Budjetointi pelastaa mitä jää jäljelle – Järjestöleikkausten, ”rälssi”-retoriikan ja vastuullisen taloudenpidon reaalitodellisuus

 Kirjoitelmani 

Perinteinen Suomi takaisin

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Myytti hallinnosta ja arjen romahdus

Sosiaali- ja terveysalan järjestöihin (STEA) kohdistuvat historillisen rajut leikkaukset – rahoituksen leikkaaminen kolmanneksella ensi vuonna ja lähes puolella eli noin 190–200 miljoonalla eurolla koko hallituskaudella – ovat laikkaisseet käyntiin murroksen, jonka vaikutukset puhuttavat suomalaista yhteiskuntaa vielä vuosikausia.

Poliittisessa keskustelussa leikkauksia myytiin kansalle retorisen savuverhon taakse piilotettuna: ministeriöstä ja sosiaalisesta mediasta toisteltiin mielikuvia paisuneesta ”järjestörälssistä”, ”hillotolpista” ja ”hyödyttömistä humpuukiprojekteista”. Julkisuudessa vakuuteltiin kirkkain silmin, että säästöt otetaan yksinomaan hallinnollisesta rälssistä ja että heikoimmassa asemassa olevien ”kohtaava, aito auttamistyö” säästetään täysin.

Syksyllä 2026 kansa katsoo kuitenkin epäuskoisena uutisotsikoita: A-klinikkasäätiö lopettaa Oulun matalan kynnyksen kohtaavan työn, Mieli ry irtisanoo työntekijöitään, Kehitysvammaliitto ja Autismiliitto joutuvat supistamaan keskeisiä palvelujaan, ja kymmenissä järjestöissä muutosneuvottelut johtavat kenttätyöntekijöiden irtisanomisiin.

Julkisissa keskusteluissa ja kommenttikentissä ihmetellään ääneen: Miksi järjestöt irtisanovat työntekijöitään juuri siitä tärkeimmästä kohtaavasta työstä? Miksi irtisanomiset aloitetaan nopeasti ennen kuin tulevan vuoden avustuspäätökset ovat edes lopullisesti tiedossa?

Tämä ihmettely paljastaa syvän tietämättömyyden siitä, miten minkä tahansa organisaation – olipa kyseessä yritys, säätiö tai yleishyödyllinen yhdistys – taloutta ja lakisääteisiä velvoitteita on johdettava. Kyse ei ole järjestöjen ”uhriutumisesta” tai ”hätiköinnistä”, vaan lakisääteisestä ja vastuullisesta budjetoinnista, jolla pyritään pelastamaan se vähä, mitä järjestön toiminnasta ja tulevaisuudesta on enää pelastettavissa.

1. Kuviteltu ”rälssi” poliittisena suojakilpenä

Poliittisessa retoriikassa käsite ”järjestörälssi” rakennettiin tietoisesti luomaan mielikuva lihavista järjestöpomoista litkimässä kuohuviiniä veronmaksajien piikkiin. Tällä leimalla pyrittiin tekemään noin 190 miljoonan euron leikkauksista henkisesti hyväksyttäviä. Mielikuvamarkkinoinnilla luotiin ilmapiiri, jossa järjestökenttä näyttäytyi tehottomana ”pulled-pork-” tai ”pullasorsasektorina”.

Faktat ja järjestöjen tilinpäätökset kuitenkin osoittavat tämän väitteen kestämättömäksi:

• Valtaosa rahoituksesta ruohonjuurella: Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksista keskimäärin yli 80 prosenttia kohdistuu suoraan ihmisten auttamistyöhön, vertaistukeen, neuvontaan ja ennaltaehkäisevään kenttätyöhön.
• Ei erillistä hallintoläskiä: Kun järjestön rahoituksesta leikataan kerralla 30–50 prosenttia, mitään pelkkää ”hallintoa” karsimalla leikkausta ei voida kattaa. Jos järjestöllä on kahdeksan työntekijää – kuten Autismiliitolla – jokainen työntekijä tekee sekä asiantuntija-, neuvonta- että kohtaavaa työtä.
• Hallinto koordinoi vapaaehtoistyötä: Sote-järjestöissä toimii yli 230 000 vapaaehtoista, joiden panos tuottaa yhteiskunnalle vuosittain noin 3,2 miljardin euron arvosta hyvinvointia. Vapaaehtoistyö ei pyöri tyhjiössä, vaan se vaatii ammattitaitoisen koordinaation, koulutuksen, toimitilat ja tietojärjestelmät. Kun koordinoiva runko leikataan pois, myös vapaaehtoistyö murenee.

Kun valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö leikkaavat rahoitusta näin massiivisesti, ”kohtaavan työn säilyttäminen” muuttuu pelkäksi poliittiseksi mantrakse ja sanakikkailuksi.

2. Miksi järjestöt irtisanovat nyt? – Taloussuunnittelun ja työlainsäädännön aapinen

Sosiaalisen median ihmettelijät kysyvät usein: ”Euroakaan ei ole vielä leikattu, miksi pidetään muutosneuvotteluja ja laitteeseen väkeä pihalle?”

Tämä kysymys osoittaa, ettei kommentoijilla ole alkeellisintakaan käsitystä yhdistys- ja työlainsäädännöstä, budjetoinnista tai työnantajan lakisääteisestä vastuusta.

A. Avustusprosessin aikataulu vs. työnantajavelvoitteet

Tulevan vuoden STEA-avustushaku alkaa syyskuussa, virkamiesesitys julkaistaan joulukuun alussa ja ministeriön lopulliset avustuspäätökset tehdään vasta tammikuussa. Samaan aikaan aiempi rahoituskatko astuu voimaan vankasti 1. tammikuuta.

• Jos järjestön johto jäisi odottamaan tammikuun lopullista avustuspäätöstä ennen toimiin ryhtymistä, se heittäisi organisaation suoraan maksuvalmiuskriisiin.
• Muutosneuvottelut kestävät lakisääteisine neuvotteluaikoineen ja ilmoitusaikoineen viikkoja. Sen jälkeen irtisanomisajat ovat työntekijän työsuhteen pituudesta riippuen 1–6 kuukautta.
• Jos neuvotteluja ei aloitettaisi syksyllä, järjestöllä olisi tammikuussa palkkalistoillaan täysi henkilökunta, mutta tilillä ei euroakaan rahaa maksaa heidän palkkojaan irtisanomisajalta.

B. Hallituksen henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu ja myöhästymisen rikosoikeudellinen riski

Yhdistyksen tai säätiön hallituksen jäsenet ovat henkilökohtaisessa vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellisessa vastuussa, jos he jatkavat sitoumusten ja palkkakulujen kerryttämistä tilanteessa, jossa he tietävät rahoituksen katkeavan.

• Jos johto jättää reagoimatta tiedossa olevaan 30–50 prosentin rahoitusromahdukseen, kyseessä olisi laiminlyönti, joka ajaisi järjestön hallitsemattomaan konkurssiin.
• Konkurssissa organisaatio tuhoutuisi kokonaan, toiminta lakkaisi seinään sekunnissa, kaikki työntekijät irtisanottaisiin ja taseet realisoitaisiin pesänselvityksessä.

C. Proaktiivinen budjetointi pelastaa ydintoiminnan

Vastuullinen taloudenpito edellyttää, että johto laatii budjettiskenaariot pahimman mukaan. Jos tulevaisuuden rahoitus putoaa kolmanneksella, kustannusrakenne on sopeutettava ennakoivasti vastaamaan uutta tulotasoa. Irtisanomalla ja toimintoja supistamalla ajoissa varmistetaan, että järjestö pysyy pystyssä, kykenee hoitamaan työnantajavelvoitteensa ja säilyttää edes minkäänlaisen ydintoiminnan hengissä tuleville vuosille.

3. Inhimillinen ja taloudellinen lasku – Kustannusten siirtopeli (Cost-shifting)

STEA-leikkauksia on puolusteltu valtiontalouden tasapainottamisella. Kuitenkin riippumattomat tutkijat, hyvinvointialueet ja asiantuntijat ovat osoittaneet, että järjestöiltä säästetty euro tulee yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi.

Tämä kehitys ilmentää käsitystä valtion tietoisesti tuottamasta sosiaalisesta haitasta (State-Inflicted Social Harm, SISH): paperilla saavutettu pikkusäästö heikentää ihmisten arkea ja luo tuleville vaalikausille valtavan korjausvelan.

4. Lopuksi: Vastuullisuus vaatii tosiasioiden tunnustamista

Kun poliitikko astuu tv-ruutuun hymyilemään ja väittää, että ”järjestöjen kohtaavasta työstä ei leikata” samalla kun järjestöiltä viedään puolet rahoituksesta, kyseessä on joko täydellinen vieraantuminen reaalimaailmasta tai tietoinen kansalaisten sumuttaminen.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt eivät ole mikään ylimääräinen ylellisyyshyödyke, vaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja kansalaisyhteiskunnan korvaamaton infrastruktuuri.

Ne järjestöjohtajat ja hallitukset, jotka parhaillaan käyvät kipeitä muutosneuvotteluja ja tekevät raskaita irtisanomispäätöksiä, tekevät sitä, mitä jokaisen vastuullisen päättäjän täytyy tehdä: he budjetoivat ja sopeuttavat toimintansa todellisuuteen pelastaakseen sen mitä yhteiskunnallisesti tärkeästä työstä on vielä pelastettavissa.

Tulevaisuudessa yhteiskunnallisen keskustelun on siirryttävä populistisista myyteistä ja rälssipuheista syvempään taloudelliseen ja inhimilliseen lukutaitoon:

1. On ymmärrettävä ennaltaehkäisyn arvo: Järjestöjen tekemä matalan kynnyksen työ säästää miljardeja julkisista erikoalapalveluista.
2. On ymmärrettävä järjestöjen juridinen todellisuus: Järjestö ei voi toimia velaksi tai toiveiden varassa – budjettikuri ja varautuminen ovat laillinen velvoite.
3. On vaadittava arvovalintoja: Kyse ei ole siitä, etteikö valtiolla olisi rahaa, vaan siitä, ohjataanko verovarat suuryritysten verokevennyksiin ja terveysjättien Kela-korvauksiin vai heikoimmista huolehtimiseen ja kansalaisyhteiskunnan elinvoimaan.

Osakesalkkutuuba – Mielikuva myyttisistä miljoonajärjestöistä ja leikkauspolitiikan karu arki

Sosiaalisessa mediassa ja poliittisessa keskustelussa toistuu sitkeä myytti: väite siitä, että leikkauksista ja muutosneuvotteluista tiedottavilla sosiaali- ja terveysalan (sote) järjestöillä olisi "mittavat omaisuudet ja osakesalkut perstaskuissaan", mutta ne tietoisesti kieltäytyvät koskemasta sijoituksiinsa ja leikkaavat mieluummin ruohonjuuritason suorittavasta työstä.

Tämä mielikuva "upporikkaista järjestöistä" ei ole syntynyt tyhjiössä. Se toimii keskeisenä retorisena välineenä – niin kutsuttuna järjestörälssi- ja suojatyöpaikka-puheena –, jolla sosiaali- ja terveysministeriöön sekä STEA-avustuksiin kohdistuvia satojen miljoonien eurojen leikkauksia pyritään puolustamaan ja tekemään hyväksyttäviksi. Kun tosiasiat ja yhdistyslainsäädäntö asetetaan pöydälle, tämä narratiivi paljastuu kuitenkin kestämättömäksi "osakesalkkutuubaksi".

1. Mielikuvat vs. Tilinpäätösfaktat: Case A-klinikkasäätiö

Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on oletus siitä, että yleishyödylliset säätiöt ja yhdistykset toimisivat kuten sijoitusyhtiöt tai pörssikonsernit. Reaalitodellisuus ja viralliset tilinpäätökset kertovat toista tarinaa.

Esimerkiksi A-klinikkasäätiö – joka joutui leikkausten vuoksi lakkauttamaan Oulun Katuklinikan ja leikkaamaan kohtaavaa päihdetyötään – on yleishyödyllinen järjestö, joka luopui liiketoiminnallisesta A-klinikka Oy:stään jo vuosia sitten. Säätiön virallinen ja koskematon peruspääoma on tasan 2 438,72 euroa.

Oulun Katuklinikan kaltaiset matalan kynnyksen hankkeet, samoin kuin Mieli ry:n kriisipuhelimet tai Kehitysvammaliiton Selkokeskus, ovat pyörineet 100-prosenttisesti korvamerkityllä STEA-valtionavustuksella.

STEA-säännökset ja valtionavustuslaki kieltävät tiukasti avustusvarojen kerryttämisen sijoitusomaisuudeksi tai osakesalkuiksi. Kun valtio leikkaa korvamerkitystä avustuksesta 30–50 prosenttia, tältä toiminnalta poistuu rahoituspohja. Sitä ei ole mahdollista laillisesti eikä matemaattisesti korvata fiktioisilla salkuilla – työntekijät on irtisanottava ja toiminta ajettava alas.

2. Ennakoiva budjetointi ja työlainsäädäntö: Miksi irtisanomiset tehdään heti?

Julkisessa keskustelussa kummastellaan usein sitä, miksi järjestöt käynnistävät muutosneuvottelut ja ilmoittavat irtisanomisista heti, kun tulevien vuosien rahoituskehyksen romahduksesta tiedotetaan. Kriitikot väittävät tätä "hätiköinniksi" tai "poliittiseksi teatteriksi".

Väite osoittaa täydellistä tietämättömyyttä organisaation taloudenpidosta ja Suomen työlainsäädännöstä:

• Työnantajavastuu ja irtisanomisajat: Järjestöjen rahoituspäätökset tuleville vuosille vahvistetaan vasta loppuvuodesta, mutta leikkaukset astuvat voimaan heti vuodenvaihteessa . Mikäli järjestön johto ei aloittaisi muutosneuvotteluja ajoissa, se rikkoisi muutosneuvottelulakia eikä kykenisi huolehtimaan irtisanomisajan palkkavelvoitteistaan.
• Konkurssiriski: Jos järjestö jatkaisi toimintaansa entisellä kulumallilla toivoen ihmettä, tilin tyhjentyessä seurauksena olisi hallitsematon maksuvalmiuskriisi ja konkurssi. Tällöin ei menetettäisi vain yhtä hanketta, vaan koko organisaatiorakenne ja kaikki sen tuottamat palvelut ajautuisivat välittömästi katuun.
• Syyllisyyden kääntäminen uhrille: Syntyy nurinkurinen tilanne, jossa valtio leikkaa rahoituksen, mutta kun leikkauksen suorat seuraukset konkretisoituvat irtisanomisina, syy pyritään sälyttämään järjestöjen johdon "pahuudeksi" tai "osaamattomuudeksi".

3. Myytti hallintoläskistä ja vapaaehtoistyön koordinoinnista

Toinen poliittisessa retoriikassa ahkerasti toistettu väite on se, että leikkaukset voitaisiin toteuttaa "karsimalla turhaa hallintoa ja rälssiä" ilman, että se osuu ruohonjuuritason kohtaavaan työhön.

Asiantuntijat ja työmarkkinatoimijat tyrmäävät tämän ajatuksen:

1. Järjestöissä ei ole erillistä hallintoläskiä: Sote-järjestöistä leikataan hallituskauden aikana lähes puolet eli noin 190 miljoonaa euroa . Tämän kokoluokan leikkaus on niin massiivinen, että sitä on mahdotonta toteuttaa pelkästään hallinnosta.
2. Vapaaehtoistyö vaatii ammattimaista koordinointia: Suomessa toimii sote-järjestöissä yli 230 000 vapaaehtoista. Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan synny tai pysy pystyssä itsestään, vaan se vaatii ammattimaisen koordinaation, koulutuksen, tilat, vakuutukset ja taustatuen. Kun järjestön ammattitaitoinen henkilöstö irtisanotaan, myös vapaaehtoistyön puitteet romahtavat.

4. SISH ja ennaltaehkäisyn paradoksi: Euro tänään, kymppi huomenna

Sote-järjestöjen tekemä matalan kynnyksen työ – kuten kriisipuhelimet, päihde- ja mielenterveysneuvonta, vammaisjärjestöjen vertaistuki ja perhetyö – on oppikirjamainen esimerkki ennaltaehkäisevästä sosiaalisesta investoinnista.

Kun järjestöiltä leikataan, kyseessä on ilmiö neltään SISH (State-Inflicted Social Harm) eli valtion tietoisesti tuottama sosiaalinen haitta:

• Kustannusten siirtäminen (Cost-shifting): Ihmisten avuntarve ei katoa rahoituspäätöksen myötä. Kun ihminen ei saa anonyymiä ja varhaista tukea järjestöltä, päihde- tai mielenterveysongelma syvenee, kunnes hän päätyy huomattavasti kalliimman erikoissairaanhoidon, päivystysten, poliisin ja sosiaalitoimen syliin.
• Kansantaloudellinen suhteettomuus: STEA-avustukset muodostavat vain noin 0,3 prosenttia valtion koko budjetista. Niiden leikkaamisella saatava paperisäästö on mitätön verrattuna niihin satakertaisiin jatkokustannuksiin, joita ennaltaehkäisevän verkon murentaminen aiheuttaa julkiselle taloudelle.

5. Yhteenveto: Faktuuriin pohjaava kansalaisyhteiskunta

Toimiva ja sivistynyt demokratia nojaa avoimeen tietoon, tutkittuun faktaan ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Populistiset heitot "osakesalkuissa uivista järjestöistä" ja "rälssistä" ovat helppoja iskulauseita, mutta ne murenevat heti, kun tarkastellaan oikeita tilinpäätöksiä, järjestölainsäädäntöä ja ruohonjuuritason työn todellisuutta.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei ole varaa romuttaa mielikuvakampanjoilla. Järjestöt eivät ole julkisen sektorin rasite, vaan sen vankka kumppani, jonka alasajo tulee suomalaiselle yhteiskunnalle kalliiksi – niin euroissa kuin inhimillisessä kärsimyksessäkin.

Persvako-Pekan tarina, Osa 18: Kuka maksaa ”rälssijahdin” ja leikkausmielikuvien loppulaskun?

”Tämä on täysin sama asia kuin jos mä päättäisin 'säästää' pajan pakettiauton huollossa ja ajaa samoilla öljyillä läpi pakkastalven. Ensimmäisenä kuukautena säästyi neljasataa euroa, mutta toisessa mutkassa moottori leikkaa kiinni ja edessä on kymppitonnin remontti.”

Persvako-Pekan tarinasarjan 18. osassa pajan kahvipöydässä törmäävät poliittinen leikkausretoriikka ja reaalitalouden tylyt tosiasiat. Pekka, Sanni ja Lassi perkaavat auki julkisuudessa hoetut ”välttämättömät säästöt” ja osoittavat, mitä kolmannen sektorin järjestöleikkauksien ja ”rälssijahdin” taakse todellisuudessa kätkeytyy.

Kun ennaltaehkäisevästä sote-järjestötyöstä karsitaan satoja miljoonia ja pienituloisten ostovoima murenee, kyse ei ole valtion kassan täyttämisestä, vaan kalleimmasta mahdollisesta "säästämisestä". Matalan kynnyksen avun romuttaminen ei poista ihmisten hätää, vaan siirtää laskun moninkertaisena tulevaisuuteen julkisen erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja poliisin maksettavaksi (cost-shifting).

Mitä tapahtuu, kun ministeriöiden staattinen kirjanpito törmää fiskaalisiin kertoimiin ja duunarin paja-arjen tajuun? Miten niin sanottu ”hyödyllinen idiootti” herää retorisista ansoista ja ottaa oman poliittisen lukutaitonsa takaisin?

Lue Osa 18 ja syvenny siihen, kuinka Pekka oivaltaa leikkausten todellisen hinnan – ja miksi myytti rälssistä murenee fakta kerrallaan. 

Persvako Pekka ( osa 18 ) miettii rälssijahdin hintaa.