Terveydenhuollon romahdus ja maksettu hoito

1. Johdanto: Katteettomat lupaukset ja julkisen hoivan kriisi

Ennen eduskuntavaaleja Petteri Orpo ja hallituspuolueet vakuuttivat vaalikentillä, että ”Suomi laitetaan kuntoon” ja että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat erityissuojelussa . Pääministeri vakuutti julkisesti, että heikoimmassa asemassa olevien elämää ei vaikeuteta ja peruspalvelut turvataan kaikille suomalaisille . Kuitenkin hallitusvastuun toteutunut reaalipolitiikka on paljastanut karun todellisuuden: julkinen terveydenhuolto on ajettu historialliseen rahoituskriisiin ja järjestelmälliseen kurjimustilaan.

Lupausten sijasta suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä elää murrosta, jossa universaali, kaikille tasa-arvoisesti kuuluva hoito murenee ja tilalle rakennetaan maksukykyyn perustuvaa rinnakkaisjärjestelmää. Kuten asiantuntija-analyyseissa todetaan, kyseessä ei ole vahinko tai hallitsematon ajopuu, vaan tietoinen poliittinen linjavalinta, jossa julkisen sektorin roolia supistetaan ja terveyspalveluista tehdään maksullista liiketoimintaa.

2. Hyvinvointialueiden kuristaminen ja lähipalveluiden alasajo

Hallituksen talouspolitiikan keskiössä on ollut hyvinvointialueiden rahoituksen tiukka kiristäminen. Valtio leikkaa hyvinvointialueiden rahoituksesta 150 miljoonaa euroa ja pidentää samalla perusterveydenhuollon lakisääteistä hoitotakuuta kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Samaan aikaan rahoituslaki velvoittaa alueet kattamaan kertyneet alijäämänsä tiukassa aikataulussa, mikä Korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen (KHO:2026:58) mukaan sitoo alueiden kädet täysin. Tämä ajaa alueet mahdottomaan ristiriitaan perustuslain 19 §:n kanssa, joka edellyttää julkiselta vallalta riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamista kaikille.

Rahoituksen leikkaaminen ja alijäämäpaineet pakottavat hyvinvointialueet rajuun henkilöstön karsimiseen ja palveluverkon alasajoon kaikkialla Suomessa:

• Henkilöstövähennykset ja irtisanomiset: Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) aloitti jättimäiset yhteistoimintaneuvottelut, jotka johtivat 302 työntekijän irtisanomiseen ja yli 500 ihmisen työn päättymis. Vastaavia yt-neuvotteluja ja lomautuksia on toteutettu Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa ja useilla muilla alueilla .
• Päivystysten ja sairaaloiden lakkauttaminen: Sairaalaverkkouudistuksen ja leikkausten seurauksena yöpäivystyksiä ja sairaalatoimintoja on lakkautettu muun muassa Salossa ja Oulaskankaalla . Esimerkiksi Salossa tavoiteltu viiden miljoonan euron säästö osoittautui epärealistiseksi, sillä se olisi vaatinut sadan työntekijän vähentämistä; lopputuloksena säästöä ei syntynyt, mutta lähipalvelu menetettiin ja potilaat joutuvat matkustamaan kymmeniä kilometrejä.
• Perheneuvolat ja lähipalvelut: Lainsäädännöllisillä kikkailuilla poistetaan perheneuvoloiden moniammatillisuuden vaatimus (psykologin läsnäolo), mikä karsii varhaista tukea 50 000 lapselta ja perheeltä vuodessa. Samoin kylien ja taajamien lähineuvolet suljetaan "keskittämisen" nimissä, mikä tekee avun saamisesta autottomille ja pienituloisille perheille ylivoimaista.

3. Asiakasmaksujen, verojen ja lääkekulujen kerrannaispommti

Kun valtio leikkaa hyvinvointialueiden suoraa rahoitusta, se siirtää maksuvelvoitteen suoraan sairaan ja pienituloisen kansalaisen maksettavaksi. Terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu hallituskaudella toistuvasti, ja enimmäismaksuihin on tehty valtion toimesta merkittäviä Korotuksia:

1. Tasamaksut ja käyntimaksut: Terveyskeskuksen lääkärissäkäyntimaksua ja päivystysmaksua korotetaan 20 prosentilla (terveyskeskuslääkäri nousee 36,20 euroon, kun se vuonna 2023 oli 20,90 euroa). Poliklinikkamaksut ja hammashoidon perusmaksut nousevat 10 prosentilla (poliklinikka 78,40 euroon, hammashoito 21,00 euroon) ja päivystysmaksu nousee 49,70 euroon.
2. Uudet erikoismaksut: Järjestelmään tuodaan kokonaan uusi 52,40 euron erityistutkimusmaksu (esim. magneettikuvauksista) sekä 257,20 euron leikkaus- ja toimenpidemaksu hoitopäivämaksun päälle. Lisäksi kuolinpesiltä aletaan periä maksut vainajan kuolemansyyn selvittämisestä (60,60 €) ja säilyttämisestä (10 €/vrk).
3. Lääkekulut ja ALV-korotukset: Lääkkeiden arvonlisävero nostetaan 10 prosentista 14 prosenttiin, mikä nostaa kaikkien apteekkilääkkeiden hintoja suoraan. Samaan aikaan reseptilääkkeiden alkuomavastuu korotetaan 50 eurosta 70,33 euroon ja vuotuinen lääkekatto nostetaan 636,12 euroon.
4. Terveydenhuollon maksukatto: Asiakasmaksujen vuotuinen maksukatto on hilattu hallituskaudella 692 eurosta 815 euroon.

Tämä maksurakenne muodostaa "yhden rahapussin" loukun: kun pakolliset asumis-, lääke- ja hoitokulut nousevat samaan aikaan, pienituloisen ostovoima romahtaa. Koska hyvinvointialueet eivät pääsääntöisesti myönnä huojennuksia tasasuuruisiin terveyskeskusmaksuihin , maksut sujahtavat suoraan perintään.

Ulosottokierre: Jo ennestään yli 500 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua päätyy Suomessa vuosittain ulosottoon. Maksujen korotukset syventävät tätä ulosottokierrettä entisestään, pakottaen monisairaat ja eläkeläiset valitsemaan ruoan, lääkkeiden ja lääkärissä käynnin välillä .

4. Kela-korvaukset ja terveysjättien verovapaa bisnes

Samaan aikaan kun julkista terveydenhuoltoa aliresursoidaan ja sen asiakasmaksuja pilvetetään, hallitus toteuttaa mittavaa yksityistämispolitiikkaa. Hallitus kasvatti yksityislääkärikäyntien Kela-korvauksen 8 eurosta 30 euroon ja varasi kokeiluihin satoja miljoonia euroja verovaroja.

Riipumatta hallituksen myyntipuheista hoitojonojen purkamisesta, kovat tutkimustulokset paljastavat kokeilun epäonnistumisen:

• Ei vaikutusta hoitojonoihin: Ylen, Kelan ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tilastot osoittavat, että 30 euron Kela-korvaus kolminkertaisti valtion menot (17 miljoonasta 49 miljoonaan euroon), mutta yksityislääkärikäyntien määrä kasvoi vaivaiset 2,3 prosenttia. Jokainen uusi käynti maksoi veronmaksajille laskennallisesti noin 750 euroa.
• Tulonsiirto varakkaille: KKV:n ja terveystaloustieteen professori Mika Kortelaisen mukaan Kela-korvausjärjestelmä ei ohjaa ihmisiä julkiselta puolelta yksityiselle, vaan tuki valuu heille, joilla oli jo ennestään varaa käyttää yksityislääkäreitä.
• Valuma terveysjättien katteisiin: Yksityiset lääkäriyhtiöt nostivat hintojaan yli kaksi kertaa inflaatiota nopeammin (8 %), jolloin julkinen Kela-tuki valui suoraan pörssiomisteisten terveysjättien (Mehiläinen, Terveystalo, Pihlajalinna) liikevoittoihin ja omistajien osinkoihin. Esimerkiksi Mehiläinen-konserni käärii jo yli 51 prosenttia koko liikevaihdostaan suoraan julkisista verovaroista.

Tämä kehitys luo Suomeen kaksikerroksisen terveydenhuollon: maksukykyisillä ja työterveyden piirissä olevilla on nopea "ohituskaista" tutkimuksiin ja hoitoon, kun taas vähävaraiset, pätkätyöläiset ja eläkeläiset joutuvat jonottamaan aliresursoidussa julkisessa järjestelmässä.

5. Sote-järjestöjen teurastus ja ennaltaehkäisyn romahdus (SISH)

Lääkäripalveluiden heikentämistä syventää sosiaali- ja terveysalan järjestöihin (STEA) kohdistettu ennennäkemätön leikkausaalto. Hallitus leikkaa sote-järjestöiltä noin 190–200 miljoonaa euroa, mikä edustaa lähes puolta niiden koko rahoituksesta.

Ministeri Wille Rydmanin johdolla leikkauksia on kohdistettu tietoisesti pois kattojärjestöiltä ja neuvontatyöstä leimaamalla ne "järjestörälssiksi" ja "suojatyöpaikoiksi", vaikka ministeri ei kyennyt nimeämään suorassa lähetyksessä yhtäkään turhaa kohdetta.

Leikkausten seuraukset kansalaisyhteiskunnalle ja turvaverkoille ovat musertavat:

• Suorat henkilöstövähennykset: Järjestökentältä häviää arviolta 1 400–2 700 ammattilaisten työpaikkaa. Esimerkiksi MLL, Mieli ry, A-klinikkasäätiö, Autismiliitto, Kehitysvammaliitto ja Oulun seudun omaishoitajat ovat joutuneet käymään laajoja muutosneuvotteluja ja lakkauttamaan toimintojaan.
• Vapaaehtoistyön vipuvarren murtuminen: Suomen sote-järjestöissä toimii yli 230 000 vapaaehtoista, joiden työn arvo kansantaloudelle on yli 3,1–3,2 miljardia euroa vuodessa. Koska vapaaehtoistyö vaatii ammattimaisen koordinaation, koulutuksen ja puitteet, hallinnon leikkaaminen pysäyttää myös ilmaisen vapaaehtoistyön.
• Kustannusten siirtyminen (Cost-shifting): Järjestöjen tekemä matalan kynnyksen työ – kuten kriisipuhelimet, vertaistuki, päihdekuntoutus ja mielenterveystyö – on säästänyt valtavia summia ennaltaehkäisevästi (esim. mielenterveystyöhön sijoitettu euro tuottaa 13-kertaisesti takaisin). Leikkaukset edustavat "hölmöläisten hommaa": säästetty euro johtaa moninkertaisiin kustannuksiin myöhemmin raskaimmissa palveluissa, kuten erikoissairaanhoidossa, lastensuojelun laitoshoidossa ja toimeentulotuessa.

Toiminta kuvaa oppikirjamaisesti ilmiötä State-Inflicted Social Harm (SISH) eli valtion tietoisesti tuottamaa sosiaalista haittaa, jossa säästöjen varjolla aiheutetaan mittavaa inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnallista tuhoa.

6. Shifting baseline -syndrooma ja luottamuksen mureneminen

Miksi tämä terveydenhuollon alasajo tapahtuu ilman välitöntä yhteiskunnallista kapinaa? Vastauksen tarjoaa käsite Shifting baseline -syndrooma (muuttuva perustaso).

Kun julkisia palveluita karsitaan, asiakasmaksuja hilataan ylöspäin ja hoitoon pääsyä hidastetaan askel askeleelta, muutos ei näytä äkilliseltä romahdukselta. Jokainen sukupolvi ja jokainen vuosi tottuu pykälän verran heikompaan palvelutasoon. Kansa sopeutuu siihen, ettei terveyskeskukseen pääse viikoissa, hammaslääkärijonot ovat vuosia pitkiä ja lääkkeistä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi.

Tämä hidas rapautuminen normalisoi heikentyneen tason "uudeksi normaaliksi". Samalla murenee suomalaisen hyvinvointivaltion tärkein pääoma: kansalaisten keskinäinen luottamus ja luottamus yhteiskuntasopimukseen. Kun veronmaksaja kokee, ettei hän saa maksamilleen veroille enää vastinetta sairastuttuaan, motivaatio yhteisen hyvinvointivaltion rahoittamiseen murenee.

7. Johtopäätökset: Terveydestä tehty luksustuote

Tarkasteltu kokonaisuus osoittaa kiistattomasti, ettei Suomen julkista terveydenhuoltoa ole laitettu kuntoon – se on ajettu tietoisesti kriisiin.

Siirtymä universaalista, verovaroin rahoitetusta terveydenhuollosta kohti yksityistettyä ja maksettua hoitoa muuttaa yhteiskuntajärjestelmämme perustan:

1. Raha ratkaisee: Terveydestä ja hoitoon pääsystä on tehty maksukykyyn sidottu luksustuote, jossa rikkaat ostavat ohituskaistan ja köyhät päätyvät jonoihin, ulosottoon tai ilman hoitoa.
2. Kestämätön talouslogiikka: Ennaltaehkäisyn ja sote-järjestöjen romuttaminen ei säästä julkisia varoja, vaan kasvattaa yhteiskunnan kokonaislaskua myöhemmin pahentuneiden sairauksien ja erikoissairaanhoidon muodossa.
3. Arvovalinta: Terveydenhuollon alasajossa ei ole kyse taloudellisesta pakosta, vaan arvovalinnasta, jossa veroeurot ohjataan julkisista palveluista yksityisten terveysjättien liikevoittoihin ja suurituloisten veronkevennyksiin.

Hyvinvointivaltion ydin oli lupaus siitä, ettei kenenkään terveys tai elämä jää lompakon paksuudesta kiinni. Tämä lupaus on nyt murrettu, ja sen inhimillinen sekä taloudellinen lasku lankeaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.