Yrittäjyys alkaa ihmisestä – ei suuryrityksestä
Minkälaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?
Suomen tärkein yritys ei välttämättä ole vielä olemassa. Se saattaa olla jonkun tavallisen suomalaisen päässä oleva idea, taito tai ajatus, jolle ei ole vielä annettu mahdollisuutta. Yrittäjyys ei synny suuryritysten päätöksistä vaan ihmisistä. Siksi yhteiskunta, joka haluaa lisää yrittäjyyttä, ei voi samanaikaisesti heikentää ihmisten ostovoimaa, turvallisuutta, osaamista ja uskoa tulevaisuuteen.
Kuka oikeastaan synnyttää yrittäjyyden?
Suomalaisessa talouskeskustelussa yrittäjyydestä puhutaan usein yritysten kautta. Puhutaan investoinneista, yritysveroista, suuryritysten kilpailukyvystä, vientiyrityksistä ja siitä, kuinka Suomeen pitäisi saada lisää investointeja. Kaikki nämäkin ovat tärkeitä asioita. Mutta keskustelusta unohtuu helposti yksi pieni yksityiskohta.
Yrityksiä eivät synnytä yritykset. Ihmiset synnyttävät yrityksiä.
Ennen kuin on yritys, on ihminen. Joku huomaa ongelman, johon voisi löytyä ratkaisu. Joku osaa korjata jotakin, jota muut eivät osaa. Joku leipoo, rakentaa, kuljettaa, ohjelmoi, suunnittelee, opettaa, hitsaa, hoitaa tai myy. Joku toinen huomaa, että omalla paikkakunnalla puuttuu palvelu, jota ihmiset tarvitsevat. Siinä on yrittäjyyden alku. Ei Excelissä. Ei ministeriön laskentamallissa. Eikä suuryrityksen hallituksen kokoushuoneessa. Se alkaa ihmisestä.
Suomen tärkein yritys saattaa olla vielä perustamatta
Tätä näkökulmaa kannattaa miettiä hetki. Kun valtio haluaa lisää työpaikkoja, katse suunnataan helposti olemassa oleviin yrityksiin. Toivotaan investointeja, tuotannon kasvua ja uusia työpaikkoja. Mutta entä ne ihmiset, jotka voisivat itse perustaa yrityksen? Entä se työtön metallimies, joka osaa tehdä jotakin sellaista, josta joku olisi valmis maksamaan? Entä lähihoitaja, joka tietää, että vanhuksille tarvittaisiin aivan uudenlainen palvelu? Entä nuori, joka osaa ohjelmoida? Entä käsistään taitava ihminen, joka voisi korjata, rakentaa tai valmistaa jotain? Entä se viisikymppinen tai kuusikymppinen ammattilainen, jonka vuosikymmenten aikana hankittu osaaminen jää käyttämättä vain siksi, ettei hän enää sovi työmarkkinoiden valmiiksi rakennettuun muottiin? He eivät ole yhteiskunnan käyttämätöntä massaa. He ovat potentiaalisia yrittäjiä. Ja ennen kaikkea he ovat ihmisiä, joiden osaamista yhteiskunnalla ei ole varaa hukata.
Yrittäjä tarvitsee asiakkaita, ei vain mahdollisuuden yrittää
Tässä kohtaa tullaan yrittäjyyden ehkä yksinkertaisimpaan totuuteen. Yrittäjä tarvitsee asiakkaita. Yritys voi olla kuinka hienosti perustettu tahansa, mutta jos asiakkailla ei ole rahaa ostaa, yrityksellä on ongelma. Siksi tavallisen ihmisen ostovoima ei ole vain sosiaalipoliittinen kysymys. Se on myös yrittäjyyspolitiikkaa. Kun pienituloisen ihmisen käytettävissä oleva raha vähenee, se näkyy nopeasti arjessa. Kahvilassa käydään harvemmin. Kenkiä ei osteta. Auton korjausta lykätään. Parturissa käydään harvemmin. Ravintolassa syödään harvemmin. Kodin remontti siirtyy. Yksi ihminen ei ehkä muuta tilannetta. Mutta jos sama tapahtuu tuhansille tai kymmenille tuhansille ihmisille, vaikutus kertautuu. Paikallinen yrittäjä huomaa sen ensimmäisenä kassakoneellaan. Tässä on mielestäni yksi suomalaisen talouskeskustelun suurista vääristymistä. Yrittäjää ajatellaan helposti verotuksen kohteena, mutta liian harvoin ajatellaan sitä, mistä yrittäjän asiakkaat saavat rahansa. Ostovoima on yrittäjyyden polttoainetta.
Suuryritys ei korvaa tuhatta pientä yrittäjää
Suuryrityksillä on oma tärkeä tehtävänsä. Ne työllistävät, investoivat, vievät tuotteita maailmalle ja tuovat Suomeen pääomia ja osaamista. Mutta suuryritys ja pieni yrittäjä eivät ole sama asia. Kun suuri yritys investoi, kyse on usein olemassa olevan liiketoiminnan laajentamisesta. Kun tavallinen ihminen ryhtyy yrittäjäksi, kyse voi olla kokonaan uuden toiminnan synnyttämisestä. Yksi perustaa autokorjaamon. Toinen perustaa kotipalveluyrityksen. Kolmas alkaa valmistaa jotakin pientä tuotetta. Neljäs huomaa, että verkossa voisi myydä palvelua, jota omalla paikkakunnalla ei ole koskaan ollut. Viides perustaa yrityksen, koska haluaa työllistää itsensä. Näistä pienistä puroista syntyy talouden todellinen virta. Ja juuri siksi minusta on kummallista puhua yrittäjyyden edistämisestä tavalla, jossa katse on jatkuvasti jo olemassa olevissa suurissa yrityksissä. Jos haluamme lisää yrittäjyyttä, meidän pitää katsoa ihmisiä.
Turvallinen ihminen uskaltaa yrittää
Yrittäjyys vaatii riskinottoa. Mutta riskinottoa ei pidä sekoittaa turvattomuuteen. On aivan eri asia päättää itse ottaa hallittu riski kuin joutua tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei enää ole. Jos ihmiseltä viedään toimeentulon turva, ostovoima, mahdollisuus kouluttautua ja usko siihen, että yhteiskunta auttaa tarvittaessa, ei synny automaattisesti yrittäjyyttä. Voi syntyä epätoivoa. Aito yrittäjyys tarvitsee rohkeutta, mutta rohkeus tarvitsee jonkinlaisen pohjan alleen. Siksi hyvinvointivaltio ja yrittäjyys eivät ole toistensa vastakohtia. Päinvastoin. Koulutus antaa ihmiselle osaamista. Terveydenhuolto ylläpitää toimintakykyä. Sosiaaliturva antaa mahdollisuuden ottaa hallittu riski ilman, että epäonnistuminen merkitsee koko elämän romahtamista. Ostovoima antaa yritykselle asiakkaat. Luottamus antaa ihmiselle uskalluksen yrittää. Näin syntyy yrittäjyyden infrastruktuuri.
Entä jos katsoisimme ihmisiä toisella tavalla?
Olemme tottuneet siihen, että ihminen näkyy yhteiskunnan laskelmissa menona silloin, kun hän ei ole töissä. Minusta pitäisi kysyä aivan toinen kysymys: Mitä tämä ihminen voisi tehdä, jos hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus? Se muuttaa koko näkökulman. Työtön ei ole pelkkä työttömyystilaston numero. Hän voi olla tuleva työntekijä. Hän voi olla tuleva yrittäjä. Hän voi olla tuleva keksijä. Hän voi olla tuleva työnantaja. Tai hän voi yksinkertaisesti olla ihminen, joka tarvitsee hetken aikaa päästäkseen takaisin jaloilleen. Ihmiset eivät ole yhteiskunnan kuluerä. Ihmiset ovat yhteiskunnan tuotantokyky. Ja ehkä vielä tärkeämpää: ihmiset ovat yhteiskunnan tulevaisuus.
Yrittäjyyspolitiikka pitäisi aloittaa ruohonjuuritasolta
Jos todella haluamme Suomeen lisää yrittäjyyttä, meidän pitäisi kysyä: Miten tavallinen ihminen uskaltaa perustaa yrityksen? Miten hänen osaamisensa tunnistetaan? Miten ensimmäiset asiakkaat löytyvät? Miten epäonnistumisen riskiä voidaan pienentää? Miten paikallinen ostovoima säilytetään? Miten koulutusta ja osaamista vahvistetaan? Ja ennen kaikkea:
Miten rakennamme yhteiskunnan, jossa ihmisellä on mahdollisuus yrittää ilman, että hänen täytyy ensin pudota pohjalle?
Tässä on mielestäni yrittäjyyden todellinen ydin. Suomen seuraava menestystarina ei välttämättä synny suuryrityksen tutkimuslaboratoriossa.
- Se voi syntyä autotallissa.
- Keittiön pöydän ääressä.
- Pienen työpajan nurkassa.
- Tietokoneen ääressä.
- Tai työttömän ihmisen mielessä.
Siksi meidän pitäisi lopettaa ihmisten tarkasteleminen pelkkinä kustannuksina ja alkaa nähdä heidät potentiaalina.
Suomen tärkein työpaikka ei ehkä ole vielä olemassa.
Se voi olla sellaisen ihmisen päässä, jolla ei juuri nyt ole työpaikkaa. Ja Suomen tärkein yritys voi olla sellainen, jota ei ole vielä perustettu. Siksi yrittäjyyden tukeminen ei ensisijaisesti tarkoita olemassa olevien suuryritysten tukemista. Se tarkoittaa ihmisten mahdollisuuksien tukemista.
Sillä yrittäjyys alkaa aina ihmisestä.