Työvoimapolkka – Miten työttömyyskriisi peiteltiin tilastoteatterilla (Huhtikuu 2024 – Syyskuu 2026)

 Kirjoitelmani 

Perinteinen Suomi takaisin

Me itse olemme rakentamassa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Rakennamme kukin omalta osaltamme sitä halusimme tai emme. Mieluiten jokaisen tulisi pyrkiä rakentamaan sellaisen yhteiskunnan jonka itse katsoo parhaimmaksi. Siksi kirjoitin aiheesta kirjoitelman.

Linkit kirjan pienimuodoiteen esittelyyn ( kts kuvakooste. Kirja ) sekä muodostamisen vaiheeseen, eli tällä hetkellä olevaan luonnokseen Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?

Linkit. Oletko tutustunut Persvako Pekan tarinaan? ( kts. kuvakooste Poliittinen Teatteri) sekä koko tarina  Persvako

Johdanto: Ennustus, joka toteutui tismalleen

Vuoden 2024 huhtikuussa, kun Petteri Orpon ja Riikka Purran hallitus ajoi läpi työttömyysturvan ja asumistuen 300 euron suojaosien lakkauttamisen, julkisessa keskustelussa esitettiin vahva ennustus: työpaikkoja ei tule syntymään, työttömyys syvenee, ja kun talouden pohjakosketuksen jälkeen BKT-viisari värähtää heittämällä virhemarginaaliin mahtuvat desimaalit plussalle, ministerit kiirehtivät ottamaan kunnian ulkoisista suhdannemuruista.

Tänään, 23. syyskuuta 2026, voimme todeta tämän ennusteen toteutuneen pilkulleen.

Kahden ja puolen vuoden aikana Suomi ei saanut aikaiseksi hallituksen lupaamaa 100 000 uutta työpaikkaa – päinvastoin, maahan luotiin Euroopan unionin korkein työttömyys, historiallisen synkkä konkurssiaalto ja yli 400 000 laajan työttömyyden armeija. Ja täsmälleen kuten oli ennakoitu, ministeriaitiossa pantiin pystyyn "Työvoimapolkka": kovaääninen hehkutus ja hengenpidättely mikroprosenttien BKT-vaihteluista, joilla pyrittiin peittämään se kylmä fakta, että hallitus epäonnistui työllisyyden hoidossa täydellisesti – tai onnistui juuri siinä, mitä Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) taustalla toivoikin.

1. Huhtikuu 2024: "Kokoaikatyön kannustin" vai työvoimareservin kasvattaminen?

Suojaosien poiston kylmä logiikka

Huhtikuussa 2024 voimaan astunut työttömyysturvan 300 euron suojaosan ja asumistuen suojaosan poisto myytiin kansalle rehellisellä naamalla "työntekoon kannustamisena" ja "kokoaikatyöhön ohjaamisena". Hallituksen retoriikassa väitettiin, että pieni osa-aikatyö oli "kannustinloukku", joka esti ihmisiä ottamasta vastaan kokopäivätöitä.

Totuus oli toinen, ja hallitus tiesi sen itsekin:

• Tutkimusnäyttö (VATT, Labore, Tampereen yliopisto): Tutkimukset osoittivat kiistattomasti, että suojaosa oli lisännyt pätkätöiden ja keikkojen vastaanottamista ilman, että se olisi hidastanut siirtymistä kokoaikatyöhön.
• Reaalitodellisuus: Suomessa ei ollut tarjolla 100 000 kokoaikatyöpaikkaa. Kun suojaosa poistettiin, silpputöistä tuli taloudellisesti kannattamattomia, jolloin ihmiset siirtyivät pätkätöistä kokonaan työttömiksi ja toimeentulotuen saajiksi.

Miksi hallitus teki ratkaisun, jonka tiesi huonoksi?

Vastaus löytyy työmarkkinoiden valtarakenteista ja niin sanotusta fiskaalisesta devalvaatiosta. Elinkeinoelämän keskusliitolle (EK) ja suuryrityksille massiivinen, neuvotteluasemaltaan epätoivoinen työvoimareservi on strateginen voitto.

Kun hallituksen edustajat (kuten kansanedustaja Miettinen jo ennen ministeriyttään) totesivat työvoimareservin olevan "riittävä", kyse oli peittelemättömästä viestistä: kun työttömyys pidetään korkeana ja sosiaaliturva riisutaan, työntekijän neuvotteluvoima murenee. Tällöin duunari on pakotettu ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa ehdoilla, mikä alentaa työn markkinahintaa kautta linjan.

2. Vuodet 2024–2025: Lupausten romahdus ja haamutyöpaikkojen teatteri

Sakset viuhuivat, työttömyys räjähti

Vuosien 2024 ja 2025 aikana hallitus jatkoi sarjatulitusta: työttömyysturvan ansiopäiväraha porrastettiin, lapsikorotukset poistettiin, omavastuupäiviä lisättiin ja asumistukea karsittiin rajusti . Samaan aikaan arvonlisävero nostettiin 25,5 prosenttiin, mikä leikkasi suoraan tavallisen palkansaajan ja työttömän ostovoimaa.

Tulokset olivat mykistäviä:

1. Suomi nousi EU:n työttömyystilaston kärkeen: Työttömyysaste kohosi yli 10 prosenttiin (miesten työttömyys EU:n synkimmäksi), kun EU:n keskiarvo pyöri 6 prosentin tuntumassa.
2. Konkurssiaalto hitsasi kiinni: Kulutuskysynnän hyydyttäminen ajoi pk-yritykset ja rakennusalan historialliseen ahdinkoon – konkurssien määrä rikkoi 30 vuoden ennätyksiä.
3. Avoimien työpaikkojen romahdus: Työmarkkinatorilta avoimet työpaikat hupenivat puoleen.

Haamutyöpaikat ja tilastoviritykset

Samaan aikaan kun ihmisille huudettiin ministeriöistä "Menkää töihin!", avointen työpaikkojen tilastot paljastuivat osittain virtuaaliseksi kulissiksi. Kalevi Sorsa -säätiön ja tutkijoiden katsauksissa nostettiin esiin, miten Työmarkkinatorin tilastoja paisuteltiin: samaa vuokratyöpaikkaa saatettiin ilmoittaa kymmeniä kertoja uudelleen, ja rekisterit täyttyivät vuokratyöfirmojen ns. "haamupaikoista", joihin ei tosiasiassa liittynyt aitoa palkanmaksua.

kts Lottomatematiikkaa

3. Vuosi 2026: "Työvoimapolkka" eli miten mikroprosenteista leivottiin menestystarina

Syyskuun 2026 karut lukemat

Kun saavutaan syyskuuhun 2026, KEHA-keskuksen ja Tilastokeskuksen viralliset luvut kertovat hallituksen työllisyyspolitiikan totaalisesta haaksirikosta:

• Kuntien työttömät työnhakijat: Yli 330 000–352 000 henkilöä.
• Laaja työttömyys: Yli 416 000 henkilöä (sisältää aktivointipalveluissa olevat).
• Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys: Pitkäaikaistyöttömiä on yli 140 000 ja alle 25-vuotiaita työttömiä lähes 50 000.
• Työllisten kokonaismäärä: Luvatun +100 000 työllisen sijasta työllisten määrä on vähentynyt noin 64 000 hengellä hallituskauden alusta.

Hävittäjäkasvu ja risteilijäpiikki hehkutuksen moottorina

Koska oikeita työpaikkoja ei syntynyt, hallitus ja sen tukijat tarvitsivat kipeästi uuden kertomuksen. Vuonna 2026 BKT-viisari värähti varovaiseen 0,8–0,9 prosentin kasvuun. Ministerit Orpo, Purra ja Satonen kiirehtivät välittömästi kameroiden eteen julistamaan, että "Suomen talous on kääntynyt Euroopan kärkeen" ja "hallituksen rohkeat reformit tuottavat vihdoin tulosta".

Kylmä talousanalyysi kuitenkin paljasti hehkutuksen ontouden:

1. F-35-hävittäjähankinnat: Edellisen hallituksen vuonna 2021 päättämät hävittäjäostot kirjattiin investointitilastoihin, mikä loi mekaanisen ja tilastollisen BKT-piikin ilman yhtäkään uutta kotimaista työpaikkaa.
2. Telakkaluovutukset: Turun telakan jättiristeilijän luovutus nosti vientilukuja yhdellä vuosineljänneksellä dramaattisesti, mutta kyseessä oli yksittäinen kerta-erä.
3. Palkankorotukset ja inflaation lasku: Silloin kun kotimainen kulutus osoitti pientä elpymistä, kyse oli ammattiliittojen neuvottelemista palkankorotuksista ja keskuspankin korkolaskuista – ei hallituksen leikkauksista, jotka olivat päinvastoin toimineet talouden käsijarruna.

Tämä oli oppikirjamainen Työvoimapolkka: kun ihmisille ei voitu näyttää työpaikkoja, heille näytettiin BKT-taulukoita ja vaadittiin taputuksia.

4. Johtopäätös: Sannin ja Lassin loppuarvio

kts Persvako Pekan tarina

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV), Suomen Pankki, Labore ja ammattijärjestöt vahvistavat vuoden 2026 syyskuussa sen, mitä kriittiset arvioijat sanoivat jo huhtikuussa 2024: hallituksen työllisyystoimet ajoitettiin väärin, ne heikensivät kotimaista kysyntää ja syvensivät työttömyyttä.

Seuraava taulukko tiivistää sen kuilun, joka vallitsee hallituksen kielellisen teatterin ja arjen reaalitodellisuuden välillä:

"Millaisen hyvinvointivaltion me rakennamme?" tytär Sanni ja Lassi muistuttavat, että yhteiskunnallinen lukutaito on kykyä riisua tällaiset kielelliset sumuverhot [365]. Poliittinen teatteri ja BKT-hehkutus eivät elätä yhtäkään perhettä, eivätkä poista työttömyyskortistossa seisovan ihmisen arkea.

On aika lopettaa Työvoimapolkka ja palata rakentamaan sellaista talouspolitiikkaa, jossa ihminen ja aito työ ovat tärkeämpiä kuin pörssikurssit ja tilastokikkailut.