Kieltääkö pitäisi?

Ammattiliittojen asemaa on heikennetty valtavilla keinoilla ensimmäistä kertaa minun muistini mukaan. Minkäänlaista ongelmaa ei ole koskaan ollut, eikä ollut tiedossakaan. Mutta Orpo/ Purra hallitus halusi estää jo ennalta mahdoliset puuttumiset hallitusvaltaan kun äärioikeistolaista työmarkkinapolitiikkaa aletaan sysäämään vanhan tilalle.

"Venäjä, Kiina, Valkovenäjä, Pohkois-Korea ym. Näissä maissa eivät ammattiliitot kukkoile"

Onko mitä muita tunnettuja maita joissa ei ole ammattiliittoja?

Copilot:

Ammattiliittojen toiminta on rajoitettua tai kiellettyä useissa maissa, erityisesti autoritaarisissa valtioissa tai maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia ei kunnioiteta. Esimerkiksi:

• Saudi-Arabia: Ammattiliitot ovat käytännössä kiellettyjä, ja työntekijöiden oikeuksia valvotaan tiukasti.
• Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat: Ammattiliittojen toiminta on erittäin rajoitettua, erityisesti siirtotyöläisten osalta.
• Turkmenistan ja Uzbekistan: Näissä Keski-Aasian maissa ammattiliittojen toiminta on valtion tiukasti kontrolloimaa.
• Myanmar: Vaikka ammattiliittoja on olemassa, niiden toiminta on usein vaarassa poliittisen epävakauden vuoksi.
• Eritrea: Ammattiliittojen toiminta on käytännössä mahdotonta valtion hallinnon vuoksi.

Monissa näistä maista työntekijöiden oikeuksia rajoitetaan laajemminkin, ja ammattiliittojen puuttuminen on osa tätä laajempaa ongelmaa. 

Nämä maat, joissa ammattiliittojen toiminta on rajoitettua tai kiellettyä, eroavat merkittävästi maista, joissa ammattiliittojen toiminta on vapaampaa ja työntekijöiden oikeudet vahvemmin suojattuja. Esimerkiksi:

- **Pohjoismaat** (kuten Suomi, Ruotsi ja Tanska) tunnetaan korkeasta ammattiliittojen jäsenyysasteesta ja laajasta kollektiivisesta neuvottelusta, joka kattaa suuren osan työvoimasta.
- **Länsi-Euroopan maat** (kuten Saksa ja Ranska) tarjoavat vahvat oikeudet ammattiliitoille, vaikka jäsenyysaste voi olla alhaisempi kuin Pohjoismaissa.
- **Yhdysvallat**: Vaikka ammattiliittojen jäsenyysaste on matala, erityisesti yksityisellä sektorilla, ammattiliitot ovat edelleen merkittävä voima julkisella sektorilla.

"Satosen toteaa vappupuheessaan, että vuosikymmenten aikana Suomi oli työlainsäädännössä ajautunut epäterveeseen tilaan, jossa tosiasiallista valtaa käyttivät etujärjestöt. Jos ne eivät löytäneet yhteistä säveltä, poliitikot eivät uskaltaneet tehdä mitään. Nyt tämä kulttuuri on muuttunut, hän sanoo." ess/Uutissuomalainen 1.5.2025

Toisaalta maissa, kuten Saudi-Arabiassa, Qatarissa ja Myanmarissa, ammattiliittojen toiminta on joko kiellettyä tai tiukasti valvottua, mikä heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia neuvotella paremmista työehdoista. Tämä kontrasti korostaa, kuinka poliittinen järjestelmä ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat ammattiliittojen asemaan eri maissa.

Ammattiliittojen vaikutus talouksiin vaihtelee merkittävästi eri maiden välillä, riippuen niiden roolista ja toimintatavoista. Tässä muutamia keskeisiä vaikutuksia:

1. **Palkkataso ja tasa-arvo**: Ammattiliitot pyrkivät neuvottelemaan korkeampia palkkoja jäsenilleen, mikä voi nostaa yleistä palkkatasoa ja vähentää tuloeroja.

2. **Tuottavuus**: Ammattiliittojen vaikutus tuottavuuteen voi olla kaksijakoinen. Toisaalta ne voivat parantaa työpaikan hallintoa ja vähentää työntekijöiden vaihtuvuutta, mikä lisää tuottavuutta. Toisaalta korkeammat palkat voivat lisätä kustannuksia ja vähentää investointeja.

3. **Taloudellinen vakaus**: Ammattiliitot voivat edistää taloudellista vakautta neuvottelemalla työehtosopimuksia, jotka vähentävät työtaistelujen riskiä.

4. **Yritysten taloudellinen suorituskyky**: Joissakin tapauksissa ammattiliitot voivat vaikuttaa yritysten voittoihin, erityisesti jos palkkavaatimukset ovat korkeita.

Vaikutukset riippuvat myös maan taloudellisesta rakenteesta ja ammattiliittojen toimintatavoista. Esimerkiksi Pohjoismaissa ammattiliittojen vaikutus on usein positiivinen.

 

 

Raha ei  kuulu valtiolle vaan työtätekeville yksilöille

( rakenteellinen muutos ei ole ollut vahinko )

Olen kuullut väittämän jossa sanotaan ettei "raha tai palkka kuulu valtiolle enimmässä määrin, vaan työtä tekevälle"

Olen tästä väittämästä aika pitkälti samaa mieltä mutta näkemykseni mukaan siksi valtion rooli kerättyjen verojen jakajana nimenomaan työtä tekevälle kansalle ja työtä tekevän kansan erilaiset osat kuten työttömät, sairaat, vanhukset jne sen kaltaisesti onkin se avaintekijä. Raha palaa työntekijälle hyödyksi.

Siksi valtion on jaettava rahaa tukeakseen työväestöä niin että raha palaa työntekijän hyödyksi. Valtion ei pidä käyttää rahoja sellaiseen joka ei tue yhteiskuntaa ja sen työtä tekevää osaa. Nyt kun miettii tuota alkuperäistä kuvaa, niin miten tämän näkemykseni mukaan tulisi rahan kiertää?

11:48am Mistral: ( jatkoa ) Tässä artikkelissa on yksi osa keskusteluani Mistral.ai tekoälyn kanssa.

Sinulla on hyvin järkevä näkemys, ja se koskee talouden perusteita sekä valtion roolia taloudessa. Katsotaan, miten rahan kierto voisi toimia näkemyksesi mukaan, jossa valtio jakaa rahaa työtä tekevälle kansalle ja tukee eri yhteiskunnan osia (työttömät, sairaat, vanhukset jne.) niin, että raha palaa työntekijän hyödyksi.

Rahan kierto näkemyksesi mukaan:

Näkemyksesi mukaan rahan kierto tapahtuisi seuraavasti:

• Valtio kerää veroja ja jakaa ne työtä tekevälle kansalle sekä eri tukiryhmille, eläkeläisille, vanhuksille.
• Tukiryhmät käyttävät rahat kulutukseen, joka tukee taloutta.
• Työntekijät hyötyvät taloudellisesta kierrosta, ja koko yhteiskunta vaurioituu.
• Valtion tulisi käyttää rahoja niin, että ne tukevat yhteiskuntaa ja parantavat sen toimintaa, yleistä terveydenhoitoa, työelämän helahteluja, työttömyysturvaa.

Tämä näkemys korostaa valtion roolia taloudellisen hyvinvoinnin takaajana ja yhteiskunnan tukijana. Se perustuu ajatukseen, että raha tulisi kiertää niin, että se hyödyttää koko yhteiskuntaa, erityisesti työtä tekevää kansaa.

1. Valtion rooli verojen jakajana:
   • Valtio kerää veroja työtä tekevältä kansalta (palkansaajat, yrittäjät, yritykset).
   • Valtio jakaa keräämänsä verot eri yhteiskunnan osille, jotta ne voivat osallistua talouteen ja hyötyä siitä.
2. Rahan jakaminen eri ryhmille:
   • Työttömät: Valtio tukee työttömiä avustuksilla, koulutuksella ja työllistämistoimilla, jotta he voivat löytää työn ja osallistua talouteen.
   • Sairaat: Valtio tarjoaa terveydenhuoltopalveluja ja sairausvakuutusavustuksia, jotta sairaat voivat parantua ja palata työelämään.
   • Vanhukset: Valtio tukee eläkkeitä ja vanhainhoivapalveluja, jotta vanhukset voivat elää arvokasta elämää ja osallistua talouteen (esim. kulutuksen kautta).
   • Muut tukiryhmät: Valtio tukee myös muita ryhmiä, kuten perheitä, opiskelijoita ja vammaisia, jotta he voivat osallistua talouteen.
3. Rahan kierto taloudessa:
   • Kun valtio tukee näitä ryhmiä, raha palaa takaisin talouteen kulutuksen kautta. Esimerkiksi:
     • Työttömät saavat avustuksia, jotka he käyttävät kulutukseen (esim. ruokaan, asumiseen, palveluihin).
     • Sairaat saavat terveydenhuoltoa, joka parantaa heidän terveyttään ja mahdollistaa heidän osallistumisen työelämään.
     • Vanhukset käyttävät eläkettään kulutukseen, joka tukee paikallista taloutta.
   • Tämä kulutus tukee yrityksiä, luo työpaikkoja ja lisää taloudellista kiertoa.
4. Työntekijän hyöty:
   • Kun valtio tukee työtä tekevää kansaa ja eri yhteiskunnan osia, se luo terveen ja toimivan taloudellisen ympäristön.
   • Tämä mahdollistaa työntekijöiden hyvinvoinnin, koska he saavat palkkaa, työllisyys on vakaa ja taloudellinen turvallisuus on taattu.
   • Työntekijät voivat kuluttaa enemmän, säästää ja investoida, mikä lisää taloudellista kasvua.
5. Valtion rooli yhteiskunnan tukijana:
   • Valtion tulisi käyttää rahoja niin, että ne tukevat yhteiskuntaa ja parantavat sen toimintaa.
   • Tämä tarkoittaa, että valtion tulisi investoida infrastruktuuriin, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muuhun yhteiskunnan hyvinvointia tukevaan toimintaan.
   • Valtion ei pitäisi käyttää rahoja sellaisiin tarkoituksiin, jotka eivät hyödyttäisi yhteiskuntaa (esim. epätehokkaat projektit tai poliittinen käyttö).
   • Valtion tulee tukea työelämän jatkumoa satsaamalla tutkimuksiin, erilaisiin viennin vahvuuksien kehittämiseen jne.

Rahan kierto kuvassa:

1. Valtio kerää veroja työtä tekevältä kansalta.
2. Valtio jakaa rahat eri tukiryhmille (työttömät, sairaat, vanhukset jne.).
3. Tukiryhmät käyttävät rahat kulutukseen, joka tukee yrityksiä ja luo työpaikkoja.
4. Työntekijät saavat palkkaa, jota he käyttävät kulutukseen, säästöön ja investointeihin.
5. Taloudellinen kierto jatkuu, ja koko yhteiskunta hyötyy.

 

Tämä näkemys korostaa valtion roolia taloudellisen hyvinvoinnin takaajana ja yhteiskunnan tukijana. Se perustuu ajatukseen, että raha tulisi kiertää niin, että se hyödyttää koko yhteiskuntaa, erityisesti työtä tekevää kansaa.

Miksi emme ymmärrä puolueiden olevan eturyhmien äänitorvia?

Äänestämisen tärkeydestä puhutaan paljon, mutta keskeisempi kysymys on: kenen etuja äänestämme todella edistämään? Politiikan ytimessä ei ole pelkästään ideologioita tai kauniita puheita, vaan konkreettiset valinnat siitä, kenen lompakkoa kevennetään ja kenen etuja suojellaan. Jokainen puolue on pohjimmiltaan tietyn yhteiskuntaluokan, ammattiryhmän tai arvomaailman edustaja. Silti monet äänestäjät valitsevat puolueen, joka ajaa heidän taloudellista tai sosiaalista asemaan vastakkaisia tavoitteita – usein huomaamatta sitä itse. Mistä tämä johtuu?

Puolueet eivät palvele kaikkia – ne palveleva tiettyjä ryhmiä

Puolueiden julkilausutut tavoitteet saattavat kuulostaa yleishyödyllisiltä, mutta niiden päätöksissä ja äänestyksissä näkyy selkeästi, ketkä ovat niiden todelliset tukijalat. Tämä ei ole salaliittoteoria vaan poliittisen realismin tunnustamista. Esimerkiksi:

• SDP ja Vasemmistoliitto puolustavat systemaattisesti palkkatyöläisten, julkisen sektorin työntekijöiden ja heikoimmassa asemassa olevien etuja. Heidän linjauksensa keskittyvät työehtojen parantamiseen, tulonjaon tasaamiseen ja julkisen terveydenhuollon sekä koulutuksen rahoitukseen.
• Kokoomus ja Perussuomalaiset ajavat suurempien yritysten, suurituloisten ja pääoman omistajien etuja. Heidän politiikkansa painottuu veronalennuksiin, julkisen sektorin supistamiseen ja työmarkkinoiden joustavuuteen, mikä useimmiten heikentää palkansaajien asemaa.
• Vihreät kokoontuvat koulutetun kaupunkiväen äänillä, korostaen ilmastotoimia, tutkimusrahoitusta ja tasa-arvoa.
• Keskusta on perinteisesti turvannut maataloustukia ja haja-asutusalueiden palveluja.
• Kristillisdemokraatit puolestaan painottavat perhearvoja ja uskonnollisten yhteisöjen näkökulmia.

Tämä jaottelu ei ole mustavalkoinen, mutta se paljastaa, kenelle puolueet ovat velkaa vaalirahoituksesta äänestäjiin.

Miksi äänestämme vastoin omia etujamme?

Syynä ei useinkaan ole tietämättömyys, vaan poliittisen retoriikan sumu. Populistiset iskulauseet ("Kaikkien Suomi", "Tavallisten ihmisten puolue") hämärtävät puolueiden todellisia prioriteetteja. Media keskustelu usein henkilöihin tai yksittäisiin kysymyksiin (kuten maahanmuuttoon) keskittyessään syrjäyttää taloudellisten etujen keskustelun. Lisäksi monet kokevat, että "kaikki puolueet ovat samanlaisia" – mikä heikentää motivaatiota analysoida, kuka hyötyy konkreettisista päätöksistä.

Toisaalta osa äänestäjistä priorisoi arvokysymykset (kuten maahanmuuton tai ympäristön) taloudellisten etujensa yläpuolelle. Tämä on pätevä valinta, mutta taloudellisen aseman tiedostaminen on silti kriittistä: jos olet palkansaaja, jotkut puolueet ajavat systemaattisesti työehtojasi heikentäviä uudistuksia – riippumatta siitä, kannatatko heidän arvolinjauksiaan.

Mitä tapahtuu, kun äänestämme vastoin omaa luokkaamme?

Kuvittele tilanne, jossa sairaanhoitaja äänestää puoluetta, joka leikkaa terveydenhuollon resursseja ja heikentää työehtosopimuksia. Tämä on kuin polttaisi omia pelimerkkejään: se on etujen luovuttamista ilman vastapalvelusta. Käytännössä tämä näkyy:

• Heikentyvinä työehtoina ja epävarmempina työsuhteina.
• Julkisten palveluiden (koulutus, terveydenhuolto) rapautumisena. ( Mitä yhdestä PISA tuloksesta ) ( Koulutus erityissuojeluun )
• Verotuksen uudistuksina, jotka siirtävät taakkaa palkansaajilta varakkaille.

Vaikka yksittäinen ääni tuntuu pieneltä, kollektiiviset valinnat määräävät, kenen ääni kuuluu parlamentissa.

Äänestäminen vaikuttaa ihan oikeasti ja vaikuttavasti. Onnistuminen on mahdollista. Onko Orpon hallitus onnistunut?

Miten muuttaa suuntaa? – Liittyminen, vaikuttaminen, äänestäminen

Poliittinen muutos ei synny pelkästään äänestämisellä, vaan järjestäytymisellä ja aktiivisuudella. Ammattiliitot, järjestöt ja paikallisyhdistykset ovat välineitä, joilla tavalliset ihmiset voivat tasapainottaa vaikutusvaltaisten eturyhmien painostusta. Esimerkiksi Ruotsin mallissa työmarkkinoiden vakaus ja palkansaajien oikeudet ovat vahvoja juuri liikkeiden aktiivisuuden ansiosta.

Äänestäminen on vain yksi askel – mutta ratkaiseva. Jos kuulut työväenluokkaan, äänestä puolueita, jotka vastustavat nollatuntisopimuksia ja puolustavat työtaisteluoikeutta. Jos olet pienyrityksen omistaja, äänestä puolueita, jotka helpottavat byrokratiaa. Tämä ei ole "laatua vastaan" -ajattelua, vaan tunnustamista siitä, että poliittiset päätökset vaikuttavat eri ryhmiin eri tavoin.

Lopuksi: Politiikka on valtaa – omista osasi siitä

Puolueet eivät häpeile asemoitua tiettyjen ryhmien äänitorviksi – miksi meidän tulisi? Kun äänestät, kysy itseltäsi: Kuka tästä hyötyy? Kenen elämää helpotetaan, ja kenestä kiristetään vyötä? Tietoisuus puolueiden todellisista asiakkaista ei rajoita vapauttasi valita, vaan vapauttaa sinut illuusioista. Älä anna kaunistelemisen tai pelonkampanjoiden hämärtää näkemystäsi. Politiikka on väline – käytä sitä viisaasti.

Muistutus: Demokratia ei ole katsojapeli. Liity liittoon, osallistu keskusteluun, ja älä luovuta ennen kuin peli on alkanut. Jokaisella äänellä ja teolla on merkitys – myös sinun.

Kun menet äänestämään. Äänestä Tuunks mä oppiin

Hyvinvointivaltiota ei tuhota vahingossa

Onko Orpon hallitus onnistunut? Kyllä – ja juuri siinä piilee ongelma. Hallitus ei ole vain leikkaamassa julkisia menoja. Se rakentaa ideologisella otteella uutta Suomea, jossa heikommalla ei ole enää tilaa. Hyvinvointivaltiota ei pureta vahingossa, vaan täysin tietoisin päätöksin.

( kts onko Orpon hallitus onnistunut . Sisältää näkemyksellisiä linkkejä eri osa-alueisiin antaen syvemmän kuvan mistä on kysymys )

On myös syytä kuunnella sanat tarkoin. Pääministeri ei ole luvannutkaan säilyttää hyvinvointivaltiota, vaan hyvinvointiyhteiskunnan. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Hyvinvointiyhteiskunta koostuu yksityisistä palveluista.

Leikkaukset asumistukeen, sairauspäivärahoihin, koulutukseen ja työttömyysturvaan eivät ole pakon sanelemaa taloushoitoa. Ne ovat seurausta poliittisesta valinnasta, joka perustuu trickle-down-teoriaan: kun rikkaille annetaan enemmän, siitä "valuu" lopulta jotain muillekin. Todellisuudessa on leikattu juuri niiltä, joilla ei ole enää mistä ottaa. Samalla työn hintaa painetaan alas ja työntekijän asemaa heikennetään – tahallaan.

TINA-retoriikka ("There Is No Alternative") toimii tehokkaasti. Kun sanotaan, että vaihtoehtoja ei ole, kansa saadaan hyväksymään lähes mitä tahansa. Mutta tämä ei ole vastuullista taloudenhoitoa, vaan ideologista kurjistamista. Myös asiantuntijat, kuten THL, ovat varoittaneet leikkausten seurauksista: jopa 100 000 suomalaista voi pudota köyhyysrajan alle.

Pahinta on, että nämä päätökset jäävät seuraavien hallitusten riesaksi. Rakenteelliset muutokset ovat syviä ja pitkävaikutteisia. Paluuta entiseen ei ehkä enää ole.

Siksi pyydän: älä niele selityksiä pureksimatta. Älä äänestä pelon tai iskulauseiden varassa. Kysy itseltäsi, kenen etua nykyinen politiikka palvelee – ja kenen kustannuksella.

 

Hyvinvointivaltiota tuhotaan harkitusti

Onko Orpon hallitus onnistunut? Kyllä. Ja siinä samalla myös hyvinvointivaltio on saanut kirveestä – tarkoituksella.

Vuosi sitten ennustin synkkää tulevaisuutta hyvinvointivaltiolle. En itsekään uskonut, kuinka nopeasti ja järjestelmällisesti tuo ennuste toteutuu. Nyt on selvää, että hallituksen talouspolitiikka ei ole vain ajautunut leikkauslinjalle, vaan se on valinnut sen.

Hallituksen talouslinja perustuu kahteen dogmaan: austerity (säästölinja) ja trickle-down (valumaefekti). Ensimmäinen leikkaa palvelut ja lamaannuttaa kulutuksen. Jälkimmäinen toivoo, että kun rikkaat rikastuvat, he kyllä jakavat vaurautta myös muille – joskus, ehkä, mahdollisesti. Käytännössä nämä opit lisäävät eriarvoisuutta ja polttavat pohjaa hyvinvointivaltiolta.

Asumistukien leikkaukset, sairauspäivärahojen vähentäminen, koulutuksen karsiminen, työttömyysturvan heikennykset – nämä eivät ole sivuvaikutuksia. Ne ovat tarkoituksellisia päätöksiä. Työn hintaa on alennettava, työntekijän asemaa murennettava ja vaihtoehdot toimeentulolle poistettava, jotta valumaefekti ”toimisi”. Ei siis ole kyse siitä, että hallitus epäonnistuisi – se onnistuu juuri siinä, mitä se haluaa.

Retorisesti hallitus käyttää tehokkaasti Margaret Thatcherin kuuluisaa fraasia ”There is no alternative”. Leikkaukset esitetään väistämättöminä, vaikka ne ovat ideologisia valintoja. Todellisuudessa vaihtoehtoja olisi – esimerkiksi panostukset vientiin, koulutukseen ja tutkimukseen. Mutta silloin valumaefekti ei toteutuisi ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös. Se taas ei käy tämän hallituksen arvomaailmaan.

Perussuomalaisten osallistuminen tähän projektiin on ollut hallituksen suurin poliittinen voitto. Työväenliikkeen vastavoimasta tuli kurjistamisen äänitorvi. Samalla saatiin polarisaatio kasvuun, oppositio hajalle ja kansa toisiaan vastaan. Täydellinen shakkimatti.

Talous on yhä jumissa, työttömyys kasvaa, ja köyhyys lisääntyy. Hallitus leikkaa nyt jo niin syvältä, että puhutaan SISH-ilmiöstä – valtiovallan itse aiheuttamasta sosiaalisesta vahingosta. Silti meille myydään tarinaa, että "Suomi pelastetaan".

Tämä ei ole enää vain huonoa politiikkaa. Tämä on järjestelmällistä hyvinvointivaltion purkamista. Jossa raha ei enää kierrä työtätekevän kansan keskuudessa sekä työtätekevän hyödyksi, vaan varakkaimpien käytössä. Valtio pitää tiukasti kiinni vallasta käyttää työtätekevien rahaa.

Ja kyllä – minä pelkään. Pelkään, että pahoinvointi räjähtää käsiin, että rikokset, itsemurhat ja epätoivo kasvavat. Pelkään, että olemme jo ohittaneet pisteen, josta voisi vielä kääntyä takaisin.

Silti en sano: “Älä äänestä.” Sanon päinvastoin: äänestä. Mutta tee se tietoisesti, älä pelon tai propagandan ajamana. Kuuntele sisintäsi. Kysy itseltäsi: kenen Suomea haluat rakentaa? 

---

---

Miten olet rakentanut äänestys valintasi?

Pienimuotoinen rakennekartta Tiedätkö sinä ketä äänestästät

---

---

Suositellut teemat ja lähteet

1. Hyvinvointivaltion alasajo ja leikkauspolitiikka

• THL:n arviot sosiaaliturvan leikkausten vaikutuksista
  • Esim. THL: Leikkaukset voivat lisätä köyhyyttä jopa 100 000 hengellä
• Apu.fi / Johannes Kotkavirta
  • Hyvinvointivaltio ja ideologiset leikkaukset

2. Trickle-down ja oikeistolainen talousideologia

• Sakari Timosen blogit (Itä-Suomalainen, Uusi Suomi)
  • Arvovalintoja ja oikeistopolitiikan kritiikkiä
• Politiikasta.fi
  • Tieteelliset artikkelit trickle-down-talousteorian vaikutuksista ja kritiikistä

3. Austerity-politiikka ja kansantaloudelliset riskit

• Yle Uutiset / Talous
  • Haastattelut ekonomisteilta liittyen leikkauspolitiikan vaikutuksiin (esim. Juhana Vartiainen, Tuomas Malinen, Heikki Pursiainen)
• HS / Vieraskynä
  • Useita kirjoituksia, joissa käsitellään säästöpolitiikan riskejä (etenkin 2023–2025 väliltä)

4. Työmarkkinauudistukset ja työn hintaan vaikuttaminen

• STTK, SAK, Akava – kannanotot
  • Työmarkkinajärjestöjen julkilausumat hallituksen politiikan vaikutuksista työntekijöiden asemaan

5. Velkapuhe ja TINA-retoriikka

• HS, Yle ja Talouselämä
  • Talouspuheen purku: Onko velkapelottelu oikeutettua?
  • Useita analyysejä hallituksen retoriikasta ("pakko tehdä" -viestintä)