Mikä onkaan isänmaallista? – Matalapalkkatyö, yritystuet ja yhteiskuntavastuun vääristymä 

leijona1

* 


 Kirjoitelmani 

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Meillä on oikeus vaatia perinteinen Suomi takaisin. Meidän ei pidä kysyä mitä Suomi voisi tehdä meille, vaan mitä me voimme tehdä Suomen hyväksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme? Kirjoitelman Kohdassa 4.1.1 Isänmaallisuus on tekoja ja yhteisvastuuta – ei leimaamista

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? Tiedätkö mitä on verhon takana? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Meillä on vielä toivoa tulevasta. //Manifesti//

Montako makkaraa ostaisit jos saisit paljon rahaa? Makkaraesimerkki ja rajakulutusalttisuus

Jarrumies tekee viimein tunnustuksen ( Tuntematon jarru )

 


 *

Johdanto: Kyösti Kakkosen väite ja isänmaallisuuden kaappaus

Julkisessa keskustelussa ja sosiaalisen median videoilla törmää ajoittain hämmentäviin ulostuloihin, joissa varakkaat vaikuttajat – kuten Kyösti Kakkonen – esittävät, että pienituloisten ja matalapalkkaisten työntekijöiden tulisi "hävetä purnaamistaan" pienten palkkojen takia, koska he tekisivät mukamas "vähiten isänmaan hyväksi".

Tämä logiikka pystyttää nurinkurisen arvomaailman, joka sotii suomalaisen hyvinvointivaltion ja yhteisöllisen isänmaallisuuden perusperiaatteita vastaan. Suomalaisessa perinteessä isänmaallisuus on tarkoittanut aina tekoja, yhteen hiileen puhaltamista ja toinen toisensa tukemista – ei suinkaan heikoimmassa asemassa olevien kyykyttämistä tai heidän panoksensa väheksymistä.

Kun syvennymme reaalitalouteen ja yritystoiminnan mekaniikkaan, paljastuu, että Kyösti Kakkosen edustama ajattelutapa kääntää todellisen yhteiskuntavastuun ja isänmaallisuuden täysin päälaelleen.

1. Valtio palkanmaksajan takaajana: Sosiaaliturva piiloyritystukena

Mitä tapahtuu silloin, kun pörssiyhtiö tai miljonääriomisteinen yritys maksaa työntekijälleen palkkaa, jolla ei tule toimeen – esimerkiksi 16 000 euroa vuodessa?

Silloin työntekijä joutuu hakeutumaan yhteiskunnan luukulle hakemaan asumistukea, soviteltua päivärahaa tai viimesijaista toimeentulotukea paikatakseen puuttuvan elannon.

Tämä paljastaa nykyjärjestelmän vakavan valuvian:

  • Palkkakustannusten sosialisointi: Kun palkalla ei elä, valtio ja veronmaksajat astuvat väliin ja maksavat sen osan elinkustannuksista, jonka työnantaja jätti maksamatta.
  • Piiloyritystuki pörssijäteille: Kyseessä on tosiasiassa massiivinen suora ja epäsuora yritystuki palkanmaksajayritykselle. Yhtiö pitää omat myyntivoittonsa, maksimoi liikevoittonsa ja jakaa muhkeat osingot omistajilleen, mutta ulkoistaa työntekijänsä hengissä pitämisen yhteiskunnalle.

Esimerkiksi monet isot kauppaketjut (kuten Tokmanni ja vastaavat suuret vähittäiskaupat) saavat mittavaa kilpailuetua siitä, että niiden pienipalkkaisten hyllyttäjien ja myyjien asumista ja elämistä tuetaan veronmaksajien pussista. Pienet palkkamenot ja valtion maksettavaksi jäävät sosiaalituet toimivat suuryrityksille julkisena tukiautomaattina.

2. Matalapalkkaisen duunarin suuri isänmaallinen teko

Toisin kuin Kyösti Kakkonen väittää, 16 000 euroa vuodessa tienaava ja tilanteensa kanssa kamppaileva työntekijä ei ole yhteiskunnan "rasite". Hän tekee omalla selkänahallaan ja kustannuksellaan suuren isänmaallisen uroteon:

  1. Yrityksen vaurastuttamisen mahdollistaja: Hän antaa päivittäisen työpanoksensa, aikansa ja terveytensä suuryrityksen käyttöön matalalla korvauksella, mahdollistaen yrityksen menestyksen, laajentumisen ja omistajien rikastumisen. Hän toimii juuri niissä raameissa niin kuin oikeistolainen EK:n edustaja Kansallinen Kokoomus haluaa työntekijän toimivan.
  2. Kynnyksen madaltaminen: Hän joustaa osin tahtomattaan omasta elintasostaan ja ostovoimastaan, jotta yritys pystyy toimimaan maksimaalisella katteella.
  3. Pyyteetön puurtaminen: Hän pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä – huolehtii ruokakauppojen hyllytyksestä, siivouksesta, hoivasta ja logistiikasta – samalla kun hänen oma palkkakuittinsa sulaa inflaation ja elinkustannusten jalkoihin. Hänen rahansa ei katoa minnekään veroparatiiseihin tai mittaviin ulkomaan sijoituksiin.

Jos joku tässä asetelmassa kantaa uhrausta isänmaan ja yhteisen talouden eteen, se on nimenomaan matalapalkkainen suomalainen työntekijä, eikä suinkaan veroetuuksilla ja verosuunnittelulla rikastuva pörssijohtaja. Isänmaallisuus on tekoja ruohonjuuritasolta lähtien. Isänmaallisuutta ei saa, eikä voi kaapata kuorien toisten tekemät kermat päältä.

3. Häpeän suuntaaminen: Kuka täällä oikeasti "purnaa"?

Puheet siitä, että köyhien ja pienipalkkaisten tulisi "hävetä" palkoistaan tai oloistaan purnaamista, ovat moralistista leimaamista, jolla peitetään törkeästi ja vielä törkeä rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus.

  • Kenellä on syytä hävetä? Ei työntekijällä, joka tekee rehellistä työtä 37,5 tuntia viikossa ja vaatii palkkaa, jolla pystyy maksamaan vuokran, sähkölaskun ja ruoan ilman Kelan luukulle nöyrtyvää anomusrumbaa.
  • Toisen taskulla eläminen: Häpeän tulisi kohdistua niihin yritysjohtajiin ja miljonääreihin, jotka käärivät ennätysvoittoja ja jakavat miljoonabonuksia, mutta kieltäytyvät maksamasta työntekijöilleen ihmisarvoista elämiseen riittävää palkkaa.

Nämä samat tahot menevät usein julkisuuteen valittamaan työn "kalleudesta" ja sääntelystä, vaikka heidän oma liiketoimintamallinsa nojaa veronmaksajien ylläpitämään halpatyövoimareserviin. Tämä on hävettävää, sekä epäisänmaallista.

4. Hyvinvointivaltio on aitoa isänmaallisuutta

Kirjassani Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme? todetaan: "Hyvinvointivaltio on suuri isänmaallinen projekti".

Pohjoismainen sopimusyhteiskunta rakennettiin aikanaan sille ajatukselle, että:

  • Työllä on saatava sellainen palkka, jolla ihminen ja hänen perheensä tulevat toimeen ilman tukiaisia.
  • Työn tuottama arvo ei saa valua pelkästään ylädesiilin taseisiin ja osinkoihin, vaan sen kuuluu jakautua reilusti kaikille tekoon osallistuneille.
  • Yritystukea ei tule jakaa vakavaraisille jäteille, jotka käyttävät sosiaaliturvaa palkka-alen välineenä.

Aito isänmaallisuus ei ole miljonäärien jalustalle nostamista ja köyhien syyllistämistä. Aito isänmaallisuus on sitä, että työstä maksetaan reilu korvaus, työntekijän ihmisarvoa kunnioitetaan ja jokaiselle suomalaiselle taataan mahdollisuus elää omalla työllään ilman jatkuvaa ahdinkoa ja häpeää.

Tiivistelmä asetelmasta: Kyösti Kakkosen logiikka vs. Reaalitalouden todellisuus

TarkastelukulmaKyösti Kakkosen väiteReaalitalouden todellisuus ja faktat
Työntekijän asema ”Köyhä tekee vähiten isänmaan hyväksi ja purnaa tyhjästä.” Pienipalkkainen joustaa elintasostaan ja luo suuryrityksen liikevoiton.
Yrityksen saama tuki ”Yritys on pelkkä maksaja ja hyväntekijä.” Asumistuki ja soviteltu päiväraha toimivat piiloyritystukena suuryhtiölle.
Isänmaallisuus Omistamisen ja pääoman palvomista. Yhteisöllistä vastuuta, reilua palkkaa ja heikomman rinnalla kulkemista.
Häpeän kohde Pienituloinen työntekijä. Suuryhtiöt, jotka ulkoistavat palkanmaksuvastuunsa veronmaksajille.

 

 

Kyösti Kakkonen Linkki: https://www.facebook.com/share/r/1Euk444GWy/

 

b n

 

Ilmiö Podcast https://www.youtube.com/@PodcastIlmio/featured

Kuvaus

Olen Tomi Tolonen, yrittäjä ja Ilmiö-podcastin juontaja. Perustin yritykseni Strongest Groupin vuonna 2022. Nykyään yritys työllistää 50–100 henkeä noin kymmenessä maassa, ja kasvamme kansainvälisesti vauhdilla.