Eriarvoisuuden arkkitehdit vauhdissa – hallituksen politiikka purkaa ostovoimaa ja yhdenvertaisuutta

Onko meillä tavoitteena kokea omakohtaisesti kaikki se negatiivinen joka muualla maailmassa on jo todettu tällaisesta politiikasta seurauksena ?? Miksi ei opita mitään ?? Oma "ihku" Brittien lanseeraama SISH esmerkiksi tavoite vai ??!! 

Nykyisen hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa ohjaa voimakas ideologia, jota monet asiantuntijat ja poliittiset kommentaattorit kuvaavat kokoomuslaiseksi "austerity"- ja "trickle-down" -politiikaksi. Tämän linjan ytimessä on usko siihen, että yhteiskunta vaurastuu, kun rikkaimpia suositaan veronkevennyksillä ja vähäosaisia "kannustetaan" työhön leikkaamalla heidän tukiaan. Kriitikoiden mukaan tämä politiikka on kuitenkin johtanut päinvastaisiin tuloksiin: syvempään taantumaan ja ennennäkemättömään eriarvoisuuteen.

Hallituksen politiikkaa on markkinoitu talouskasvun ja ostovoiman pelastajana, mutta kun katsoo toimenpiteiden todellisia vaikutuksia, paljastuu toinen tarina. Veronkevennykset, sosiaaliturvan leikkaukset ja perustuslain venyttäminen muodostavat kokonaisuuden, joka kasvattaa eriarvoisuutta ja heikentää tavallisen palkansaajan asemaa.

Veronkevennykset – kenelle ja kuinka paljon?

Hallituksen tekemät arvovalinnat näkyvät selkeimmin veropolitiikassa. Pääministeri on vakuutellut, että kaikkien palkansaajien verotus kevenee, mutta laskelmat paljastavat karun todellisuuden: pieni- ja keskituloisilla verotuksen kevennykset ovat mitättömiä tai verotus kiristyy, kun otetaan huomioon samanaikaisesti poistetut verovähennykset, kuten työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuvähennys, ja arvonlisäveron korotukset. Esimerkiksi 2 000 euroa kuukaudessa tienaavan verotus saattaa jopa kiristyä.

Samaan aikaan rikkaimpien marginaaliveron alennus hyödyttää alle kahta prosenttia suomalaisista. Yli miljoona euroa vuodessa ansaitsevat saavat keskimäärin jopa 130 000 euron veroalennuksen vuodessa. Tällä tavoin yhteisistä verovaroista siirretään kymmeniä miljoonia kaikkein varakkaimmalle joukolle.

Vuoden 2025 verokevennykset näyttävät paperilla hyvältä, mutta todellisuudessa ne hyödyttävät vain eniten suurituloisia. Pienituloiset ja keskituloiset saavat vain murusia, jotka hupenevat nopeasti kiristyvien maksujen ja poistuvien vähennysten myötä. Todellisuudessa kevennyksen maksajat ovat vähävaraiset ja pienituloiset työssä käyvät. Kyseessä on tulonsiirto.

Samaan aikaan 4 000 euron kuukausipalkalla veroprosentti kiristyy 0,3 prosenttiyksikköä, mikä syö osan kevennyksestä. Suurituloisilla marginaaliveroprosentti laskee jopa seitsemän prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa tuhansien eurojen säästöjä vuodessa.

Työmatkavähennys – ei todellakaan helpotusta kaikille ja muut leikkaukset

Hallituksen sosiaaliturvaleikkaukset kohdistuvat rajuimmin jo ennestään heikossa asemassa oleviin. Leikkaukset työttömyysturvaan ja asumistukeen ajavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tarkennettujen arvioiden mukaan jopa 27 000 lasta lisää köyhyysrajan alapuolelle. Yhteensä leikkaukset pudottavat yli 100 000 suomalaista pienituloisuusrajan alapuolelle. Toimeentulotuki ei riitä lähellekään kompensoimaan tätä kurjistumista.

Politiikkaa on kritisoitu siitä, että se on tietoisesti rakennettu luomaan lisää köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Syy on ideologinen: kun vähäosaiset ajetaan ahtaalle, heidät pakotetaan hyväksymään työtä paljon pienemmällä palkalla ja tuntuvasti heikommilla ehdoilla. Tämä nähdään "työn hinnan devalvointina" ja työntekijöiden aseman horjuttamisena. Samalla horjutetaan yhteiskunnan perusrakenteita, kuten kohtuuhintaista asumista, kun korkotukilainojen myöntövaltuuksia leikataan rajusti.

Työmatkavähennyksen enimmäismäärä nousi, mutta samalla omavastuuosuus kasvoi 750 euroon. Tämä tarkoittaa, että moni ei enää saa vähennystä lainkaan – erityisesti julkisilla kulkevat jäävät kokonaan ulkopuolelle. Näennäinen parannus kääntyy käytännössä tuntuvaksi heikennykseksi.

 Terveydenhuollon ja lääkekustannusten muutokset

Ostovoiman todellinen pelastaja: Työssäkäyvien palkankorotukset

Hallitus perustelee toimiaan välttämättömyydellä ja velkaantumisen taittamisella. Samaan aikaan valtion velka on kuitenkin jatkanut kasvuaan, ja talous on syventynyt itseaiheutettuun taantumaan. Talouden heikkoon tilaan ei ole ensisijaisesti syynä viennin romahdus, vaan sisämarkkinoiden ostovoiman tietoinen heikentäminen. Kun leikataan sosiaaliturvasta ja ihmisten luottamus tulevaan heikkenee, kulutus vähenee. Sisämarkkina, joka kattaa noin 60 prosenttia kansantaloudesta, on ajettu jäihin, mikä on nostanut työttömyyden korkeimmalle tasolleen vuosiin.

Hallitus väittää ostovoiman parantuvan, mutta töissä käyville palkansaajille todellinen syy löytyy ammattiliittojen neuvottelemista palkankorotuksista. Kevään 2025 neuvotteluissa sovittiin noin 7,8 prosentin korotuksista kolmessa vuodessa. Tämä tuo keskituloiselle palkansaajalle lähes 100 euroa lisää kuukaudessa – verrattuna hallituksen 10–30 euron kevennykseen.

Vaikka ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset parantavat monien työssäkäyvien ostovoimaa, ne eivät auta työttömiä, eläkeläisiä tai pätkätyöläisiä. Heidän tulonsa eivät nouse, mutta kulut kyllä. Tämä kasvattaa kuilua työssäkäyvien ja työelämän ulkopuolella olevien välillä.

Toimeentulotuen perusosan leikkaus, suojaosan poisto ja sanktioiden kiristyminen tarkoittavat, että työttömät saavat entistä vähemmän tukea – samalla kun asumisen ja elämisen kustannukset nousevat.

Sosiaaliturva ja perustuslaki – leikataan, vaikka ei pelasta

Samaan aikaan hallitus leikkaa sosiaaliturvaa. Toimeentulotuen saajien määrää halutaan puolittaa, ei työllisyyttä lisäämällä, vaan tukia leikkaamalla ja ehtoja kiristämällä. Kohu maahanmuuttajien tuista on ollut tehokas savuverho, jonka takana valmistellaan kolmen prosentin leikkausta perusosaan, suojaosan poistoa ja jopa 50 prosentin sanktioita.

Hallitus suunnittelee myös perusosaa pienempää kotoutumistukea maahanmuuttajille, mikä rikkoo perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta. Jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon – kansalaisuudesta riippumatta.

Vähävaraisille ostovoiman heikentyminen tarkoittaa valintoja: lääkkeet vai ruoka, sähkölasku vai bussilippu. Kun tukia leikataan ja verot kiristyvät, pienituloisten taloudellinen liikkumavara kutistuu. Tämä ei ole vain talouspolitiikkaa – se on ihmisten elämänlaadun heikentämistä.

Talouskasvun illuusio ja verotus

Verotusjärjestelmää kokonaisuutena tarkasteltaessa huomataan, että vaikka tuloverot ovat progressiivisia, arvonlisävero ja valmisteverot iskevät regressiivisesti eli suhteessa eniten pienituloisiin, jotka kuluttavat suurimman osan tuloistaan välttämättömyyksiin. Tämä järjestelmä luo moraalista katkeruutta: köyhältä vaaditaan kurinalaisuutta ja syyllistetään tuensaajana, kun taas varakkaita ihaillaan veroetujen hyödyntämisestä.

Hallituksen retoriikka, jossa se uhriutuu ja siirtää vastuuta epäonnistumisistaan kansalle ja oppositiolle, sivuuttaa sen tosiasian, että suunta on poliittisten valintojen tulos.

Kriitikot korostavat, että tämä suunta ei ole väistämätön. Sen sijaan, että leikataan, Suomen pitäisi investoida tulevaisuuteen: koulutukseen, terveydenhuoltoon ja toimivaan sosiaaliturvaan, joiden on osoitettu olevan pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi asunnottomuuden poistamiseen käytetty euro säästää moninkertaisesti. Todellinen kysymys ei ole, onko rahaa, vaan kenen hyväksi ja millä arvoilla tätä maata johdetaan. Jos jatketaan samalla linjalla, pelkona on hyvinvointivaltion lopullinen mureneminen ja siirtyminen autoritaarisempaan, eriarvoisempaan yhteiskuntaan.

Velkaantumisen piti loppua, mutta ensi vuoden budjetti ottaa enemmän velkaa kuin pandemian ja sodan aikaan. Työttömyys on kasvanut 80 000 hengellä hallituksen aloittamisen jälkeen, ja työttömyysaste on jo 10 prosenttia. Toimeentulotuen osuus Kelan menoista on alle viisi prosenttia – leikkaukset eivät pelasta taloutta, mutta ne murentavat oikeudenmukaisuutta.

Tulokset

Hallituksen toimet eivät paranna ostovoimaa eivätkä pelasta taloutta. Ne siirtävät painopistettä pois yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja kohti eriarvoistavaa politiikkaa. Veronkevennykset hyödyttävät eniten niitä, joilla on jo valmiiksi eniten. Sosiaaliturvan leikkaukset osuvat heikoimmassa asemassa oleviin. Perustuslain periaatteet jäävät jalkoihin.

Muistetaan: mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, voidaan tehdä kenelle tahansa.

Tätä se on: Hyvinvointivaltion purkajat ja uusi köyhyyden aalto, Miljonäärien veroale ja arjen kiristyminen, Köyhyys syvenee tietoisesti, Kaksinaismoraali ja suunnanmuutoksen tarve

Mihin tämä politiikka tulee päättymään?

Yhteiskunta on jakautumassa komponentteihin, joista osa maksaa ja toiset saavat. Onko edessä suomalainen versio brittien SISH-ilmiöstä, laajat mielenosoitukset ja kansan entistä tiukempi jakautuminen?

Kuvittelemme yhteiskunnan usein kiinteäksi kokonaisuudeksi, mutta käytännössä se koostuu eri eturyhmistä, komponenteista. Yksi havainnollinen malli jakaa nämä kolmeen osaan: Komponentti 1 kattaa työttömät, sairaat ja heikotuloiset. Komponentti 2 on valtio ja yhteiskunta itsessään. Komponentti 3 puolestaan muodostuu varakkaimmista, suuryrityksistä ja pääomasijoittajista.

Kysymys, joka polttelee, on: Kummat kaksi komponenttia maksavat kolmannelle? Vastaus vaikuttaa olevan se, että Komponentit 1 ja 2 kantavat yhteisen taakan, josta Komponentti 3 kerää hedelmät.

Maksajien identiteetti

Komponentti 1: Heikompiosaisten lasku
Heikommassa asemassa olevat eivät maksa ainoastaan rahallisesti, vaan myös elinolojensa heikkenemisenä. He maksavat:

• Kiristyvien kulutusverojen kautta, kuten ALV:n korotuksista, jotka iskevät kaikkein kovimmin niihin, jotka käyttävät koko tulonsa välttämättömyyksiin .
• Sosiaaliturvan ja palveluiden leikkauksista, jotka heikentävät ostovoimaa ja turvaverkkoja.
• Nousevien maksujen kautta, kuten työttömyysvakuutusmaksujen korotuksista.

Komponentti 2: Valtion ja yhteiskunnan lasku
Valtio maksaa politiikan hedelmät heikentyneellä taloudellisella tilallaan:

• Velan kasvuna. Valtiolla on jo nyt velkaa yli 200 miljardia euroa, ja tilanne on krooninen .
• Menetettyinä verotuloina, joita ei korvata leikkauksilla, vaan ne johtavat lisävelanottoon.
• Työttömyyden korkeana pysymisenä, joka on "tämän hetken suurin ongelma"  ja joka heikentää sekä taloutta että yhteiskunnan yhteenkuuluvuuden.

Saajan edut

Komponentti 3: Varakkaiden etu
Samaan aikaan varakkaat ja suurituloiset saavat politiikasta konkreettisia etuja:

• Suurten veronalennusten kautta. Esimerkiksi 20 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan verotus voi keventyä jopa 8 500 euroa vuodessa.
• Kokonaisveroasteen laskun kautta. Hallituksen toimet on suunniteltu niin, että "kokonaisveroaste laskee vaalikauden aikana, vieläpä selvästi" .

Tämä kaava – jossa yhteiskunnan heikoimmat ja valtio itse maksavat, ja varakkaimmat hyötyvät – ei ole täysin uusi. Voimme katso oppaaksemme Britanniaa, joka on jo käynyt läpi oman eriytymisensä ja politiikkansa seuraukset.

Tuleeko meille ikioma "Brittien SISH-ilmiö"?

SISH (State-Inflicted Social Harm) eli valtion aiheuttama sosiaalinen haitta on kriittisen kriminologian ja sosiologian käsite. Se laajentaa perinteistä rikosoikeudellista näkökulmaa keskittymällä laillisiin, mutta yhteiskunnallisesti haitallisiin valtion toimintoihin .

Seuraavassa taulukossa on esitetty käsitteen keskeiset osa-alueet:

Suomessa vastaava jakautuminen voi vahvistua, jos eri komponenttien välinen kuilu ja yhteisen ymmärryksen puute syvenevät. Poliittisen keskustelun voimakas polarisoituminen hallituksen säästöpäätöksistä  on jo ensimmäinen merkki tästä.

Tuleeko laajoja mielenosoituksia?

Todennäköisyys kasvaa, mikäli kansanosauntumisen tunne ylettyy tietyn kriittisen rajan.

Britannia tarjoaa taas esimerkin. Siellä mielenilmaukset eivät ole kadonneet, vaikka ovatkin pieniä. Katuilla nähdään mielenosoittajia, jotka heiluttavat EU-lippuja ja pitävät brexitiä "tragediana" . Suomessa oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunta ovat jo nyt ilmaisseet voimakasta vastustustaan hallituksen talouspolitiikkaa kohtaan. Jos taloudellinen tilanne kiristyy entisestään ja leikkausten koetut vaikutukset vahvistuvat, on täysin mahdollista, että mielenosoitukset yleistyvät ja laajenevat. Se, mitä komponentti 1 kokee "vaikeana päätöksenä", toinen komponentti saattaa kokea "kohtuuttomana rasituksena", joka vaatii katutiloihin nousemista.

Jakautuuko kansa yhä enemmän?

Kaikki viittaa siihen, että jakautuminen syvenee.

Tämä ei johdu pelkästään taloudellisista tekijöistä, vaan yhä eriytyvistä mediatottumuksista ja viestintäkanavista. EU:n uudet säännöt poliittisesta some-mainonnasta saattavat vahingossa voimistaa tätä trendiä. Suurten alustojen kieltäydyttyä poliittisesta mainonnasta , luotettavien toimijoiden ääni voi hävitä melussa. SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi ilmaisee huolen: "Jos luotettavien toimijoiden mahdollisuuksia näkyä sosiaalisessa mediassa heikennetään, on todennäköistä, että erilaisten ääriliikkeiden ja disinformaatioverkostojen ääni kuuluu sosiaalisessa mediassa nykyistäkin vahvemmin" .

Kun yhteiset faktat katoavat ja kukin komponentti elää omassa informaatiokuplassaan, yhteisen tulevaisuuden rakentaminen käy yhä vaikeammaksi.

Mihin tämä politiikka tulee päättymään?

Politiikan lopputulos riippuu siitä, kumpi voittaa: lyhyen aikavälin etujen ajattelu vai pitkän tähtäimen yhteisen edun tavoittelu.

Britannian opetus on selkeä: politiikka, joka syventää ja jähmettää jakoja, johtaa lamaantuneeseen tilanteeseen sekä talouden romahtamiseen. Se on kuin "auton sisärengas pienestä reiästä: hankalaa korjata ja se heikkenee koko ajan" . Vastaava riski on Suomellakin. Jos komponenttien välinen kuilu liian syvenee, kansakunta heikkenevät, ja yhteisiin haasteisiin, kuten turvallisuus- ja talousuhkiin, vastaaminen vaikeutuu ja voi hetkeksi jopa romahtaa .

Lopullinen ratkaisu on kuitenkin äänestäjien käsissä. Kuten valtiovarainministeri Riikka Purra totea, "edessä ei ole enää kuin vaikeampia säästöpäätöksiä koska oravanpyörä on käynnistetty (¹)... eduskuntavaaleista 2027 tulee säästövaalit" . Se on hetki, jolloin jokainen komponentti ja koko yhteiskunta päättää, mihin tämä politiikka todella päättyy. Varmaa on että paluuta aikaisempaan yhteneväiseen Suomeen ei ole. Kansa on jaettu ja sekasorron siemen on istutettu. Päädymme vahvasti tai vähemmän vahvasti briteistä tuttuun ailahtelevaan sekasortoiseen politiikkaan.

(¹) = Oma huomautus kursiivilla

Lähdeaineistoa

1. SISH LeksanetCriminology beyond crimeKriittisen kriminologian näkökulma valtion rikoksiin ja sosiaaliseen haittaan.Open University: Social Harm - PDF Akateeminen katsaus sosiaalisen haitan käsitteeseen ja sen erottamiseen rikosoikeudesta.