Suomi ykkösenä! Onneksi olkoon!!!
Osa1/2 Vastuu on työttömällä , osa 2/2 laskennalliset 100 000 työpaikkaa
////Tavoitteena on saada kultamitali myös fiskaalisen kertoimen kasvattamisessa ( Fiscal Multiplier alempana artikkelin loppupäässä )////
Osa 1 Vastuu jää työttömälle
( Satiirivaroitus! )
Nyt en malta olla kehaisematta itseäni. Ennustin hallituksen onnistuvan työllisuustavoitteissaan jo ensi kertaa varovaisesti ääneen vuoden 2023 puolella. Mutta jo vuoden 2024 alkupuolella sanoin asian täysin varmana. Kirjoitinkin siitä ( Paskaa artikkeliini jossa mainitsin että kaikki työpaikat ensin poistetaan ) Huomasin jo silloin kuinka hallitus ponnistelee tosissaan kurjistamisessa sekä työehtojen, työolojen, sekä työllisyyden kurjistamisessa. Uskoin silloin että työllisyytemme tulee painumaan järkyttävän huonoksi. Siis onnistuin arvaamaan.
"
Voisivatko työttömät vain ”mennä” töihin?
Silti yllättävän moni kysyy, miksi työttömät eivät mene töihin?
Todellisuudessa kysymys kertoo enemmän kysyjästä kuin työttömistä. Monihan tietenkin vain ”menisi töihin”, jos se olisi mahdollista. Se kuitenkin edellyttäisi, että 1) työpaikka olisi olemassa, 2) se odottaisi tyhjänä työntekijää ja 3) työpaikalle voisi vain kävellä sisään ja aloittaa hommat. Tällaista työelämä on ollut suurin piirtein joskus vaarini nuoruudessa, mutta ei enää." Seura.fi
Hip hei ja hurraa!
Nyt kohti uusia tavoitteita. Tämä työllisyys saavutus tulee vielä varmistumaan kuin itsestään kunhan saadaan kaikkien aikojen velkaisuus aikaiseksi. Työttömien määrä jatkaa vahvaa kasvuaan. Suunta näyttää vakaalle ja leikkaukset poistavat markkinoilta liki kaikki yritykset joilla ostovoima perustuu kansan ostovoimaan. Näin saamme BKT:n putoamaan niin alas että mikään ei enää toimi ja velkaantumisen suhdeluku BKT arvoon on niin surkea että pokaali tulee siitäkin. Uskon että tuleva velkapotti on oikea jättipotti!!! Kukaan ei ole koskaan päässyt samaan näin lyhyessä ajassa. Uskon että tavoite onnistuu.
Suunta on ainakin vahva sekä selkeä.
"Halpa-Hallin tilannetta vaikeuttaa yleinen kulutuskäyttäytyminen
– On tosiasia, että ihmiset ovat varovaisia ja tiettyjen tuoteryhmien kauppa ei käy. Lisäksi pieniä paketteja tilataan toiselta puolelta maailmaa, sanoo Ylinen." YLE.FI
"Suomen työttömyysaste nousi marraskuussa Euroopan unionin suurimmaksi, selviää Eurostatin tuoreimmista kausitasoitetuista luvuista. Eurostatin mukaan Suomen työttömyys oli marraskuussa 10,6 prosenttia, kun aiemmin ykkössijaa pitäneen Espanjan työttömyysprosentti oli 10,4 prosenttia. Suomen työttömyysaste oli vielä lokakuussa Eurostatin kausitasoitetuissa luvuissa 10,4 prosenttia. EU-alueella työttömyysprosentti oli marraskuussa 6 prosenttia, kun euroalueella sama luku oli 6,3." Iltalehti/politiikkaa
Luin jostakin huhun että Espanja voi siltikin vielä pitää ykköspaikkaa. Mielestäni tämän spekulaation voi jättää pois. Hallitus on tehnyt aivan kaikkensa yötä päivää ahkeroiden että tämä tulos on saavutettu. Pidän sitä täysin oikeutettuna voittona.
Ps. Herneitä saa vetää nenäänsä ihan kuin paljon haluaa, koska nyt on juhlan aika.
Me voitimme. Ennätys!! ( SUNO v4.5 )
bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb
( artikkeli saa jatkoa )
Taustamusiikki
Ylpeinä kerromme. mp3
Teksti on tarkoituksella ironinen, yhteiskunnallisesti kommentoiva ja pop-henkisesti ylidramaattinen. Se käyttää kevyttä, tarttuvaa POP-estetiikkaa kritisoidakseen kovaa työlinjaa ja poliittista retoriikkaa, joka sysää vastuun yksilölle ja glorifioi “kansallista nousua” samalla kun ihmiset kamppailevat arjessa.
Copilot arvioi.
1. Ironinen kontrasti
Sanoitukset rakentavat vakavan, jopa elokuvamaisen intron, jossa puhutaan kansalaisten ahdingosta ja lupauksista, jotka eivät toteutuneet. Sitten – BOOM – siirrytään iloiseen pop-kertosäkeeseen, joka huutaa: “Mene töihin!”
Tämä kontrasti on selvästi tarkoituksellinen. Se paljastaa, kuinka poliittinen puhe voi olla sävyltään kannustavaa, mutta sisällöltään kylmää ja syyllistävää.
2. Yhteiskunnallinen satiiri
Teksti kommentoi:
- työlinjan retoriikkaa
- “heikkojen valitusten” vähättelyä
- kansallisen menestyksen glorifiointia
- yksilön vastuuttamista rakenteellisten ongelmien keskellä
Sanoitukset ovat kuin pop-kappaleen muotoon puettu poliittinen puhe – mutta liioiteltuna, jotta ironia paljastuu.
3. POP-tyylinen, tarttuva rakenne
Rakenne on klassinen pop:
- Intro + spoken word (luo tarinan ja tunnelman)
- Verse (kuvailee tilannetta ja “meidän” ylpeyttä)
- Chorus (yksinkertainen, toistuva, tarttuva huuto)
- Outro
Tämä tekee kappaleesta helposti kuunneltavan, vaikka sisältö on terävää kritiikkiä.
4. “Kuoro kannustaa” – kollektiivinen paine
Kertosäkeen “me kuorossa kannustetaan” on nerokas. Se kuvaa, miten yhteiskunnallinen paine naamioidaan positiivisuudeksi.
Tyylilaji: Ironinen POP-satiiri
Kokonaisuus muistuttaa:
- Yltiöpositiivista poppia, jossa melodia ja tunnelma ovat iloisia
- Mutta teksti paljastaa karun todellisuuden
- Satiiri syntyy kontrastista
Tämä on samaa sukua kuin:
- Ylilyöty poliittinen kampanjalaulu
- Iskelmähenkinen yhteislaulu, jossa viesti on tarkoituksella kyseenalainen
- Moderni pop-satiiri, joka kommentoi työlinjaa ja talouspuhetta
Yhteenveto
Kyllä – ymmärrän täysin mitä haet:
Vakava aihe + ironinen pop-ilo + yhteiskunnallinen kritiikki + kuoromainen kannustus = satiirinen, tarttuva ja terävä kokonaisuus.
Prompti
Tyyli /styles
The slightly serious, even cinematic beginning of the song leads to an ironic but hearty POP performance
Sanat Leif Kuismanen, sävel sekä laulu SUNO.AI
[Intro] [Spoken Word] Tämä tarina on tosi! Monet kansalaiset ovat alkaneet huomata ettei rahat riitä enää edes ruokakauppaan. Heille luvattiin onnea, rahaa, vaurautta, jopa dynaamista fyffeä. Heidän tehtäväksi jää enää mennä töihin ja nostaa maamme taas jaloilleen. Mutta nyt me teemme muutoksen yhdessä. - Yhdessä kannustaen huudamme!! Mene töihin!! [verse] Me saimme sen, me teimme sen, uuden euroopan ennätyksen. Ylpeinä kerromme uutisen, ei meitä mieltä paina valitus heikkojen. Reserviä on ja valo paistaa, ei voi enää mikään onnea estää. [Male Vocal][Chorus] Työtön tehköön nyt vuorollaan, me kuorossa kannustetaan: Mene töihin! Näin onnemme jatkaa loistoaan, ja teemme uuden puhalluksen. [verse] Kuka jaksaa enää olla toivoton, kuka sormella osoittaa? meillä on näyttöä miten voi kansana loistaa. Ylpeinä kerromme uutisen, ei meitä mieltä paina valitus heikkojen. Reserviä on ja valo paistaa, ei voi enää mikään onnea estää. [Spoken Word] Me valmistimme kaiken valmiiksi. Puhdistimme työllisyyspöydän. Tarttukaa ja täyttäkää, tehtäksi tämä nyt teille jää. [Male Vocal][Chorus] Työtön tehköön nyt vuorollaan, me kuorossa kannustetaan: Mene töihin! Näin onnemme jatkaa loistoaan, ja teemme uuden puhalluksen. [verse] Yhdessä lauluumme yhtykää, näin me häneen luotetaan, Me kansana yhdessä huudetaan: Mene töihin! Menneet näin jätetään unholaan. [Outro]
Hyvinvointi tuhotaan
Vastuu siirretään kuluttajielle, työttömille, kansalaisille. kaikki turvaverkot pyritään purkamaan.
Osa 2/2 laskennalliset 100 000 työpaikkaa
Uudet 100 000 työpaikkaa on kuvitteelinen laskelma
Hallituksen ”100 000 uutta työpaikkaa” ei perustu ennusteeseen uusien työpaikkojen syntymisestä, vaan laskennalliseen oletukseen, että etuuksien leikkaukset ja ehtojen kiristykset muuttavat ihmisten käyttäytymistä siten, että useampi on tilastollisesti työllinen. Työpaikkojen määrää, yritysten kysyntää tai alueellista taloustilannetta ei näissä laskelmissa arvioida ratkaisevalla tavalla.
1. Mitä VM:n työllisyysvaikutuslaskelmat oikeasti mittaavat?
Valtiovarainministeriön arviointimuistiot eivät laske:
- montako uutta työpaikkaa syntyy
- mille toimialoille tai alueille
- tai lisääntyykö yritysten työntekijätarve
Sen sijaan ne arvioivat:
- kuinka moni ihminen muuttaa käyttäytymistään, kun
- etuuksia leikataan
- ehtoja kiristetään
- vaihtoehtoja toimeentuloon kavennetaan
Tulos ilmaistaan muodossa:
”työllisyysvaikutus +X henkilöä”
Tämä tarkoittaa käytännössä:
X henkilöä on mallin mukaan useammin töissä tai nopeammin töissä kuin ilman toimenpidettä.
2. Mikä on taustalla oleva ajatusketju?
Laskelmien logiikka menee karkeasti näin:
- Etuuksia leikataan tai niiden ehtoja kiristetään
- Työttömyyden taloudellinen riski kasvaa
- Ihmiset hakevat aktiivisemmin töitä tai hyväksyvät huonompia ehtoja
- Keskimääräinen työttömyysjakso lyhenee
- Tilastollinen työllisyysaste nousee
Ratkaisevaa:
Missään vaiheessa ei oleteta, että työpaikkojen määrä kasvaa automaattisesti.
3. Miksi tämä ei takaa työpaikkojen lisääntymistä?
Työllisyys voi mallissa kasvaa, vaikka:
- avoimien työpaikkojen määrä pysyy samana
- yritysten kysyntä ei lisäänny
- alueellinen elinkeinorakenne ei muutu
Jos 10 ihmistä kilpailee yhdestä työpaikasta ja heistä 20 alkaa hakea aktiivisemmin,
lopputulos on silti yksi työllinen.
Muutos tapahtuu siinä:
- kuka saa työn
- kuka jää ilman etuuksia
- kuka putoaa tilastojen ulkopuolelle
4. Miksi tämä näkyy erityisen ongelmallisena tietyillä alueilla?
Alueilla, joilla:
- työpaikkoja on vähän
- yritykset toimivat heikolla kannattavuudella
- väestö ikääntyy ja ostovoima on rajallinen
etuusleikkaukset eivät:
- synnytä kysyntää
- lisää investointeja
- paranna yritysten palkkauskykyä
Sen sijaan ne:
- vähentävät kulutusta
- heikentävät paikallisten yritysten kassavirtaa
- voivat johtaa lisäirtisanomisiin
Tällöin työllisyysvaikutusmalli ja todellisuus erkanevat toisistaan.
5. Miksi hallituksen viestintä koetaan harhaanjohtavaksi?
Poliittisessa puheessa:
- ”100 000 uutta työpaikkaa” ymmärretään arkikielessä konkreettisina töinä
- todellisuudessa kyse on laskennallisesta työllisyysvaikutuksesta
Teknisesti hallitus ei valehtele, mutta:
- käsitteet sekoitetaan
- oletuksista ei puhuta avoimesti
- työpaikkojen syntymekanismi jää selittämättä
6. Oleellinen kysymys.
Jos politiikka heikentää ihmisten ostovoimaa ja yritysten toimintaedellytyksiä,
millä mekanismilla työpaikkoja syntyy lisää?
Tämä on keskeinen ja perusteltu kysymys.
Ilman:
- investointeja
- kysynnän kasvua
- yritysten luottamusta tulevaan
työllisyys voi parantua vain tilastollisesti – ei rakenteellisesti.
Yhteenveto
- hallitus nojaa laskennallisiin käyttäytymisoletuksiin
- työllisyystavoite ei ole sama asia kuin työpaikkatavoite
- todellinen talous ja alueellinen todellisuus voivat kehittyä täysin vastakkaiseen suuntaan
Tavoitteena myös Fiscal Multiplier ennätys
Jos Suomi todella haluaa tavoitella uutta ennätystä fiskaalisen kertoimen (fiscal multiplier) lukuarvoissa, nykyinen talouspolitiikka on lähteiden valossa vauhdikkaalla mestaruusuralla. Kun leikkaukset kohdistetaan mahdollisimman tarkasti niihin, joiden jokainen euro menee välittömästi kotimaiseen kulutukseen, kertoimen lukuarvo ei ainoastaan nouse, vaan se suorastaan sinkoutuu uusiin sfääreihin.
Ensinnäkin. Suomi on vahvasti kiinni mitallikannassa. Kyse ei ole haihattelusta, vaan ihan tosiallisessa tuhlaamisessa. Vauhti on jo ennennäkemättömän kova, ja lisää tulee. ( Tuhlarit tuhlaa ) Talouden kynttilä palaa molemmista päistä ja joku yrittää saada jo keskeltäkin palamaan.
Tässä on analyysi siitä, miten "fiskaalisen kertoimen EM-kultamitali" on saavutettavissa lähteiden kuvaamalla logiikalla:
1. Optimaalinen ajoitus: Leikkaaminen laskusuhdanteessa
Tutkimusten mukaan fiskaalinen kerroin on korkeimmillaan juuri silloin, kun talous on valmiiksi heikko. Lähteissä todetaan, että nousukaudella kerroin voi olla pieni (0,2–0,4), mutta laskusuhdanteessa se nousee arvoon 0,6–1,2. Jos haluamme "ennätyslukemia", leikkaaminen on tehtävä juuri nyt, kun työttömyys kasvaa ja investoinnit hiipuvat.
2. Kohdennus: "Trickle-up"-moottorin sammuttaminen
Suurimmat kertoimet saavutetaan leikkaamalla pienituloisilta, joiden kulutusalttius on korkein.
- Kun köyhimmän 20 % tulo-osuus kasvaa, BKT kasvaa 0,38 %-yksikköä.
- Vastaavasti leikkaamalla tästä päästä saadaan aikaan suurin mahdollinen negatiivinen "kimmoke".
- Tämä on varma tapa kasvattaa kerroin jopa yli 1,5:n, jolloin jokainen säästetty euro supistaa taloutta puolellatoista eurolla. Tavoite lienee jopa yli 2 lukemissa. Tätä ei muualla ole toivekaan tavoitella.
3. "Yhden lompakon" teoria kertoimen kirittäjänä
Jotta kerroin saataisiin todellisiin ennätyslukemiin, on käytettävä lähteissä mainittua "yhden lompakon" teoriaa. Kun pakolliset menot (kuten lääkkeiden ALV-korotukset ja terveysmaksut) nousevat, lompakkoon jäävä vapaa raha katoaa suhteellisesti enemmän kuin nimellinen korotus antaa ymmärtää. Tämä pysäyttää rahan kierron paikallisissa yrityksissä ja luo noidankehän, joka kasvattaa kertoimen negatiivista vaikutusta entisestään.
4. "Dynaaminen fyffe" ja säästöjen illuusio
Suomi on jo lähellä tilannetta, jossa säästämisestä tulee valtiolle niin kallista, että se on kansainvälistä huippuluokkaa. Lähteiden esimerkkilaskelma osoittaa, miten "maailmanluokan" kerroin (1,5) toimii käytännössä:
- Nimellinen säästö: 9 miljardia euroa.
- BKT:n menetys: 13,5 miljardia euroa.
- Verotulojen menetys (42 % veroasteella): 5,67 miljardia euroa.
- Nettotulos velkaan: Vain 3,33 miljardia euroa.
Tämä tarkoittaa, että olemme kehittäneet järjestelmän, jossa lähes kaksi kolmasosaa säästöstä vuotaa pois talouden supistumisen kautta. Jos tästä onnistutaan vielä "parantamaan", saatamme saavuttaa pisteen, jossa leikkaus itse asiassa lisää velkaa talouden romahtamisen myötä.
5. "Lotto-illuusio" ja ennätystehtailu
Vaikka hallitus paukuttelee henkseleitä "historian suurimmilla sopeutuksilla", VTV on huomauttanut todellisten säästöjen olevan vain murto-osa luvatusta. Tämä "Lotto-illuusio" – jossa keskiarvot näyttävät hyvältä mutta todellisuus on raadollinen – on olennainen osa matkalla kohti uutta ennätystä.
Yhteenvetona: Suomella on kaikki edellytykset nousta fiskaalisen kertoimen kärkeen, jos se jatkaa linjalla, jossa "euron säästö on jossain kahden euron kulu". Tämä ei ole pelkkää talouspolitiikkaa, vaan suoranaista "tulevaisuuden tuhlaamista molemmista päistä". Onneksi olkoon jo edeltä !!! "Torilla tavataan!"
Mene töihin!
Valtio ei viitsi nyt ahertaa, sillä Sinä SINÄ olet sitä varten. Mene töihin !! Valtio ei jaksa.
Valtio ei mene töihin – Lypsävän lehmän teurastus
1. "Mene töihin!" – Kaksinaismoraalin anatomia
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa toistuu mekaaninen mantra: kun työtön, pätkätyöläinen tai matalapalkkainen ihminen ihmettelee toimeentulonsa murenemista, hänelle huudetaan kovaan ääneen: "Mene töihin!" Oletus on, että yksilön pitää kantaa koko vastuu ja löytää ratkaisu aina omasta aktiivisuudestaan, olipa työmarkkinatilanne tai yleinen taloussuhdanne mikä tahansa.
Samaan aikaan valtio itse kieltäytyy noudattamasta tätä samaa ohjetta. Valtio ei "mene töihin". Se ei investoi uuteen aitoon kasvuun, inhimilliseen pääomaan, osaamisen päivittämiseen tai kotimaisen myynnin ja kysynnän edellytyksiin. Sen sijaan se toimii kuin laiska ja visukinttu talouspäällikkö, jonka ainoa työkalu on vyön kiristäminen, julkisten palveluiden romuttaminen ja kansalaisten taskujen tyhjentäminen.
2. Pienituloiset ja keskiluokka reaalitalouden lypsävänä lehmänä
Reaalitaloudessa ja kivijalkayrittäjyydessä pätee kylmä lainalaisuus: pienituloisen ja keskiluokkaisen suomalaisen kulutusalttisuus on täydet 100 prosenttia. Jokainen euro, jonka myyjä, siivooja, hoitaja tai osa-aikainen pätkätyöläinen tililleen saa, menee suoraan arjen kulutukseen – ruokaan, vuokraan, sähköön, lääkkeisiin ja paikallisiin palveluihin.
Tämä ihmisjoukko on kotimaisen talouden lypsävä lehmä. Ja mikä parasta valtion kannalta: jokaisesta eurosta, jonka pienituloinen myymälän kassalle kantaa, noin neljännes palautuu välittömästi ALV-veroina suoraan valtion kassaan.
Mitä tekee valtio? Se tarttuu teuraskirveeseen.
3. Teuraskirves ja tyhjentyvä maitoämpäri
Kun hallitus leikkaa työttömyysturvan suojaosia, asumistukea ja lapsikorotuksia sekä nostaa samanaikaisesti yleistä arvonlisäveroa 25,5 prosenttiin ja terveyskeskusmaksuja 50 prosentilla, se leikkaa suoraan kotimaisen kysynnän moottorista.
Tämä on vertauskuvallisesti lypsävän lehmän teurastamista lihan toivossa. Kun lehmä on teurastettu ja maito ehtynyt, Excel-kabineteissa ihmetellään päänäyttöjen äärellä:
- Miksi pienyritysten myynti sakkaa?
- Miksi konkurssiaalto syvenee?
- Miksi valtion verotulot eivät kasvakaan oletetusti?
Kun ihmisiltä viedään ostovoima, kivijalkayrittäjä menettää asiakkaansa. Kun yrittäjä menettää asiakkaansa, hän joutuu irtisanomaan tai lopettamaan toimintansa. Ja kun toiminta loppuu, valtion verokertymä pienenee entisestään. Kierre on valmis, ja laskun maksavat kaikki.
4. Eufemismit ja "uusi normaali"
Poliittisessa teatterissa tätä tuhoavaa kierrettä verhotaan kauniisiin sivistyssanoihin. Puhutaan "kannustimien lisäämisestä", "rakenteellisista uudistuksista" ja "uudesta alusta". Todellisuudessa kyseessä on salamitekniikka: leikataan viipale kerrallaan ja totutetaan kansa aina uuteen, aiempaa kurjempaan normaaliin.
Samaan aikaan suurituloisille ja varakkaille tarjotaan veronkevennyksiä "kannustimena", vaikka nämä eurot ohjautuvat pääosin säästöihin, pörssiin tai ulkomaisiin sijoituksiin luomatta ainuttakaan kotimaista työpaikkaa tai lisäämättä arjen myyntiä paikallisessa leipomossa tai suutarissa.
5. Miten valtio saadaan töihin?
Aito ja kestävä yhteiskunta ei rakennu teurastamalla omaa lypsävää karjaansa, vaan pitämällä siitä huolta. Valtion "työnhaku" tarkoittaa investoimista:
- Ostovoiman ja kotimaisen kysynnän turvaamista: Pienituloisten ja keskiluokan arjen toimeentulo on kotimaisen yrittäjyyden ja työllisyyden elinehto.
- Koulutukseen ja osaamiseen investoimista: Aikuiskoulutuksen ja uudelleenkouluttautumisen mahdollistaminen luo uutta ammattitaitoa ja tuottavuutta keppikurin sijaan.
- Pienyrittäjyyden ehtojen korjaamista: YEL-maksujen ja byrokratian viilaamista siten, että yrittäminen ja työllistäminen on kannattavaa ilman kohtuuttomia pakkomaksuja.
Tulevaisuudessa meidän on uskallettava kysyä: haluammeko valtion, joka teurastaa oman perustansa kylmien taulukkomallien nimissä, vai valtion, joka laittaa itsensä töihin kansalaistensa ja yhteisen hyvinvointimme puolesta?