Tietoja: Kategoria: Pissiä muroissa

Oikeiston pienyrittäjämyytti.

*

Kirjoitelmani

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

*

Arjen kivijalkatodellisuus

Johdanto: Suuri myytti yrittäjäystävällisyydestä

Julkisessa keskustelussa ja vaalipuheissa toistetaan sitkeää mielikuvaa, jonka mukaan oikeistolainen talouspolitiikka olisi automaattisesti yrittäjän paras ystävä. Mielikuvissa maalaillaan kuvaa maasta, jossa verojen leikkaaminen ja sääntelyn purkaminen saavat investoinnit virtaamaan ja uusia työpaikkoja syntymään kuin itsestään.

Toisin kuin juhlapuheissa annetaan ymmärtää, Suomen yrityskenttä ei kuitenkaan koostu pääosin kansainvälisistä pörssijäteistä tai pääomasijoittajien miljonääriyhtiöistä. Suomen yli 570 000 yrityksestä peräti 96,5 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä ja yksinyrittäjiä. Näitä ovat paikalliset kampaajat, leipurit, autokorjaajat, kenkäkauppiaat, rakennusmiehet ja fysioterapeutit.

Pien- ja mikroyrittäjien arki on täysin toisenlaista kuin suuryritysten. Kivijalkayrittäjä ei elä globaalista viennistä, verosuunnittelusta tai pörssikursseista, vaan täysin tavallisten suomalaisten arjen ostovoimasta. Kun oikeistopolitiikassa leikataan sosiaaliturvasta, jäädytetään indeksejä ja nostetaan kulutusveroja, tuloksena ei ole yrittäjyyskylläisyys, vaan kylien ja kaupunkien kivijalkaliikkeiden autioituminen ja historiallinen konkurssiaalto.

1. Suuryritysten ralli vs. Pienyrittäjän kuritus

Midlands- ja pörssiyhtiöitä suosiva talouslinja kohtelee elinkeinoelämää kaksoisstandardilla: suurpääomalle jaetaan miljardiluokan verohelpotuksia, kun taas pienyrittäjälle lankeavat kaikki kustannukset ja veronkorotukset.

Suuryritysten edut ja kevennykset

Yhteisöveroalennus: Yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin tekee valtion kassaan noin 800 miljoonan euron vuotuisen aukon. Riippumattomien tutkimusten mukaan tällä veroalella ei ole todistettuja työllisyys- tai investointivaikutuksia, vaan hyöty valuu pörssiyhtiöiden taseisiin, osinkoina ulkomaisille omistajille ja veroparatiiseihin.
Miljardiluokan yritystuet ja verohyvitykset: Valtio jakaa vuodessa miljardeja euroja suoria ja epäsuoria yritystukia. Nämä suuret potit ohjautuvat pääosin suuryrityksille, teollisuusjäteille ja yksityisille pörssipohjaisille terveyskonserneille, joilla on resursseja ja juristiarmeijoita hyödyntää järjestelmää.

Pienyrittäjän arjen iskut

**Yleisen ALV:n korotus (25,5 %):**Kulutusveron korotus leikkaa suoraan pienten palveluyritysten katteita. Pienyrittäjä ei usein pysty siirtämään veronkorotusta kuluttajahintoihin, koska asiakkaat ovat jo valmiiksi ahtaalla. Tällöin vero leikkautuu suoraan yrittäjän omasta käteen jäävästä tulosta.
ALV-alarajahuojennuksen poisto: Aiemmin alle 30 000 euron liikevaihdolla toimineet pienimmäiset yrittäjät saivat osan maksamastaan arvonlisäverosta takaisin. Huojennuksen poistaminen merkitsi tuhansien eurojen suoraa tulonmenetystä juuri niille aloitteleville ja pienimmille yrittäjille, jotka kamppailevat toimeentulonsa kynnyksellä.
Kotitalousvähennyksen leikkaukset: Enimmäismäärän laskeminen ja omavastuun nostaminen iskivät välittömästi kotipalveluita, siivousta ja pieniä remontteja tarjoavien mikroyrittäjien kysyntään.
YEL-uudistuksen pakkotarkistukset: Mielivaltaisesti alan laskennallisiin mediaanipalkkoihin sidottu YEL-työtulo on nostanut pakollisia vakuutusmaksuja riippumatta siitä, onko yrittäjän todellinen liikevaihto tai palkanmaksukyky kasvanut lainkaan.

2. "Jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois"

Taloudessa vaikuttaa yksinkertainen lainalaisuus: ihmisillä on käytössään vain yksi rahapussi. Julkisessa keskustelussa leikkauksia ja veronkorotuksia puolustellaan usein "valtiontalouden tasapainottamisella", mutta todellisuudessa jokainen pienituloiselta leikattu euro poistuu välittömästi kotimaisesta talouskierrosta.

Yrittäjä Kim Väisäsen tunnettu lause "jokainen leikattu euro on joltakin yrittäjältä pois" tiivistää reaalitalouden kovan ytimen.

Valumatalous (Trickle-down) on myytti

Oikeistolainen valumatalousoppi nojaa uskoon, että kun varakkaille ja suuryrityksille annetaan verokevennyksiä, rikkaus "valuu" investointeina ja ostoksina alas koko yhteiskuntaan. Käytäntö osoittaa toisin: varakkaan saama lisäeuro päätyy pääosin säästöihin, sijoituksiin tai ulkomaille. Se ei lisää maitopurkkien, parturikäyntien tai leipomotuotteiden ostamista lähikaupassa.

Alhaalta ylöspäin suuntautuva talous (Trickle-up)

Sen sijaan pienituloisen ja keskiluokkaisen suomalaisen kulutusalttius on 100 prosenttia. Jokainen pienituloiselle jätetty tai annettu euro menee heti kiertoon:

Pienituloinen ostaa leipää, käyttää lapsen kampaajalla tai korjauttaa auton.
Kivijalkayrittäjä saa kassavirtaa ja pystyy maksamaan vuokran, laskut ja palkan.
Yrittäjä ja työntekijä maksavat veroja ja ostavat vuorostaan muiden yritysten palveluita.

Kun hallitus leikkaa asumistukea, työttömyysturvaa ja indeksikorotuksia sekä nostaa arvonlisäveroa, tämä alhaalta ylöspäin suuntautuva ostovoimamoottori sammutetaan. Paikallisilta markkinoilta katoavat maksavat asiakkaat, jolloin kauppiaan kassakone myy päivässä 9 euroa ja ovet joudutaan laittamaan säppiin.

3. Työttömyysturvan suojaosan poiston kerrannaisvaikutukset

Yksi traagisimmista päätöksistä pienyrittäjän kannalta oli työttömyysturvan 300 euron suojaosan poistaminen.

Aiemmin työtön henkilö sai tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että hänen työttömyystukensa tai asumistukensa leikkaantuivat. Tämä loi joustavan sillan työttömyyden ja yrittäjyydestä saatavan avun välille:

Sesonki- ja keikka-apu katosi: Pienyrittäjä, joka tarvitsi apua ruuhkahuippuna, viikonloppuna tai sairastapauksessa, saattoi helposti palkata työttömän muutamaksi päiväksi.
Rekrytointikynnys madaltui: Keikkatyön kautta yrittäjä ja työntekijä tutustuivat, mikä johti usein myöhemmin pidempään työsuhteeseen.
Työn vastaanottamisen halvaantuminen: Suojaosan poiston jälkeen pienestäkin keikasta tuli työttömälle valtava taloudellinen riski. Parin päivän tuurauksen takia tuet katkeavat ja byrokratia pysähtyy viikoiksi.

Tämä päätös ei lisännyt kokoaikaisia työpaikkoja, vaan vei pienyrittäjiltä ainoan joustavan työvoiman ja työttömältä mahdollisuuden pitää yllä työelämätaitojaan.

4. YEL-järjestelmän valuvika ja yrittäjän turvattomuus

Lakisääteinen yrittäjän eläkevakuutus (YEL) muodostaa pientuottajille ja yksinyrittäjille jatkuvan peikon. Nykyisen järjestelmän perusongelma on se, että maksut eivät joustavasti seuraa yrityksen todellista palkanmaksukykyä tai vaihtelevaa liikevaihtoa:

Pakkoarviointi ilman joustavuutta: YEL-työtulo vahvistetaan viranomaisen toimesta toimialan laskennallisen palkan mukaan. Pienyrittäjä saattaa joutua maksamaan vakuutusmaksuja tulotasosta, jota hän ei todellisuudessa koskaan saavuta.
Korkeat maksut, olematon turva: YEL-vakuutusmaksu vie huomattavan osan pienyrittäjän kuukausitulosta, mutta sairauden tai toiminnan hiipumisen sattuessa sosiaaliturva jää usein olemattomaksi.
Selviytymisrajoite: Koska yrittäjyyden sosiaaliturvaa ei ole rakennettu joustavaksi, moni pienyrittäjä joutuu polkemaan omaa terveyttään ja venyttämään työpäiviään ilman lomia selvitäkseen pakollisista maksuista.

Aito ja kestävä ratkaisu olisi sitoa YEL-vakuutusmaksu yrittäjän toteutuneisiin verotettaviin tuloihin samalla tavalla kuin palkansaajilla, jolloin maksu joustaa automaattisesti huonojen ja hyvien kuukausien välillä.

5. Viisi ratkaisua: Miten kivijalan ja pienyritysten tila korjataan?

Pienyrittäjyyden ja kotimarkkinoiden pelastaminen ei vaadi suuryritysten miljarditukia, vaan rehellistä ja asiallista reaalitalouspolitiikkaa, joka vahvistaa kysyntää ja poistaa turhaa hallinnollista kuristusta.

Palautetaan kotimainen ostovoima (Trickle-up): Lopetetaan kaikkein pienituloisimpiin kohdistuvat leikkaukset. Kun tavallisella palkansaajalla, eläkeläisellä ja työttömällä on rahaa arjen elämiseen, raha palaa välittömästi paikallisen yrittäjän kassakoneeseen.
Lasketaan kulutusveroja ja nostetaan ALV-alarajaa: Korjataan kohtuuton 25,5 % ALV alemmas palvelualoilla ja nostetaan arvonlisäverovelvollisuuden alaraja 30 000 euroon. Tämä poistaa hallinnollisen taakan ja antaa pienille toimijoille hengitystilaa.
Palautetaan 300 euron suojaosa: Mahdollistetaan joustava keikkatyö ja osittainen työn vastaanottaminen ilman tukiviidakkoon putoamista. Tämä auttaa pienyrittäjiä löytämään keikka-apua ja työttömiä työllistymään.
Sidotaan YEL toteutuneisiin tuloihin: Uudistetaan YEL-järjestelmä siten, että maksut perustuvat Tulorekisterin kautta todellisiin toteutuneisiin tuloihin mielivaltaisten laskennallisten arvioiden sijaan.
Avataan julkiset hankinnat pienille yrittäjille: Pilkotaan kuntien ja valtion suuret hankintaurakat pienempiin osiin, jotta paikalliset pien- ja mikroyrittäjät pääsevät osallistumaan kilpailutuksiin suurtuottajien ja pörssijättien rinnalla.

Yhteenveto

Suomalaisen yhteiskunnan ja talouden selkäranka eivät ole pörssiyhtiöt, jotka siirtävät voittonsa veroparatiiseihin, vaan sadat tuhannet arjen pikkuyrittäjät ja heidän asiakkaansa.

Yrittäjyys ei synny tyhjiössä, eikä yksikään yrittäjä pärjää ilman maksavia asiakkaita. Todellinen yrittäjäystävällinen politiikka ei ole leikkaamista, kyttäämistä ja suurpääoman hyysäämistä, vaan arjen ostovoiman turvaamista, reilua kilpailua ja luottamuksen rakentamista alhaalta ylöspäin.

Mistä Leksa haaveilee? Yrittäjyydelle on paikka sydämessäni yhä.

Kts kuka on Leksa

Olen jo iäkäs mies ja lähes rahaton. Takana on pitkä elämäntyö ihmisten parissa, työllistämisen ruohonjuuritasa-asteella ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden rintamassa. Silti mielessäni elää joka ikinen päivä haave, jota en ole suostunut päästämään irti. Se ei ole mikään utopistinen satulinna tai haihattelu, vaan syvästä käytännön kokemuksesta kumpuava visio siitä, miten yhteiskuntaa, ihmisiä ja arjen taloutta todella pitäisi pyörittää.

Toimin yli kahden vuosikymmenen ajan – vuodesta 1998 aina toukokuun loppuun 2022 saakka – toiminnanohjaajana 1994 18.11 perustetussa Työosuuskunta Innetissä. Olen ollut mukana perustamassa ja toimitusjohtajana useissa työosuuskunnissa Lahden Startti näkyvimpänä. Innetti kaatui lopulta koronavuosien ja talouden pysähtymisen kourissa konkurssiin, mutta se ei pyyhkinyt pois sekuntiakaan siitä oppipääomasta, jota noiden vuosien aikana kertyi.

Haaveeni on yksinkertainen, mutta yhteiskunnallisesti mittava: haluan luoda uudelleen toimivan, reilun ja ihmisläheisen työosuuskunnan.

Työosuuskunnan ydin: Palkkatyötä ja turvaa ilman yrittäjäriskin loukkua

Perustavanlaatuinen ajatukseni on, että monet ihmiset haluavat työllistyä ja tehdä rehellistä työtä palkansaajina – eivät yrittäjinä. Nykypäivän työelämässä ihmisiä työnnetään heppoisin perustein pakkoyrittäjyyteen, alustatalouden armoille tai pirstaleisiin keikkoihin, joissa kaikki yrittäjäriskit sälytetään yksilön harteille ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa.

Osuuskuntamallissa tämä vääryys korjataan:

Sääntömääräinen päätöksenteko: Osuuskunnan päätäntävalta rajataan esimerkiksi seitsemään osaan. Tämä on juridinen ja hallinnollinen välttämättömyys, jotta TE-hallinto tai viranomaiset eivät tulkitse palkansaajana työskenteleviä jäseniä YEL-velvollisiksi yrittäjiksi. Näin jäsenet säilyttävät virallisen palkansaaja-aseman ja siihen kuuluvan sosiaaliturvan.
Aito työnjohto ja direktio-oikeus: Osuuskunnassa täytyy olla ammattitaitoinen toiminnanohjaaja, joka käyttää aitoa työnjohto- ja direktio-oikeutta. Hän vastaa siitä, että työt jyvitetään oikein, laskutus hoituu virheettömästi ja kaikki lakisääteiset palkanmaksun ja työnantajavelvoitteiden ehdot täyttyvät.
Yhteisöllinen omistajuus: Osuuskunnan hallituksen ja jäsenten tulee ymmärtää, miten osuuskunta toimii yrityksenä. Jäsenten on oivallettava, että kyseessä on heidän oma yhteinen yrityksensä – paikka, jossa jokaisen työ panostaa yhteiseen hyvinvointiin, ei ulkopuolisten sijoittajien osinkoihin.

Raha kiertokulun moottorina – ei jemmaamisena

Puhumme yhteiskunnassa jatkuvasti rahan puutteesta ja leikkauksista. Minun maailmankuvassani raha ei ole säästöpossussa makuutettava objekti tai pörssikursseilla spekuloitava numero, vaan verenkiertoa, jonka tehtävä on pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja tuoda ihmisille arvoa.

Minulla on henkinen valmius siihen, että jos kohdalleni osuu taloudellinen onnenkantamoinen – oli se sitten lottovoitto tai muu resurssi – toteutan tämän haaveeni välittömästi. En laittaisi rahojani veroparatiiseihin tai osakesalkkuihin jemmaan, vaan laittaisin ne heti työllistämisen moottoriin:

Kotitalouden ja pihapiirin kunnostus: Aloittaisin heti oman talomme peruskorjauksen, talouden hoidon sekä uuden piharakennuksen rakentamisen.
Reilua työtä ja toimeentuloa: Palkkaisin hankkeeseen kodinhoitajan, remonttimiehet ja -naiset sekä ammattilaiset tekemään korjauksia – reilulla palkalla ja kaikkia työehtoja noudattaen.
Inhimillinen hoiva ja avustaminen: Palkkaisin vaimollemme henkilökohtaisen avustajan, mikä toisi arkeen turvaa, hoivaa ja ihmisarvoista tukea.

Tämä on pienen mittakaavan esimerkki siitä, mitä aito "Trickle-up" -talous tarkoittaa: kun raha annetaan työntekijälle palkkana, se menee välittömästi ruokakauppaan, kivijalkaliikkeisiin ja palveluihin. Se tuottaa verotuloja kunnalle ja valtiolle sekä pitää yhteiskunnan elinvoimaisena.

Yhteiskunnallinen näkökanta: Vastuuta, työllistämistä ja yhteisöllisyyttä

Miksi pohdin tätä lähes joka ikinen päivä? Koska kyse on ihmisarvosta.

Olen vahvasti yrittäjähenkinen ihminen. Joissakin kohtia käsitysmaailmani on oikeistolainen, mutta en ole koskaan uskonut siihen oikeistolaiseen leikkauspolitiikkaan, jossa työtön leimataan laiskaksi ja ihminen ajetaan nurkkaan sosiaaliturvaa leikkaamalla. Työntekijä tarvitsee turvallisen raamin, jossa tehdä työtä, sekä tunteen siitä, että hän on hyödyllinen ja arvostettu yhteisön jäsen.

Työosuuskunta tarjoaa tämän raamin:

Se kantaa vastuun: Se huolehtii hallinnosta, vakuutuksista ja veroista, jotta työntekijä voi keskittyä siihen, minkä hän osaa parhaiten – työn tekemiseen.
Se rakentaa yhteisöllisyyttä: Se tuo yksinäiset ja syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset osaksi työyhteisöä, jossa ketään ei jätetä yksin.
Se palauttaa luottamuksen: Se näyttää, että Suomea voidaan rakentaa yhteisvoimin, ei leikkaamalla ja kyttäämällä.

Haave, joka on valmis toteutumaan

Vaikka ikää on karttunut ja lompakko on tyhjä, minun ajatukseni ja näkemykseni ovat kirkkaampia kuin koskaan. Minulla on yli 24 vuoden käytännön kokemus ja valmis toimintamalli mielessäni.

Tämä haave ei ole minulle mikään kaukainen ajatus, vaan se on läsnä arjessani päivittäin. Haluan työllistää ihmisiä, luoda uutta ja pyörittää yhteiskuntaa samalla palolla kuin olen tehnyt koko pitkän työurani.

Ja jos se onnenkantamoinen tulee – minä en viivyttele hetkeäkään. Työt alkavat samana päivänä.

Jos kaikki olisi toisin

Innetin asettaminen konkurssitilaan 31. toukokuuta 2022 oli elämäni raskaimpia hetkiä. Noin vuotta myöhemmin konkurssiprosessi päättyi virallisesti ja hyväksytysti, mutta takana oli vuosien taistelu. Olin antanut kaikkeni osuuskunnan pelastamiseksi ja ihmisten työpaikkojen turvaamiseksi, mutta lopulta vastassa oli seinä. Järkevästi ja rehellisesti ajatellen mitään ei ollut enää tehtävissä. Konkurssin jäljiltä olin henkisesti aivan loppu, tyhjiin imetty ja uupunut.

Aivan Innetin päättymisen kynnyksellä ja sen jälkeen minua pyydettiin usealta eri taholta – ennen kaikkea entisten jäsenten ja työntekijöiden puolelta – perustamaan välittömästi uusi samalla periaatteella toimiva työosuuskunta. Luottamus ja tarve olivat kovat. Harkitsin asiaa pitkään ja vakavasti, mutta asetin selvän ehdon: olisin voinut toimia kummisetänä, taustavoimana ja opastajana käynnistämisessä, neuvonut hallitusta ja opettanut laskutuksen ja työnjohdon kiemurat, mutta vetovastuun pitäisi siirtyä muille olkapäille.

Hanke tyssäsi kuitenkin siihen, ettei riveistä löytynyt riittävää määrää henkilöitä, joille osuuskunnan arjen pyörittäminen ja vetovastuun kantaminen olisi ollut aito sydämen asia. Ilman sitoutunutta sydäntä ja omistajuutta työosuuskunta ei pysy pystyssä. Niinpä päätin laittaa haaveen toistaiseksi tauolle.

Yhteiskunnan koventunut todellisuus ja uudet ideat

Nyt aikaa on kulunut, haavat ovat parantuneet ja voimat ovat palanneet. Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta on muuttunut entistä raadollisemmaksi. Työttömien velvoitteita ja kyttäystä on kiristetty, ja suojaosan poisto vei pohjan matalan kynnyksen keikkatöiltä, joita osuuskunta voisi tarjota.

Tämä raadollisuus ei ole kuitenkaan sammuttanut ajatuksiani – päinvastoin, se on synnyttänyt uusia ideoita. Olen kehittänyt mielessäni uudenlaisia palvelumalleja, kuten vanhusten lähimmäishoitoa ja seurapalvelua. Kyse ei ole lääketieteellisestä hoidosta, vaan aidosta läsnäolosta, arjen avusta, kuuntelemisesta, keskustelusta ja yhdessäolosta – asioista, joista julkinen sektori on leikannut ja joita vanhuksemme kipeästi kaipaavat.

Innostusta ja aatteellista paloa toimintaan olisi enemmän kuin aikoihin. Mutta kokemus on opettanut minulle myös kovan reaaliteetin: minun päätökseni on ehdoton, etten hae hankkeelle senttiäkään pankkilainaa tai ulkopuolista velkapääomaa. Velkavipu ja korkoriskit olivat osaltaan ajamassa toimijoita ahtaalle. Osuuskunta tarvitsee toimiakseen velatonta alkupääomaa.

Tätä tarvetta korostaa se, että hallituksen leikkauspolitiikan seurauksena juuri sen kohderyhmän ostovoima, joka näitä lähimmäispalveluita ja arjen apua eniten tarvitsisi – eläkeläisten ja tavallisten kotitalouksien – on murennettu. Palvelun hinnan pitäisi olla kohtuullinen, jotta se tavoittaa apua tarvitsevat.

Uusi voima ja valmius vetovastuuseen

Jos kaikki olisi toisin – jos kohdalle osuisi onnenkantamoinen, lottovoitto tai velaton aloitussijoitus – tilanne olisi toinen.

Nyt uudelleen voimistuneena ja levänneenä olen valmis tekemään päätöksen: jos järjestyy velaton aloituspääoma, minä otan vetovastuun itse. Enää en jäisi pelkäksi taustajäseneksi, vaan tarttuisin ruoriin kokemuksen tuomalla varmuudella. Minulla on valmis osaaminen, kirkas näkemys ja palautunut virta rakentaa yhteisöllinen työosuuskunta, joka tuo ihmisille työtä, turvaa ja inhimillistä lämpöä.

Kaikki on valmiina mielessä ja sydämessä. Jos pääoma järjestyy, hihat kääritään välittömästi.

Ja mitä sinä todellisuudessa voit tehdä!!!?

Tutustu aineistooni jossa pohditaan mitä tässä on tapahtunut ja kysytään suoraan: Mitä juuri sinä haluat?