Puutarhatuoli (t)

Tuoleja oli alunperin kaksi, tai useampi. Tarkasti en muista kun olin pikkunappula siihen aikaan.

Muistan pikkupoikana kun isäpuoleni veljensä kanssa noita kuusikymmenluvulla rakenteli. Putkia taivuteltiin ja hitsattiin tai oikeammin juotettiin nippuun kaasuliekillä ja messigillä. Putket toki risteyskohdistaan on ihan hitsattu kaasulla toisiinsa.

Tuolit maalattiin mustarunkoisiksi ja punaripaisiksi. Ne koe-istuttiin ennen maalausta. Taisinpa minäkin kokeilla.

Olinko edes kouluikäinen? En osaa sanoa, mutta kesää se oli. Todennäköisemmin aikaa ennen juhannusta. Juhannus oli meille lapsille todella iso juhla. Silloin sai limsaa ottaa verstaan lattilata olevasta korista ihan itse, toki ensin oli kysytty lupa ajankohtaan jolloin juhannus alkoi. Limsaa oli kolmea laatua, kirkasta eli Sitruuna Soodaa, Appelsiini Jaffaa, ja punaista hmm Jaffaa. Niillä mentiin ja muistoihin jäi yltiöpäinen juhlan tunne. Olipa joskus ihan sen ajan erikoisherkkua eli Vanilja jäätelöä johon laitettiin Siruuna Soodaa.

Korjasin nyt yhtä jäljelle jäänyttä tuolia. Tuolin historiaan kuuluu se kuinka se miltei heti uutena taittoi jalkansa. Joku istui vinottain päälle, eikä hennot putket sitä kestäneet. Isäpuolen veli taivutti putken suoraksi sekä vahvisti sitä juottamalla messinkiä taittuneeseen kohtaan.

Joku maalasi joskus punaiset rivat keltaiseksi. En tiedä aikaa, mutta luulen että en enää silloin asunut kotona. Eli 80 luvun alun jälkeen. Olipa muutama istumaripakin vaihdettu siinä samalla. Korjauksen näki ruuvien vaihtumisesta sekä puumateriaalin erosta muihin verraten.

Puuosat olivat kuitenkin tulleet aikansa päähän. Eikä putkirungon maalikaan enää ollut kokomusta. Olipa ruoste pahasti päässyt pinnalle.

Vanhasta käytöstä poistuneesta sängyn pohjasta patjan alta löytyi sopivat kapulat. Hiukan hiontaa, Lidlin tarjous puuöljyä, niin jopas tuoli taas kunnostuu. Metallirunkoon pohjamaalia, maalia ja päällimmäiseksi lakkaa.

Tässäpä valmis.

Alla olevassa kuvassa olen pikkupoika uimareissulla. Kävimme perhematkalla vanhempien sekä pikkusiskoni kanssa vastapäisellä rannalla syöden eväitä ja uiden. Muistan reissusta sen matkan sinne vastapäiselle rannalle Ottolahteen sekä joitakin välähdyksiä muuten uimareissun ajalta.

Kuva ajoittuu juuri samalle aikavälille kuin puutarhatuolin valmistuminen. Vene oli todella upea sinivalkoinen väriltään, ja on edelleen olemassa, samoin kuin perämoottorikin. ( Evinrude 10HP juhlavuoden malli 1959 )