutena maailman menestynein yhtye. ( ABBA )

No ei se meikäläinen olisi erottanut sen paremmin tähteä kivestä kuin Veikko ja Anttikaan reissuillaan 60 luvun alussa. Antti sekä Veikko tapasivat erään kellaribändin esiintymässä ja hetken kuunneltuaan totesivat että ei ole kummoinen tuokaan. No Beatles jota kuuntelivat oli vielä niin raakile. Niin, eikä Veikko ja Anttikaan olleet vielä Emil von Retee ja Irwin Goodman.

Heps Stars on esimerkkinä kuuskytluvun musiikillisesta suunnasta. Vasta seiskyt luvulle mentäessä momentti kiihtyi enemmän jazz ja blues suunnasta kehittyneempään jazz ja blues muotoon eli Disco musiikkiin. Heps Stars ei enää ollut ihan 60 luvun alkutuotantoa vaan tyylisuunnan kehittyminen oli jo näkyvissä.

 

HEP STARS - THE BIRDS IN THE SKY (1967)

Outoa olisi jos joku aikalaiseni väittäisi ettei ole Cadillac kappaletta Heps Starsin esittämänä koskaan kuullut.

Hep Stars - Cadillac

The Animals

Alkuperäinen The Animals yhtye osoitti maailmalle "rautalankaa ja sähköurkuja" omalla persoonallisella tavallaan. Myöhemmin alkuperäisen yhtyeen hajottua Eric Burdon jatkoi uudella kokoonpanolla Eric Burdon and the Animals. Uuden yhtyeen myötä musiikki suuntautui myös uudemmille urille.

Eric Burdon on tehnyt mittavan uran artistina myöhemmin.

Selväähän se oli että nuoren pojanklopin korviin kantautui British Invasion kaikessa muodossaan. osin tietenkin pehmennettyinä käännösversioina, mutta myös osin alkuperäisinäkin. Kyllä siitä jokin jälki jäi mielen syövereihin.  

Missään tapauksessa ei saa unohtaa mainita Animals yhtyeen v 1964 julkaisemaa "House of the Rising Sun" kappaletta alkuperäisenä. Käännöksenä se lienee myös vähintään yhtä tuttu jokaiselle aikalaiselleni. Ihmettelisin jos tällä kappaleella ei olisi ollut vaikuttavia piirteitä omaan identiteettiseen kehitykseeni musiikin suhteen.

The Animals "House Of The Rising Sun" on The Ed Sullivan Show

 

Tässä toinen The Animals yhtyeen veistämä jälki mielen sopukoihin. Ihmettelen jos joku aikalaisistani ei ole tätä kuullut.

Animals - Don't let me be Misunderstood

The Animals - Bring It On Home To Me (clip, 1965)

War

Eric Burdon muutti tyyliä 70 luvun taitteessa voimakkaasti. Otin tämän mukaan siksi että tämä kuvaa 70 luvun tyyilisuuntauksen voimakkaan muutoksen. Omalla kohdalla tämä kappale jäi vähemmälle kuuntelulle, jos lainkaan. Mutta tyylisuunta oli selvä. Mukana elettiin. Aloin itsekin elää sellaista alkuaikojen vieroitusta lapsuudesta, joten mukana mentiin.

Eric Burdon & War Tobacco Road Live, 1970

 

Rolling Stones

Kuten Hep Starsin jälkeen jäsenen Bennyn uuden yhtyeen  nimeltä Björn, Benny, Agnetha & Anni-Frid tai ehkäpä  yhtye oli vielä siihen aikaan Festfolk nimisenä ja sen esittämä kappale People need love soi radiossa usein. 
Mutta.

Rollareitten Paint It, Black soi kuitenkin vielä useammin, no tosin radiosta enimmäkseen käännöksenä ( Kai Hyttinen "Mustaa" ) Hyttisen Kailla oli lyhyemmät hiuksetkin, joten se oli jopa vanhempieni mukaan varteenotettavampi esittäjä.

The Rolling Stones - Paint It, Black (Official Lyric Video)

Tony Orlando

Tämäkin vuonna 1973 julkaistu kappale tuli tutuksi myös suomennoksena. "Lippu salkoon"

Tie a yellow ribbon 'round ol' Oak tree - Tony Orlando

Samaa Tony Orlando linjaa edelleen mutta meilläpäin tunnetuksi tämäkin teki Ilkka Sysimetsä eli Freredik. Taisi olla Reetun nousukautta.

Tony Orlando and Dawn Kung Fu Fighting

Jethro Tull

Voihan sitä väittää ettei ole koskaan kuullukaan. Mutta esim hittikappale Bourée vuodelta 1969 lienee kuitenkin mieliin jäänyt.

Jethro Tull - Bourée (French TV, 1969 'La Joconde')

 

Beatles 

Melkomoisen suosion saavuttaneet Beatlesin pojat olivat vanhemman ikäpolven mielestä räävittömiä pitkätukkia jotka eivät edes laula kunnolla, vaan määkivät umpimähkään. Näin puhui isovanhempien sekä joidenkin vanhempien sukopolvi.

No meikäläinen kuitenkin tykkäsi aika kovasti. Tietenkin jo pelkästään siksi.... no pidin kyllä ihan oikeasti. Uhrasin jopa tyhjiä uusia C-kasetteja nauhoittaakseni niihin tätä musiikkia.

The Beatles - All My Loving - Dutch TV, 1964

The Lovin´ spoonful

Summer in the City 1966. Uskotteko?

No kappalehan kyllä tuli kuunneltua kymmeniin kertoihin. Tutuksi tuli mutta käännöksenä tietenkin. ( Danny Kesäkatu ). En minä mistään alkuperäisestä tainut ollut kuullutkaan vielä 60 luvulla ainakaan.

Täytyy kyllä sanoa että Dannyn käännösesitys ei ollut huono, kuten mikään mitä Danny esitti 60/70 luvulla. En mene sanomaan että huonoa myöhemminkään, mutta omalle kohdalle osuivat ja upposivat nuo 60/70 luvun esitykset.

En siis laita käännösiskelmä versiota  tähän vaikka sen olinkin aina kuullut.

Summer in the City

Kun tyttöjä katselen ~ EDDY (1967)

Sellainen kuuskyt luvun kipale. Hauska, ja tutunoloinen vielä vuosikymmenien päästäkin. Ehkäpä eräs musiikkityylin edustaja joka muokkasi meistä aikalaisista juuri omanlaisia.

Uriah Heep

Puhusin syvintä potaskaa jos väittäisin ettei Uriah Heep olisi antanut jonkinlaista potkua sekä voimaa nuoruuden karikkojen  keskellä. Yhä edelleen nämäkin vanhat kappaleet ovat niin kovaa kamaa että eivä häpeä millekään uudemmalle.

ja väitän että jos aikalaiseni väittää ettei ole koskaan moisesta yhtyeestä mitään kuullutkaan, on ikävä kyllä kuuro. Nähnyt on melko varmasti kuitenkin.

Lady in black

 

Black Sabbath / Led Zeppelin

Sanomattakin selvää että molempia tulu kuunneltua varsinkin jos sattui jotkut nuorisobileet olemaan johon osallistuin. Erittäin kuvaavaa musiikkia 70 luvun alusta jolloin ensimmäisiä (ensimmäinen ) partajouhia alkoi kasvaa. On samalla tavalla sanomattakin selvää että nämä molemmat jättivät omia syviä raapaisuja sielunmaisemaani. Jollain tavalla juuri näiden ansiosta ei myöhemmän ajan "pintamusa" oikein syvälle minuun päässyt juurtumaankaan. Esim myöhemmin ns ysärin kova menomusa oli sellaista jota kuunteli ja josta jopa piti, muttei muistin sopukoissa ollut enää tilaa jotta niitä ysärin helmiä montaakaan olisi mieleen jäänyt.

BLACK SABBATH - "Paranoid"

Led Zeppelin - Whole Lotta Love

Slade

Jonkinlainen osa jonkunlaista bileaikaa tämä musiikki. Muistoihin tulee jonkinlaiset humalahakuiset illanvietot joissa meno muuttui hämärän rajamailla tunnelmaltaa rajuksi. Oisko niin että Slade yhtyeelläkin on jonkinlainen osa nuoruuteni vaikuttajista. Tai mitäpä sitä kieltämään. Oli vaikutusta.

Slade - Cum On Feel The Noize

The Osmonds

The Osmonds Crazy Horses 1972. Sanottakoon että aikansa tuotos. Kappaleena sellainen että ihan varmasti tuli kuunneltua koska se kuului ajankuvaan kuin nyrkki silmään. Videota ei tainut televisiossa olla näytillä siihen aikaan. Video on aikakautensa tuotos eikä lainkaan huonosti toteutettu. Jos vertaa 70 luvun alun tv nauhoituksiin ABBA, SLADE jne kuuluu tämä täysin samaan kastiin. Videolla paljastuu tuo kirkuna ääni joka tehdään sen aikaisella syntikalla. Itselle sellainen kappale joka jostain syystä ei tuo merkitystä mieleen.

Moody Blues

70 luvun melodinen musiikki parhaimmillaan. Tästäkin kappaleesta voi heittää yleistyksen että seiskyt luvulla tehtiin hyvää musiikkia.

Moody Blues - Melancholy Man (1970)

 Tapani Kansa

Käymme yhdessä ain Tapani Kansan esittämänä tuli tutuksi jollotukseksi radiosta. Tapani Kansan tuotanto kaiken kaikkiaan 60/70 luvulla kuului niihin joita radiossa tosi paljon soitetettiin. En pitänyt huonoina esityksinä, päinvastoin Tapani Kansan uskottava tapa esittää, sekä taitava äänen käyttö hyvän laulutaidon kanssa olivat ihan jees. Enempi se jäi kuulijalle valita tykkääkö vai ei, minä tykkäsin.

Sen kummempia vaikutteita kuitenkaan tuskin sain. Mutta kuuntelin mielelläni.

Silti en kuulunut siihen kuulijakuntaan että olisin vartavasten ostellut Tapsaa. Vaikka kuinka teki mieli laittaa se kuulemani versio juuri tähän esille, laitan alkuperäisen RONNY tulkinnan tekijältä itseltään. Itse olen tuskin koskaan aiemmin kuullut alkuperäistä.

Säveltäjä Wolfgang Roloff, Taitelijanimellä RONNY, Dunja Du

Ronny - Dunja Du

Sulle v.1977 

Tapani Kansan "Sulle" soi melko paljon radiossa. Sellainen tarttuva tunteikas rallatus joka ei ollut huono, vaan päinvastoin. Muttei tainut kappaleena koskaan ollut nauhoitettuna kasettimankalleni.

Kari Kuuva

Jonkin verran radiosta tuli Kari Kuuvan esittämänä Do Wah Diddy Diddy . Tällainen tyyli kuului ajan henkeen vahvasti. Kun miettii mihin kohtaan tämä juurtui identiteettiä, en tiedä, mutta... johonkin.

Vaikka tästäkin Do Wah Diddy Diddy kappaleesta alkuperäinen tuntui jotenkin istuvan vielä paremmin johonkin siihen "suuren maailman" humuun johon oltiin menossa

Doo Wah Diddy Manfred Mann

 

Arto Sotavalta

Käännösiskelmällä "Päivät kuin unta"  oli tyypillinen mielenmaisemaa kuvastava rallatus, Voisi sanoa että oli kuin suoraan suomalaisuuden kuvajainen. Tämä rallatus lienee sellainen ajankuva. Siihen se sopii vieläkin hyvin. Ehkä voisi sanoa kappaleen olevan suora polku menneeseen aikaan.

Alkuperäisen Belgialaisen Jacques Brel v 1961 esittämän Le Moribond kappaleen kuultuaan eron havaitsee selkeästi.

Le Moribond

 

Jos vielä oot vapaa,

Radiosoittona todella pitkään ja enpä osaa sanoa kuinka moni iskelmälaulaja otti tämän omaan esityslistaansa. Vahvaa seiskytluvun tunnelmaa juuri sellaisena kuin se todella aidoimmillaan on. Otin tämän kappaleen sekä esittäjän esille koska tällä kappaleella on merkitys joka koskee enemmän ajan henkeä kuin kappaletta. Jos olisi tuolloin kysytty minulta "pidätkö musiikista" olisin vastannut "kyllä" sen suuremmin miettimättä. Tämä kappale edusti sanaa "musiikki" ei sen enempää, eikä sen vähempää. Ei varsinaisesti kolahtanut, mutta ei tuntunut vähäpätöiselle, toimi juuri siinä "musiikki" sanan tehtävässä mainiosti.

Jos vielä oot vapaa ~ MARKUS (1970)
Markku Tranberg

 Terry Jacks "Seasons In The Sun" on vielä enemmän sitä 70 lukua jonka muistan. 

Terry Jacks - Seasons In The Sun (Original Video HD)

 

 Katri Helena

Ei ole mitään, eikä minkäänlaista syytä jättää Katri Helenaa pois tältä listalta. Henkilökohtaisella vaikuttamisen pohjalta katri Helenan tuotantoa kaiken kaikkiaan voisi luokitella sanoilla: "sinivalkoinen ääni".  Kai laulaa saan kappale soi radiossa niin monta vuotta että kumma on jos ei aikalaiseni sellaisesta olisi mitään kuullut. Ajankuvana aivan erinomainen valinta. Ja ei se hassumpi rallatus ollut, vaikken sitä itse mihinkään nauhoittanut enkä tainut jukeboxistakaan koskaan soittaa.

Kai laulaa saan. v 1971

 

Pakkohan se on laittaa lisää Katri Helenaa ja varsinkin "Vasten auringon siltaa". Tämän käännösiskelmän sävelin on vietetty monta kesäistä iltaa mopoilla ajellen järven rannalle makkaraa paistamaan. No pakko sanoa ja myöntää että myös olutta maistelemaan. Yö teltassa, Kasettimankasta Katri Helenaa ja muutakin. Huoh! Niin ja sen paremmin ymmärtämättä mistä tässäkään kappaleen sanonnassa oli kysymys. Pääasia oli kesä, mopo, makkara, olut ja joskus joku tyttö jolta sai pusun. Tätä aikaa jäin kaipaamaan. 

Katri Helena Vasten auringon siltaa

Esa Pakarinen

Joku sanoi, otetaanko Pakarock mukaan?  Mikä ihme, siis Esa Pakarinen ?? Eiikös Esa Pakarinen ole niitä kalkkiksien ja vanhojen patujen sekä mammojen juttuja? Ai ei vai ??

Eräänlainen tunnelmankohottaja sekä hengenluoja oli meille sen ajan nuorille Esa Pakarisen "uusi" tuleminen Pakarock 1 ja Pakarock2 levyillä. Jotenkin ne vaan kuulostivat niin hyviltä. Enkä voi sanoa etteikö kuulosta edelleenkin.  Muistan ensin karsastaneeni pahan kerran kun joku esitteli Pakarock kasettia kuunneltavaksi. Mielipiteeni muuttui heti yhdellä kertaa suvaitsevaksi.

Esa Pakarinen ja Irwin Goodman tekivät myös yhdessä varsin hyviä ralleja

Esa Pakarinen - Rokki On Poikaa

Karman "Hyvää huomenta Suomi" kappaleen sanoin tuli hoilailtua monesti. Tiedä sitten oliko merkityksellistä vai ei. Tunteita herättävää siitä huolimatta. !!

Karma - Hyvää huomenta Suomi

Poppia poppia

The Rubettes soi seiskyt luvun puolivälin paikkeilla tosi paljon radiosta. Suoranaista sielun kumppanuutta en kappaleeseen kokenut, mutta en huonoksikaan haukkunut. Luulenpa että 14 - 15 vuotiaan pojanklopin päässä soi tämäkin kappale samasta syystä kuin Harpo. Eli vastakkaisen sukupuolen omistamasta magnetofonista on siirtynyt meikäläisen pääkoppaan. Ehkä tytöltä saatu pusu loi jonkinlaisen yhteyden tämän musiikin maailmaan, ..tiedä sitä sitten. Tai siis tiedän minä. Se pusu.

Nyt muutamia vuosikymmeniä myöhemmin huomaan kuinka paljon se taustavaikutti omiin mielenmaisemiin aikoinaan.

Sugar Baby Love - The Rubettes

Agnetha Fältskog

Paljon ennen ABBAa soi Sonny Boy radiosta. Tuli sujuvasti kuunneltua tätäkin kappaletta. Myöhemmin, varsinkin tänä päivänä kaikki musiikki jota on esittänyt jokin aiemmin tai myhemmin v 1974 perustetun ABBAn jäsenet nimetään alkuliitteelä ABBA vaikka siitä ( yhtyeestä ) ei silloin oltu edes haaveiltu, eikä varsinkaan ollut olemassa. Monella on käsitys että yhtye vain syntyi tosta vaan. Se ei tapahtunut niin. kerron siitä eri artikkelissa enemmän.

Omakohtaisesti en osaa sanoa minkälaisen vaikutusperän tämä kyseinen kappale on minuun piirtänyt, mutta kyllä se näin jälkeenpäinkin kuunneltuna "omalta" tuntuu.

Agnetha Sonny Boy

Smokie

Alkujaan nimellä vuodesta 1965 "Essence" ja sitten  "The Elizabethans" ja sitten "Kindness"  

Vuodesta 1974 lähtien Smokey. 

Näihin aikoihin yhdysvaltalainen soul-legenda Smokey Robinson nosti kanteen yhtyeen nimestä, ja yhtye joutui muuttamaan nimen lopulliseen muotoonsa "Smokie"

1974/1975 Smokie

Lähde Wikipedia

Smokie kuului niihin musiikin tuottajiin joiden tuotantoa kuuli, halusi tai ei. Mielummin kuitenkin halusi. Monet Smokien kappaleista päätyivät käännöksinä myös suomen kielelle.. Ns laatu kamaa.

Pidin Chris Normanin laulusta tosi paljon

Australialainen New World yhtye Nicky Chinn ja Mike Chapman julkaisivat kappaleen "Living next door to Alice" v 1972. Kappaleesta tuli myöhemmin menestyshitti Smokie yhtyeelle. Suomessa Kari Tapio julkaisi  Juha "Watt"  Vainion sanoittaman "Viisitoista kesää" kappaleen 1977 Kaipuu LP levyllä.

Smokie - Living Next Door to Alice (Official Video) (VOD)

Markku Aro "keskiyön aikaan" lienee enemmän kotimaan radiosta kuulunut.

Smokie - I'll Meet You at Midnight

Hammond musiikkityyleineen tuli varmasti tutuksi aikalaisteni korviin

Albert Hammond - It Never Rains In Southern California

Led Zeppelin

Luulenpa ettei ole aikalaistani joka ei olisi kuullut jotain Led Zeppelinistä. Joistakin Zeppelinin kappaleista pidin todella paljon, toiset jäivät toisesta korvasta sisää toisesta ulos osastoon. Kuitenkin laatu kamaa sekä hyvin taidokasta tuotosta. Vuoden 1969 Good Times Bad Times oli yksi ns kolahtaneista biisesistä.

Led Zeppelin - Good Times Bad Times

Suzi Quatro

Suzi Quatro kuului niihin musiikin monitaitureihin joita teininä tuli kuunneltua hyvin paljon. En itse kuitenkaan koskaan ostanut yhtään LPtä tai sinkkua, mutta Discoissa sun muissa paikoissa ja radiossa soiden Suzi jätti oman hyvin vahvan jälkensä mieleni sopukoihin. Kun kuuntelee Chris Normani & Suzi Quatron Stumblin`in kappaleen nyt tänä päivänä saa niin selkeä niin selkeän käsityksen mikä oli se minun musiikillinen maailma yhdeltä osin jossa kasvoin aikuisuuden ikään. 

Vuonna 1978 tämäkin kappale oli mielestäni vain pelkästään hyvä ylimakea rollotus joka soi kaikkialla. ja kyllä sitä todella mielellään jopa silloinkin (salaa)  kuuntelikin. Suzi Quatro ja rokkimimmi, se oli se mistä kehtasi ennemminkin kertoa. Nyt tänä päivänä juuri tuo esitys vie suoraan ajanjaksoon jolloin olin saavuttanut täysi-ikäisyyden. Siis tätähän se välillä oli.

Chris Norman & Suzi Quatro - Stumblin' In (1978)

Kotimainen käännöskappale "Kompastuttiin" ei iskenyt lainkaan. Ei ainakaan ole jäänyt lainkaan mieleen.  Alkuperäisestä tunnelmasta ei ainakaan voi puhua samana päivänä.

Berit ja Matti Esko - Kompastuttiin (1980).

Suzi Quatrolla oli niin monta ja niin paljon erilaista "ränttätänttää" sun muunlaista musiikkia. Yhteistä oli kuitenkin varsin uskottava esiintyminen. Ja kovaa kamaahan se oli.

Suzi Quatro If You Can't Give Me Love 1978 HQ, Ein Kessel Buntes

Linda Ronstad

Musiikkityylli niin suoraan seiskyt kun vaan mitenkään voi olla. Purkkaa suuhun, ts hubba bubba huuleen....

Linda Ronstadt - It's So Easy

Olihan se musiikin suunta meillä täällä peräpohjolassakin hiukalleen kääntymässä "suuren maailman" suuntaan. Ensin oli tietenkin esikuvat ja sitten niistä tehtiin monia kotimaisia käännösiskelmiä. Tässäkin Middle Of Road hyvinkin kuolematon esitys. Huom vain yksi niistä. Ei voi myöskään unohtaa Chirpy Chirpy Cheep Cheep kappaletta. Tai sitten ei ole koskaan siihen aikaan kuunnellut radiota.... "pääsky ja satakieli...

Tässä Soley, Soley

Middle Of The Road - Soley, Soley (1972) HD 0815007

 Pääsky ja satakieli lauleli näin... uuih tsirpy tsirpy cheep cheep....

Chirpy Chirpy Cheep Cheep - Middle Of The Road 197

Joan Baez, Donna Donna. Dolly Parton, Jolene

Ei ole mahdollista unohtaa pois vaikuttajista. Jotenkin kertoivat sellaisista asioista joita ei kunnolla ymmärtänyt, mutta joihin halusi samaistua siitä huolimatta. Tällä musiikin saralla tunsin suurta ideologista yhteyttä musiikkiin.

Dolly Parton Jolene ( -74 )

Joan Baez ~ Donna, Donna

Anki, Seija Simola, Carola

Aikakauden huippulaulajia unohtamatta sinivalkoista Katri Helenaa. Olen aivan varma että nuoren pojan sisälmyksissä oli hetkiä jolloin näistä laulajista ja heidän esityksistään oli lohtua, tunnetta jne. Jotain joka poltti jonkunlaisen jäljen pysyvästi.

Anki Lindqvist...Jos nyt menet pois

Carola / Rakkauden jälkeen

Irrallinen lainaus eräästä kommentista " Maailman paras tulkinta tästä Udo Jürgensin kauniista kappaleesta. " Itse pidin myös Juhani Markolan versiosta. Pidin jopa niin paljon että ostin autoon Juhani Markolan C kasetin tätä varten.

Carola Standertskjöld - Rakkauden jälkeen

Jarno Sarjanen, Jukka Raitanen

olivat sellaisia radiokuuluisuuksia. "Pojan pienen haaveet ne toteutuneet ei" tai Jukka raitasen vangin toive, jne.. Kyllä ne johonkin muistijäjen jättivät joka ei poistu. Eikä muuten tarvitse poistuakaan. Jotain kummallisen tutun tuntua näissä suomalaisen melankolian esiintymissä on. Toiveikkuutta mutta kaihoa ympärillä.

Jarno Sarjanen - Pienen pojan haaveet (1971)

Irwin Goodman, Antti Yrjö Hammarberg

Irwin alkoi kuullua myös minun elämääni ollessani 13 vuoden ikäinen. Tosin aivan ensi kosketukseni taisi tulla aiemmin Työmiehen lauantaista ja Ei tippa tapa kappaleista. Mutta ei niillä ollut oikein samaistumispintaa alle kymmenkesäisen pojan elämässä. Myöhemmin koko Irwin tuotento tuli kuunneltua moniin lukemattomiin kertoihin. Jotain niissä vaan oli joka sävähdytti, ja se sama on edelleen olemassa.

Täytyy muistaa että tuo aika nuoruudessani oli hyvin paljon erilaista. "Iltatuulen viesti" sekä "Ruusuja hopeamaljassa" oli ns hyväksyttävää musiikkia kuten Kauko Käyhkön kaksi vanhaa tukkijätkää jne jne.. Uudempi reteempi sekä aavistuksen kantaa ottavampi ( Bob Dylan henkinen Folk, joka jää tältä listalta pääosin pois ) aika oli vasta tulossa. Puhumattakaan niistä "pitkätukista" eli Beatlesit ja Rollarit. Suomeen kaikki rantautui aina jälkijunassa, vaikka käännöksethän olivat jylläänneet jo aikaa sitten.. Veikon ja Antin eli Emil von Retee ja Irwin Goodman tekivät suuren vaikutuksen koko kansan sielunmaisemaan, ei vain minun.

Tässä kaksi esimerkkiä ns "siistin ajan" Irwinistä.

Irwin Goodman - Si si si (1973)

Tätä tuli niin kuunneltua, ja hoilattua paljon.

Irwin Goodman - Poing poing poing (1971)

Tämä documentti Antista on todella hyvä kertomaan muutoinkin sen ajan musiikillistumisesta. Irwin oli silloin oikeasti suuri nimi. Kun on elänyt sen ajan kun Irwin (alunperin Irwing) olivat suuria nimiä yhdessä Speden kanssa. Spedekin oli arvostettu keksijä, elokuvantekijä, eikä haukkumanimi, niin ei Irwinkään ollut renttu ja retuperällä vaan arvostettu taiteilija.

Irwin Goodmanin ABC

Harpo

Laulaja jota kuuntelin vastakkaisen sukupuolen edustajan esitettyä patterimankastaan pääosin yötä päivää. Kivaa renkutusta, eikä mitään hassumpaa. Mutta ei antanut minulle muuta kuin ajanvietettä. En usko että sain sen kummempia vaikutteita. Kivaa musaa silti. Ja kuului seiskyt luvun aikaikkunaan kuin nyrkki silmään.

Harpo - Moviestar (1976) HD 0815007

Sanoja

Nuoruuteen se kai vielä hetken aikaa kuului kasarin (1980 ) aika. Tuli kuunneltua Tuomari Nurmiota varsinkin alkuajan tuotantoa.

Niin kuin yleensä, en ymmärtänyt sanoituksista joskus puoliakaan. Loppujen lopuksi sillä ymmärtämisellä niin väliäkään, koska jokainen voi ja pystyy ymmärtämään vain itseensä verraten. 

Suurin osa Tuomari Nurmion alkuajan tuotannosta meni ensimmäisellä kerralla korvasta sisään ja toisesta ulos. Minkäänlaista tarttumapintaa en edes etsinyt.

Sittemmin aloin hetkittäin tajuamaan että eihän tämä olekaan tyhjänpäiväistä renkutusta vaan taidokkaasti esitettyä sanomaa jolla on merkitys.

Sen vuoksi en laita tähän tämän kappaleen aikaisempaa versiota mitä tuli paljon kuunneltua. Laitan paremminkin sen version jona aikana sanoille oli kasvanut jo hieman merkitystä omalla kohdallani.

Laitan sanat luettavaksi joista minäkin aloin aikoinani oivaltaa asian paljon syvemmin.

Kurjuuden kuningas