Miksi olen "vasentunut?"

Kts olenko lintu vai kala En ole persu enkä kommari.

2.10.2026 , 198 päivää vaaleihin

 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

// kts alkup kirjoitus  5.4. 2024//

Meillä on toivoa. //Toivon Manifesti // 

Vasentunut

Ilman jäsenkirjaa, muttei ilman arvoja

Olen iältäni sen ikäinen että sain olla onnekas. Olen kerennyt kokea oikean sekä toimivan hyvinvointivaltion kanssa elämisen. Mikään ei ole koskaan täysin valmis, ei ollut sekään. Mutta sellainen että meillä kaikilla oli hyvä olla. Voin sanoa että olen ollut onnekas

Koko aikuisikäni olen seissyt omilla jaloillani ilman minkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa, ryhmökuria tai valmiiksi pureskeltuja dogmeja. Minua on vuosikymmenten varrella pyydetty useammankin eri puolueen ehdokkaaksi kunnallis- ja aluevaaleissa. Olen jokaisella kerralla kieltäytynyt.

Syyni kieltäytymiseen on ollut yksinkertainen: olen halunnut säilyttää riippumattomuuteni, katsoa yhteiskunnallista todellisuutta omilla silmilläni ja sanoa mielipiteeni suoraan – riippumatta siitä, kuka kulloinkin istuu valtioneuvoston linnassa tai minkä väriset liput kabineteissa liehuvat.

En ole koskaan oppinut olemaan hiljaa. En osaa jäädä sivustaseuraajaksi tai nyökkäillä hiljaa hyväksyvästi silloin, kun näen päätöksentekokoneistossa kohtuuttomuutta, ihmisarvon murentamista tai määrätietoista sumutusta. Elän muutoksessa, ja pyrkimykseni on vaikuttaa omalla pienellä panoksellani: haastaa kielellistä teatteria, avaamalla talouden reaaliteetteja ja herättelemällä ihmisiä näkemään poliittisten eufemismien taakse.

Viime aikoina minulle on sosiaalisen median keskusteluissa ja kommenttikentissä heitetty leimaa: olen kuulemma "vasentunut". Vastaukseni siihen on lyhyt ja rehellinen: kyllä, nykyinen tilanne on todellakin vasentanut mielipiteitäni voimakkaasti. Ja minulla on siihen erittäin painavat syyt.

Mitä "vasentuminen" minulle tarkoittaa?

Sana "vasentunut" ei kohdallani merkitse sitä, että olisin marssinut puoluetoimistolle hakemaan jäsenkorttia tai että sitoutuisin johonkin ideologiseen utopiaan. Minulle se on retorinen havainto ja reaktio siihen arvoitukseen, mihin suomalainen päätöksenteko on ajautunut.

Kun oikeistolainen leikkaus- ja kurjistamispolitiikka on karannut niin kauas kohtuuden, inhimillisyyden ja kestävän talouden raameista, jokainen tavallisen kansan puolta pitävä ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteita puolustava ihminen löytää itsensä asemasta, jota nykypuheessa kutsutaan "vasemmistolaiseksi".

Se ei johdu siitä, että ihmiset olisivat yhtäkkiä muuttuneet radikaaleiksi. Se johtuu siitä, että poliittinen keskipiste ja päätöksenteon arvot on siirretty niin äärimmäiseen laitaan, että tavallinen arjen turvallisuuden, ihmisarvon ja julkisen vastuun puolustaminen leimataan "vasentuneisuudeksi".

Syyt vasentumiseeni: Neljä kovaa reaaliteettia

En ole "vasentunut" tunnepohjaisen uhoamisen vuoksi, vaan siksi, että näen käytännön tasolla ne tuhot, joita nykyinen linja saa aikaan:

1. Ihmisen muuttaminen kulueräksi

1980-luvun alussa ja hyvinvointivaltion rakentamisen vuosikymmeninä ihminen nähtiin yhteiskunnan tärkeimpänä pääomana. Koulutus, aikuiskoulutustuki, maksuttomat peruspalvelut ja sosiaalinen turvaverkko olivat yhteiskunnan aitoja investointeja. Tänään ihminen nähdään kylmässä Excel-politiikassa pelkkänä maksuhäiriöriskinä, tilastollisena rasitteena ja kontrolloinnin kohteena, jota pitää piiskata leikkauksilla "töihin" – riippumatta siitä, onko työtä, terveyttä tai edellytyksiä tarjolla.

2. Kaksinaismoraali ja eufemismit

Mielipiteeni ovat "vasentuneet", koska en voi sietää kielellistä sumutusta. Kun hyvätuloisille annetaan veroalennuksia ja suuryrityksille tukia, sitä nimitetään "kannustimeksi ja dynaamiseksi kasvuelementiksi". Mutta kun työttömältä, opiskelijalta tai pätkätyöläiseltä leikataan suojaosia ja asumistukea, sitä nimitetään "kannustinloukun purkamiseksi". Rikkaalle annetaan porkkanaa, köyhälle keppiä. Tämä ei ole mitään taloustiedettä, vaan kirkasta arvovalintaa.

3. Säästetty euro ei ole säästetty euro

Mekaaninen leikkauspolitiikka, jossa ennaltaehkäisevästä järjestötyöstä, mielenterveyspalveluista, sosiaalitoimesta ja sote-palveluista nipistetään miljardeja, ei säästä mitään. Se siirtää laskun moninkertaisena tulevaisuuteen – erikoissairaanhoitoon, kriisipalveluihin, lastensuojeluun ja korjaavaan turvaan. Tällainen "säästäminen" on kansallisvarallisuuden ja ihmisten arjen järjetöntä tuhlailua.

4. Kotimaisen ostovoiman ja yrittäjyysympäristön tuhoaminen

Aito yrittäjyys ja kivijalkakauppa elävät siitä, että tavallisella kansalla on rahaa ostaa. Kun pienituloisilta ja keskiluokalta leikataan ostovoimaa ja nostetaan yleistä arvonlisäveroa 25,5 prosenttiin, teurastetaan sitä lypsävää lehmää, joka pitää kotimaisen kysynnän pyörät pyörimässä. Valtio kieltäytyy itse "menemästä töihin" ja luomasta uutta aitoa kasvuympäristöä, ja tyytyy sen sijaan vain tyhjentämään kansalaisten taskuja.

Sitoutumattomuus on riippumattoman analyysin voimavara

Juuri se tosiasia, ettei minulla ole puoluetaustaa tai jäsenkirjaa, tekee kriittisestä tarkastelustani riippumatonta. Minun ei tarvitse selitellä minkään ministeriön tai puoluekokouksen virheitä parhain päin. Minun ei tarvitse vaieta silloin, kun omat tekevät vääriä päätöksiä, koska minulla ei ole "omia" puoluepolitiikassa.

Sivustollani, artikkeleissani ja keskusteluissani edustan yksinomaan omaa kokemustani ja näkemystäni siitä, millainen yhteiskunta on inhimillisesti kestävä, taloudellisesti järkevä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Päätäntö: Sivustaseuraamisen aika on ohi

Jos sitoutumaton puolustus ihmisarvon, ennaltaehkäisevien palveluiden, oikeudenmukaisen palkkauksen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin puolesta tekee minusta joittenkin silmissä "vasentuneen", otan sen leiman vastaan tyynenä.

Tärkeämpää kuin se, mitä kielellisiä leimoja keskustelukentillä heitellään, on se kysymys, jonka äärellä me jokainen seisomme: Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme jättää jälkeemme?

En ole jäänyt aiemminkaan sanattomaksi, enkä aio jäädä sivustaseuraajaksi nytkään. Rakentava kritiikki, kielellinen lukitseminen ja arjen reaaliteettien esiin nostaminen jatkuvat.