Työttömän kirje, sekä pohdintaa työttömyydestä

Musiikki. Sanat oma kirjoittamat ( Leif Kuismanen ) luotu käyttäen Suno.ai
Sunoa varten tekemäni tekstieditori Sunoteksti helpottaa tagien asettelua.

Paneelikeskustelu Luotu NotebookLM käyttäen audio ( Julkinen linkki ) Alla alkuperäiset kirjoitukset Facebook, sekä mielenmaisemaa sivuni.

( Huom NotebookLM uutuus on julkinen linkki. Jo hieman aiemmin tuli kielivaihtoehdot audiokoosteeseen )

Arvoisat työnantajat ja päättäjät,

Kirjoitan teille työttömänä työnhakijana, yhden niistä sadoistatuhansista suomalaisista, jotka ovat työmarkkinoiden välitilassa. Olen joutunut työttömäksi määräaikaisen työsuhteeni päätyttyä, ja aluksi olin täynnä innostusta uuden työn etsimiseen. Valitettavasti tuo innostus on nopeasti vaihtunut syvään epätoivoon ja turhautumiseen.

Miksi olen työtön, vaikka olen hakenut töitä?
Ensimmäinen ja suurin ongelma on, että työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Suomessa on yli 320 000 työtöntä työnhakijaa, ja määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Esimerkiksi maaliskuun lopussa työttömiä oli 285 000, mutta avoimia työpaikkoja vain 47 000. Tämä tarkoittaa, että työpaikkoja on noin viisi kertaa vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita. Joillakin aloilla, kuten arkkitehdeillä, tilanne on jopa pahempi kuin 1990-luvun laman aikaan.

Olen hakenut satoja työpaikkoja, sekä suoraan työnantajilta että rekrytointiyritysten kautta, mutta tuloksetta. Saan vastauksia, kuten "Saimme 575 hakemusta ja valitettavasti emme jatka prosessia nyt kanssasi". Tässä tilanteessa edes sadan hakemuksen lähettäminen päivittäin ei johtaisi työpaikan saamiseen.

Haamut, rekryfirmat ja markkinoiden vääristymät
Yksi merkittävä ongelma ovat myös niin kutsutut "haamutyöpaikat" ja rekrytointifirmojen toiminta. Sama työpaikka saattaa ilmestyä Työmarkkinatorille useita kertoja eri ilmoittajilta, ja rekryfirmat saattavat etsiä "myytävää työvoimaa" ilman todellista toimeksiantoa. Olen kokenut, että nämä firmat houkuttelevat listoilleen suurin lupauksin, mutta sitten mitään ei tapahdu. Tämä vääristää avoimien työpaikkojen määrää ja luo harhan työpaikkojen runsaudesta. Työnhakijoille ei usein kerrota työnantajan nimeä tai yksityiskohtia työstä, ja viestintä on puutteellista. Jotkut rekrytointiyritykset vaikuttavat keskittyvän enemmän hakijatietojen keräämiseen ja niiden myymiseen kuin aidosti auttamaan työllistymisessä. Olen jopa kuullut tapauksista, joissa rekrytointifirman ja työnantajan välinen sopimus esti parhaan ehdokkaan palkkaamisen, koska työnantaja olisi joutunut maksamaan ison hinnan tai rikkonut sopimusta, jos olisi palkannut ehdokkaan suoraan.

Esteitä työllistymiselle
Työnhakua vaikeuttavat myös monet syrjinnän muodot. Vaikka olen hakenut huolellisesti harkiten työkokemukseeni sopivia paikkoja, minua on saatettu pitää "ylipätevinä" tai kokemukseni ei ole ollut "oikeanlaista". Lisäksi ikäsyrjintä on todellista: keski-ikäisinä (40+) työnhakijoina koemme, että potentiaalimme sivuutetaan iän perusteella, ja yli viisikymppisinä uramahdollisuudet tuntuvat heikentyneen merkittävästi. Myös "oikeiden verkostojen" puute voi olla este työllistymiselle, vaikka olisimme päteviä ja motivoituneita.

Työvoimapolitiikka, joka ei toimi
Nykyinen työvoimapolitiikka näyttää perustuvan virheelliseen oletukseen, että työttömyys on yksilön laiskuudesta, osaamattomuudesta tai haluttomuudesta kiinni. Tämä "ideologisesti työtön" -ajattelu ohjaa politiikkaa. Todellisuudessa työttömyys on järjestelmän tuottama tila, ei moraalinen ominaisuus.

Hallitus on asettanut tavoitteekseen 100 000 uutta työpaikkaa ja kiristää samalla työttömien velvoitteita, vaikka asiantuntijat pitävät tavoitetta "äärimmäisen epätodennäköisenä" ja VM:n työllisyysarvioita epävarmoina. Työttömyyspäiväraha laskee jo 40 päivän jälkeen, ja meitä patistellaan töihin tilanteessa, jossa työpaikkoja ei vain ole.

Turha byrokratia kuormittaa kaikkia
Lakiesitys lisäisi työnhaun velvoitetta entisestään, pakottaen meidät hakemaan vähintään neljää työpaikkaa kuukaudessa, sekä TE-viranomaisen osoittamia työpaikkoja. Osa-aikatyötä tekevienkin hakuvelvoitetta kiristettäisiin, mikä uhkaa soviteltua päivärahaa. Tämä johtaa "turhaan hakemustehtailuun", joka kuormittaa kaikkia osapuolia: meitä työnhakijoita, viranomaisia ja työnantajiakin. Minä ja moni muu tiedämme jo hakemusta lähettäessä, ettemme saa paikkaa, mutta meidän on pakko hakea sitä. Jokainen turha "ei" syö meistä pienen palan ja tuhoaa itsetuntoa.

Lakiesitykset myös helpottaisivat irtisanomista ja heikentäisivät työntekijöiden neuvotteluasemaa, mikä lisää työmarkkinoiden epävarmuutta. Tämä hallitus ei näe työntekijöitä ja ammattiliittoja kumppaneina, vaan pyrkii hajauttamaan työmarkkinat ja lisäämään työnantajan käskyvaltaa. Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen heikentää kollektiivista sopimista.

Kurjistava politiikka ja resurssipula
Sosiaalietuuksien leikkaukset, kuten lapsikorotusten ja suojaosan poistaminen työttömyysturvasta sekä asumistuen tiukennukset, ovat kurjistaneet elämää entisestään. Nämä toimet lamauttavat meitä taloudellisesti ja lisäävät stressiä. Työttömien keskusjärjestö on varoittanut hallitusta, mutta viesti on kaikunut kuuroille korville. Säästöt näkyvät jo pidentyneinä ruokajonoina.

TE-palveluiden resurssit eivät ole riittävät tehokkaaseen ja yksilölliseen palveluun. Työnhakijoiden oikeusturva vaarantuu, kun oikeus etuuteen katkeaisi nykyistä helpommin. Monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä ja jatkuvat uudistukset kuormittavat sekä meitä että viranomaisia. Asioiden hoitaminen on työlästä, ja päätöksiä on vaikea ymmärtää – erityisesti niille, joilla on haasteita kielitaidossa tai digitaitoissa.

Leimaava asenneilmapiiri
Poliitikkojen puheet työttömistä ovat usein leimaavia, alentuvia ja tekevät yleistyksiä. Koko yhteiskunta tuntuu liian työkeskeiseltä, ja työttömyyttä pidetään häpeällisenä, yksilön vikana. Tämän seurauksena tunnemme itsemme tarpeettomiksi ja toisen luokan kansalaisiksi.

Mitä pitäisi tehdä?
On aika lopettaa työttömien syyllistäminen ja alkaa korjata itse järjestelmää. Me tarvitsemme politiikkaa, joka ei jätä ketään.

• Sosiaaliturvaa leikkaamalla ei synny työpaikkoja. Tarvitaan aktiivista elinkeinopolitiikkaa, panostuksia vihreään siirtymään ja rakennusalan pelastuspakettia.
• Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat on palautettava, jotta osa-aikaista työtä kannattaisi ottaa vastaan.
• Aikuiskoulutustuki on palautettava ja työvoimapalveluita vahvistettava. TE-palveluiden asiantuntijoiden ammattitaitoon on luotettava ja palvelut resursoitava nykyistä paremmin.
• Työllisyys paranee yksilöllisillä työllistymissuunnitelmilla, ei pelkillä velvoitteilla.
• Sosiaaliturvaa tulee yksinkertaistaa yhdistämällä etuuksia ja parantamalla tiedonvaihtoa viranomaisten välillä, jotta emme putoa järjestelmän väliin.
• Yhteiskunnan tulisi huomioida, että sopeutustoimilla (leikkauksilla) voi olla negatiivisia vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen, erityisesti matalasuhdanteessa.
• Hyvätuloisten on kannettava osuutensa, ja varallisuuserojen vaikutukset talouskasvuun ja työllisyyteen on huomioitava. Nykyinen suunta, jossa varallisuus keskittyy yhä pienempään joukkoon ja köyhimpiä rangaistaan, ei ole hyvinvointivaltio.
• Tässä maassa on pulaa palkallisista työpaikoista, ei työhaluttomista. Me emme kaipaa sääliä, vaan mahdollisuuden.

Me työttömät olemme arvokkaita ihmisiä, joilla on paljon annettavaa yhteiskunnalle. Kestäkää, parempi aika tulee vielä, jos poliitikot ovat valmiita katsomaan todellisuutta silmiin ja korjaamaan järjestelmää sen sijaan, että syyttävät yksilöitä.

Kunnioittavasti,
Terve, koulutettu ja motivoitunut keski-ikäinen työnhakija

Pohdintaa

Ihan ensiksi haluan kiittää ARTo:a  sekä Aleksia. Kumpikin kirjoittaja näkee että kaipaamme puhdasta sekä inhimillistä suhtautumista yhteiskunnan ongelmiin joista yksi on inhimillisyyttä halveksuva suhtautuminen heikompiosaisiin.

ARTo

Aleksi Salonen

n